Lamavuosien aikana niin seurakunnissa kuin kunnissakin karsittiin ennaltaehkäisevän työn määrärahoja. Nyt näytämme kulkevan taas kohti huonompia aikoja. Välillä maalla meni hyvin. Silloin olisi pitänyt korjata säästöjen aikana syntyneet vajeet.
Olen kysynyt monasti itseltäni, puuttuuko meiltä halu vähentää edes sellaisiakaan ongelmia, joita voitaisiin vähentää pienillä taloudellisilla panoksilla. Etenkin lapsi- ja nuorisotyöhön kouluissa on kiireellä saatava lisää resursseja. Yhtään ammuskelutapausta ei enää tarvita Suomen kouluissa.
Tämän päivän suuria yhteiskunnallisia ongelmia ovat eriarvoisuuden lisääntyminen, syrjäytyminen ja yksinäisyys. Ongelma on myös köyhyys. Se on poliitikoille aivan liian vaikea aihe maassa, jossa iltapäivä- ja viikkolehdet esittelevät optiomiljonäärien tai yrityksensä ulkomaille myyneiden äkkirikastuneiden elämää. Samaan aikaan osa kansasta voi kuitenkin huonosti.Santeri Alkio sanoi: ”Älä unohda köyhän asiaa.” Tuo lähes sata vuotta vanha opetus on totta tänäänkin. Siitä näkyy, että keskustalla on syvä tasa-arvon ja yhteisvastuun perinne. Se on perinne, joka elää syvällä myös työväen ajattelussa, mutta väittäisinpä, että yhtä syvällä - jollei syvemmälläkin – se elää luterilaisuuteen vankasti nojaavassa talonpoikaisessa perinteessä.
