Juhannus on mennyt mökillä nauttien Suomen kesästä. Yksi lapsista oli perheineen kyläilemässä. Olen jo odottanutkin normaaliin palaamista. Suomi alkaa vähitellen aueta. Pohjois-Ruotsista tosin kuului tänään huonoja koronauutisia.

Vajaa kaksi viikkoa sitten karhu tappoi vahingoittuneen hirven viidenkymmenen metrin päähän laiturista. Sain seurata mökkijärvellä karhun ruokailupuuhia. Moiseen ei kovin usein luonnossa tarjoudu ihmiselämän aikana mahdollisuutta.

Kokemukset mökkijärvellä jatkuivat. Kirjoitan tämän tapahtuman lyhyesti siksi, että pelastusliivit todennäköisesti auttoivat mökkijärvellä jo varttuneemman henkilön selviytymistä veden varaan joutumisesta selviytymisessä pelkällä kastumisella. Lisäksi jolla ei ole sopiva vene uisteluun siihen asennetulla pienelläkään perämoottorilla. Pelastusliivien käyttö on oltava aina tapa vesillä.

Söimme vieraitten kanssa  ulkona illallista.  Siinä kuvasin vasta-aurinkoon tutun naapurin jollan hiljaista lipumista. Ruokailun jälkeen menimme rantaan putsaamaan grillausvälineitä. Noin sadanviidenkymmen metrin päässä huomasimme kumollaan jollan, jonka matkaa olin aikaisemmin illalla kuvannut.

Hetkessä lähdimme tyttären puolison kanssa soutuveneellä kumollaan olevan jollan luo. Huomasimme sen reunasta henkilön kannattelevan itseään. Hänellä oli hyvät asianmukaiset pelastusliivit yllään. Totesimme veden varaan joutuneen henkilön kunnon. Ei oillut tarvetta soittaa 112:en. Kaikki siirryimme läheisen mökin rantaan jollakin mukana.

Rannassa haastattelimme  vielä henkilöä ja totesimme hänen olevan kunnossa. Varmistimme, että hän pääsi läheiselle mökille seurueensa luo. Siellä jollasta tippuneella uistelijalla olikin kerrottavana onnellisesti päättyneestä kalareissusta.

Kaikki sujui tosi nopeasti ja onnea oli paljon mukana. Pohdin vielä illalla, olisiko minun pitänyt pakottaa mies käymään lääkärissä. Itse hän sen torjui.

Jälkikkäteen olen vähän ihmetellyt, miksi veteen vajonnut ei huutanut apua. Oli sattuma, että menimme vielä ruokailun jälkeen rantaan. Veden varaan  joutunut henkilö yritti varmaankin hinata uimalla jollan rantaan. En ota kantaa, olisiko se onnistunut. Matkaa maihin oli vajaa sata metriä ja veteen vajonneella jo seniorikansalaisella oli täysi vaatetus yllä ja raskaat kumikengät jalassa. Veden lämpötila oli noin 20 astetta. 

Onneksi Ala-Sammaljärven juhannusaaton tapahtuma päättyi onnellisesti eikä ollut rumentamassa menneen viikonlopun hukkumistilastoja. Nyt olen alle kahden viikon aikana kokenut mökkijärvellä kaksi poikkeuksellista kokemusta. En ole taikauskoinen, mutta asia kyllä illan aikana läheisten kanssa keskustelutti. Kotipuolessa oli sanonta: "Kaksi ei mene ilman kolmatta."