Maakuntamme yritysten liikevaihdot hienoisessa laskussa 1-6/2025

Torstai 12.2.2026 klo 21.04

 

Pakkaspäivinä olen lueskellut maakuntaliiton julkaisuja. Nyt tarkastelen viimeisen Tredit-julkaisun antia viime vuoden alkupuoliskolta. 

Vuoden 2024 loppupuolella nähty varovainen kasvu ei enää kantanut vuoden 2025 puolelle. Tilastokeskuksen suhdannetietojen mukaan Pohjois-Karjalan yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli vuoden 2025 alkupuoliskolla 4,24 miljardia euroa. Se merkitsi 39,6 miljoonan euron laskua eli 0,9 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Valtakunnallisesti yllettiin samaan aikaan noin prosentin kasvuun, vaikka keväällä hallitus ja tutkimuslaitokset arvioivat talousnäkymien kohentuvan laajemminkin. Pohjois-Karjala jäi siis hieman koko maan kehityksestä.

Metsäsektori kannatteli – koneet ja rakentaminen painuivat

Toimialoittain erot olivat suuria. Vahvinta kasvu oli metsäsektorilla:

-  Puun sahaus +48 miljoonaa euroa

-  Metsätalous lähes +14 miljoonaa euroa

Myös kaivostoiminta jatkoi vahvassa vedossa. Sen sijaan merkittävimmät liikevaihdon laskut nähtiin:

-  Koneiden ja laitteiden valmistuksessa    −35,5 miljoonaa euroa

-  Rakentamisessa −24,5 miljoonaa euroa

Muutos on huomattava ja kertoo siitä, kuinka suhdanneherkkiä nämä alat ovat.

Pielisen Karjala maakunnan valopilkku

Seutukunnista vain yksi ylsi kasvuun: Pielisen Karjala. Yritysten liikevaihdot kasvoivat siellä 5,0 prosenttia, kun Joensuun seutukunnassa laskua tuli 1,5 prosenttia ja Keski-Karjalassa 2,2 prosenttia.

Pielisen Karjalan kasvun moottorina olivat metsään kytkeytyvät toimialat:

-  Puun sahaus, höyläys ja kyllästys +23 %

-  Puutavaran, puutuotteiden ja huonekalujen valmistus +16,8 %

-  Metsätalous ja puunkorjuu +12 %

Lieksa ja Nurmes muodostavat virallisen Pielisen Karjalan seutukunnan. Olen toisinaan kirjoituksissani liittänyt myös Juuan tähän kokonaisuuteen – historiallisista ja taloudellisista syistä. Virallisesti Juuka kuuluu Joensuun seutukuntaan, mutta käytännössä se hankkii yrityspalveluja nykyään Nurmeksen kehitysyhtiö PIKESistä.

Lieksa ja Nurmes hyvässä vedossa

Lieksassa yritysten yhteenlaskettu liikevaihto kasvoi 5,7 prosenttia vuoden takaisesta. Teollisuus veti vahvasti: +11,3 prosenttia. Muilla toimialoilla kehitys jäi lievästi miinukselle (−2,1 %), mutta kokonaisuus kääntyi selvästi plussalle.

Nurmeksessa kaikkien toimialojen liikevaihto kasvoi noin seitsemällä miljoonalla eurolla (+3,9 %). Teollisuus kasvoi 3,3 miljoonalla eurolla (+5,8 %).

Huomionarvoinen seikka 

On mielenkiintoista – ja aluepoliittisestikin merkittävää – että sama seutukunta, joka menetti viime vuonna eniten väestöä maakunnassa, oli yritystoiminnan kehityksessä selkeä ykkönen.

Tämä kertoo, että elinkeinoelämä voi kehittyä, vaikka väestökehitys on heikko. Metsään ja jalostavaan teollisuuteen nojaava rakenne voi toimia myös vaikeassa suhdannetilanteessa. Sieltä Suomi on ponnistanut historiassa nousuun. 

Koko Trendit-julkaisu tarjoaa paljon tarkempaa tietoa toimialoittain ja kunnittain. Suosittelen tutustumaan aineistoon kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä:

https://pohjois-karjala.fi/wp-content/uploads/2025/10/Trendit-2_2025.pdf

Punamullan vuosikymmenet - uskallammeko oppia historiasta?

Lauantai 7.2.2026 klo 11.02

Elämme hyvin haastavia aikoja. Maailmaa johdetaan nyt mielikuvilla, uhkailuilla ja voimalla. Diplomatia tuntuu jääneen taka-alalle. Kansainvälinen yhteistyö rakoilee, suurvallat mittaavat toisiaan ja epävarmuus heijastuu myös Suomeen.

Tällaisina hetkinä ajatukset palaavat väistämättä niihin vuosikymmeniin, jolloin Suomessa tehtiin suuria, kestäviä ratkaisuja vaikeissa oloissa. Suomettuminen oli myös jonkinlainen kirosana. 

1960–80-luvuilla elettiin puna-multahallitusten aikaa. Keskustan ja SDP:n yhteistyö rakensi maata määrätietoisesti. Tuolloin itsekin aktivoiduin politiikassa teinikunnassa ja ylioppilaskunnassa. Sain omakohtaisesti kokea sen, miten yhteiskunta avasi ovia tavallisille nuorille. Tuolloin ei ollut itsestään selvyys, että Pörsänmäeltä kahdeksan lapsisesta perheestä lähdettiin 500 km:n päähän opiskelemaan. Se oli nousun aikaa – ei helppoa, mutta päämäärätietoista.

    Teollistuva Suomi ja suuret uudistukset

Suomi alkoi teollistua jo sotakorvauksia maksaessaan. Se oli raskas velvollisuus, mutta samalla sysäys teolliselle kehitykselle. Suurille ikäluokille oli luotava mahdollisuudet opiskella ja työllistyä kotimaassa. Ruotsiin muutto työn perässä haluttiin pysäyttää – ja siinä myös pitkälti onnistuttiin.

Puna-multayhteistyö tuotti ratkaisuja, jotka muuttivat Suomen suunnan. Alla ihan muutama keskeinen uudistus:

- Sosiaaliturvaa kehitettiin määrätietoisesti.

- Peruskoulu-uudistus loi tasa-arvoisemman koulutusjärjestelmän.

-  Kansanterveyslaki toi perusterveydenhuollon koko maahan.

-  Keskiasteen koulutusta laajennettiin maakuntiin lähelle nuoria.

-  Uusia yliopistoja perustettiin eri puolille Suomea.

-  Aluepoliittisilla ratkaisuilla työpaikkoja koko Suomeen.

-  Opintotuen valtiontakausjärjestelmä mahdollisti opiskelun myös vähävaraisille

-  Työelämän uudistukset, jotka ulottuivst aina yliopistojen hallintoon asti.

Näillä ratkaisuilla rakennettiin yhtenäistä Suomea. Aluepolitiikka ei ollut pelkkää rahan jakamista, vaan strategiaa: koko maa haluttiin pitää asuttuna, osaavana ja työllistyvänä.

Ymmärrän hyvin, ettei entiseen aluepolitiikkaan ole paluuta. Rahaa ei voida jakaa holtittomasti. On katsottava työvoiman saatavuutta ja elinvoiman edellytyksiä. Nopeat kulkuyhteydet – tie-, rata- ja digiyhteydet – ovat nyt ykkösasioita.  Perusajatus on edelleen ajankohtainen: Suomea ei rakenneta vain muutaman kasvukeskuksen varaan. 

            Keskusta vedenjakajalla

Politiikan asetelmat elävät. Gallupeissa Keskusta meni taas perussuomalaisten ohi – pieni, mutta symbolisesti tärkeä askel. Samaan aikaan vasemmisto kasvattaa kannatustaan. SDP:n tuki pysyy yli 25 prosentin, vaikka julkisuus ei aina ole ollut heille suotuisaa.

Nousee väistämättä kysymys: olisiko jälleen puna-multayhteistyön aika?

Jos lasketaan yhteen SDP 25 %, Keskusta 14,3 % ja vasemmistoliitto 11,1 %, päädytään jo yli 50 prosentin tasoon. Historiallisesti ajatus ei ole vieras. Lähes samalla koalitiolla Suomea johdettiin Karjalaisen II hallituksesta Sorsan II hallituksen loppuun saakka vuosina 1970 –1983.

Politiikan historia opettaa myös realismia. Vuonna 1987 syntyi sinipuna, kun Kokoomus ja SDP muodostivat hallituksen. Keskusta jätettiin oppositioon. Se muistetaan yhä.

Siksi kysymys ei ole vain matematiikasta. Se on kysymys suunnasta, luottamuksesta ja uskalluksesta.

           Mitä Keskustan on nyt tehtävä?

Itse seuraan politiikkaa jo senioriporukoista käsin. Tietoisesti annamme tilaa uudelle johdolle ja tuemme sitä, mutta luomme kannanotoillamme painetta muistaa myös historiasta jotain. Asiakokonaisuudet on vaan päivitettävä tähän päivään. Keskustan on nyt ensi kevään vaalien ohjelmaa hioessaan puhuttava kansankieltä, joka ymmärretään. Tekoäly sitä ei tee.

On tuotava selvästi esiin Suomen tämänhetkinen tilanne ja ainakin alla mainitut teemat, jotka koskettavat ihmisiä arjessa:

-   hoiva ja sote

-   koulutus

-   työllisyys

-   turvallisuus

-   ihmisten ja alueiden tasa-arvo

Täällä Pohjois-Karjalassa tiedämme, mitä tarkoittaa väestön väheneminen ja talouden kiristyminen. Suomen asuttuna pitäminen ei ole iskulause – se on elinvoimapolitiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa.

Puna-mullan vuosikymmeninä uskallettiin tehdä suuria ratkaisuja vaikeina aikoina. Nytkin elämme murroskautta. Kysymys kuuluu: löytyykö samanlaista kykyä yhteistyöhön ja vastuunkantoon?

Historia ei toista itseään, mutta se antaa mittasuhteet.

Historiasta löytyy myös Keskustalle vakava varoitus. Veikko Vennamo nosti 1970 esiin ”talonpojan tappolinjan” ja vei SMP:n suureen vaalivoittoon – nimenomaan Keskustan kustannuksella. Sama ilmiö toistui Timo Soinin jytkyssä 2011. Tuolloin isku osui Keskustan lisäksi myös SDP:hen. Kun maaseudun, pienituloisten ja syrjäseutujen ihmisten kokemus oikeudenmukaisuudesta horjuu, protesti löytää väylänsä.

Keskustan on muistettava, että jos se ei itse puolusta omia ydinkannattajiaan ja heidän arkeaan, joku muu tekee sen – usein kovemmalla äänellä ja yksinkertaisemmalla populistisella viestillä.

Ehkä nyt olisi jälleen aika rakentaa enemmän kuin repiä.

Työttömyys on vakava viesti

Lauantai 31.1.2026 klo 17.13

Työttömyys aina vakava asia. Se koskettaa yksilöä, perhettä ja koko yhteisöä. Siksi käsittelen aihetta maltillisesti. En etsi nyt syyllisiä, vaikka toisaalla olen Orpon hallitusta arvostellut saamattomuudesta. Tilastot puhuvat puolestaan – ja niiden viestiin on reagoitava. 

              Työttömyys jatkaa nousuaan

Joulukuun tuoreet luvut kertovat karua kieltään. Pohjois-Karjala jakaa nyt Suomen korkeimman työttömyysasteen epäedullisen kunnian Keski-Suomen kanssa: 15,8 prosenttia.

Koko maassa kuntien työllisyyspalveluissa oli joulukuun lopussa 351 500 työtöntä työnhakijaa. Se on 29 800 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömien osuus työvoimasta oli 13,0 prosenttia.  Nousua vuodessa on yksi prosenttiyksikkö. Tiedot perustuvat KEHA-keskuksen työnvälitystilastoon.

Pohjois-Karjalassa työttömiä työnhakijoita oli joulukuun lopussa 11 344. Heistä noin 1 200 oli lomautettuja. Vuoden takaiseen verrattuna työttömiä oli vain 11 enemmän, mutta lomautukset vähenivät 274 henkilöllä. Kokonaiskuva ei siis ole yksiselitteinen.

Maakunnan sisällä erot ovat suuria. Lieksassa työttömyys oli noin 21 prosenttia – korkein maakunnassa. Kontiolahdella vastaava luku oli noin 10 prosenttia eli maakunnan matalin. Joensuussa työttömyysaste oli noin 16 prosenttia.

                Seutukunnittain tarkasteltuna

Tarkastelen maakuntaamme myös seutukunnittain. Omissa laskelmissani Juuka kuuluu Pielisen Karjalaan. Se on Siun soten pohjoista aluetta ja käyttää Nurmeksen kehittämisyhtiö Pikesin palveluja.

Joensuun seutukunnan (Joensuu, Heinävesi, Ilomantsi, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu ja Polvijärvi) työttömyysaste oli joulukuussa 15,1 prosenttia. Keski-Karjalassa (Kitee, Rääkkylä ja Tohmajärvi) luku oli 18,1 prosenttia.

Pielisen Karjalassa (Juuka, Nurmes ja Lieksa) työttömyysaste oli 18,4 prosenttia. Ilman Juukaa prosentti olisi 18,2.

Alueelliset erot kertovat rakenteellisista haasteista. Työpaikkojen määrä, toimialarakenne ja väestökehitys vaikuttavat voimakkaasti työllisyyteen.

                Nurmes näyttää suuntaa

Kuntakohtaisissa luvuissa yksi havainto ansaitsee erityishuomion. Nurmeksen työttömyysaste oli joulukuussa 15,5 prosenttia – maakunnan neljänneksi alhaisin.

Koivujen kaupungin elinkeinorakenne on monipuolinen eikä yhtä herkkä suhdannevaihteluille kuin monella muulla paikkakunnalla. Luku kertoo myös pitkäjänteisestä yhteistyöstä. Elinkeinoyhtiö Pikes, yrittäjät, yrittäjäjärjestö ja kaupunki ovat tehneet määrätietoista työtä elinvoiman eteen.

Muistamme, että syksyllä 2022 työttömyysaste oli Nurmeksessa alle kymmenen prosenttia. Se osoittaa, että nytkin parempi on mahdollista. Olkoon tuo taso tavoitteena jatkossakin.

                  Kysyntä puuttuu

Pellervon taloustutkimus arvioi, että työttömyys jatkaa Suomessa kasvuaan. Nuorilla on nyt erityisen vaikeaa. Työvoiman tarjontaa on, mutta kysyntä ei vedä.

Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä työllisyys kasvoi hallinto- ja tukipalveluissa, ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa sekä majoitus- ja ravitsemusalalla. Sen sijaan informaation ja viestinnän ala oli laskussa.

Tämä kertoo rakennemuutoksesta – ja siitä, ettei työpaikkojen synty jakaudu tasaisesti. 

Työttömyys ei ole vain tilasto. Se on mittari alueen elinvoimasta ja tulevaisuuden uskosta. Pohjois-Karjalassa meillä on syytä huoleen, mutta myös syytä määrätietoiseen työhön. Tilanne ei parane syyttelemällä, vaan rakentamalla – yhdessä.

Maakuntamme väkiluku jatkaa tasaista laskuaan

Keskiviikko 28.1.2026 klo 15.29

 

Olen seurannut itäisen Suomen maakuntien väestönkehitystä tiiviisti koko tämän vuosituhannen ajan. Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemat kuntakohtaiset väestötiedot vahvistavat sen, minkä olemme Pohjois-Karjalassa jo pitkään tienneet. Väestö vähenee, vaikka kuinka sen jarruttamiseksi töitä tehdään. 

Maakuntamme väkiluku väheni viime vuonna 590 asukkaalla. Väestömäärään suhteutettuna lasku oli 0,4 prosenttia – täsmälleen samaa tasoa kuin edellisvuosina. 2020-luvulla Pohjois-Karjala on menettänyt keskimäärin noin 500 asukasta vuodessa. Pitääkö tähän normaaliin tottua?

Alhainen syntyvyys ja jatkuva muuttotappio

Pohjois-Karjalassa syntyi viime vuonna vain 992 lasta, kun kuolleita oli 2 028. Luonnollinen väestönlisäys on syvässä miinuksessa, eikä tilanteessa näy nopeaa käännettä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että maakuntamme väestö vähenee, vaikka muuttoliike saataisiin nollaan.

Myöskään kuntien välinen muuttoliike ei tarjoa lohtua. Pohjois-Karjalasta muutti muualle Suomeen 944 ihmistä enemmän kuin maakuntaan muutti. Kyse ei ole enää yksittäisten nuorten lähtemisestä opiskelemaan, vaan laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta: työ, koulutus ja palvelut vetävät pois.

Maahanmuutto piti viime vuonna tilastot siedettävinä. Ulkomailta muutti Pohjois-Karjalaan 1 391 ihmistä enemmän kuin täältä muutti pois. On kuitenkin syytä huomata, että vain noin kahdeksan prosenttia tästä muuttoliikkeestä tuli EU-maista tai Pohjoismaista. Ilman maahanmuuttoa maakunnan väestökehitys olisi ollut suorastaan raju. Tämä on tosiasia, josta keskustellaan yhä liian varovaisesti.

     Joensuu vetää – reuna-alueet menettävät

Joensuun väkiluku kasvoi 464 asukkaalla ja on nyt 79 205. Kaupunki lähestyy 80 000 asukkaan rajaa ja toimii yhä selvemmin koko maakunnan veturina. Pohjois-Karjalassa on kuitenkin 13 kuntaa, ja Joensuun lisäksi asukasluku kasvoi vain Liperissä, jossa lisäys oli 74 asukasta.

Kontiolahti, joka vielä hiljattain kasvoi vauhdilla, kääntyi viime vuonna hienoisesti miinukselle. Asukasmäärä väheni 18 henkilöllä. Vaikka luku on pieni, viesti on selvä: kasvu ei ole itsestäänselvyys edes kehyskunnissa.

Maakunnan pohjoisosissa kehitys on selvästi synkempää. Nurmes menetti 221 asukasta. Se oli absoluuttisesti maakunnan suurin miinusluku. Lieksa menetti 199. Lieksan väkiluku painui samalla ensimmäistä kertaa alle 10 000 asukkaan – symbolinen mutta pysäyttävä rajapyykki.

       Pielisen Karjala ylittää jo hälytysrajat

Pielisen Karjalan väestönkehitys on kokonaisuutena huolestuttavaa. Alueen kolmessa kunnassa väestö väheni viime vuonna yhteensä 524 asukkaalla. Kun muutosta tarkastellaan prosentteina, tilanne näyttää vielä vakavammalta.

Monet väestötutkijat pitävät miinus kahta prosenttia hälytysrajana, jota seutukaupunkien ei tulisi alittaa. Viime vuoden luvut kertovat karua kieltään: Juuka −2,7 prosenttia, Nurmes −2,5 prosenttia ja Lieksa −2,0 prosenttia. Uskon, että noitten lukujen selättäminen on esillä uusien kuntastrategioiden valmistelussa. 

Vuoden 2020 alussa toteutui Nurmeksen ja Valtimon kuntaliitos. Aiemmat liitosyritykset kariutuivat. Valtuustotasolla ei löytynyt yhteistä säveltä. 

      Käyrät eivät enää kohtaa – aika ei odota

Tämän vuosituhannen aikana Lieksan asukasluku on laskenut prosentuaalisesti selvästi enemmän kuin Nurmeksen. Vielä pari vuotta sitten väestökehityksen käyriä tarkastellessa näytti mahdolliselta, että ennen vuotta 2030 Nurmeksen asukasluku ohittaisi Lieksan.

Jos viime vuoden kaltainen kehitys jatkuu, käyrät eivät kohtaa – ne erkanevat.

Väestökehitys ei ole luonnonilmiö. Se on seurausta tehdyistä ja tekemättä jätetyistä päätöksistä niin valtakunta- kuin kuntatasolla. Myös kunnan pito- ja vetovoima vaikuttaa olennaisesti ihmisten päätöksiin. Nurmes pystyi selättämään 90-luvun taantuman ja kaupunkia koetelleen Nurmeksen Sähkön jupakan. Toivotaan, että viime vuosi oli vain tilapäinen notkahdus. Nyt kaupunki tarvitsee myönteistä pöhinää.

Trump ja poukkoilevat markkinat - ohjataanko maailman pörssejä uhkailuilla?

Perjantai 23.1.2026 klo 7.15

Donald Trumpin toimet ja lausunnot eivät jää vain politiikan areenalle. Ne heijastuvat suoraan maailman talouteen ja erityisesti sijoitusmarkkinoille. Seuraan orastavaa talouden elpymistä ja kysyn: onko kyse hallitsemattomasta poukkoilusta vai tietoisesta tavasta heiluttaa markkinoita?

Trump on liikemies ja sijoittaja. Hän on rakentanut huomattavan omaisuuden erityisesti kiinteistöalalla, usein aggressiivisilla ja riskialttiilla keinoilla. Sama ajattelutapa näkyy hänen tavassaan käyttää julkisuutta. Kautensa alkuvaiheessa hänen lausuntonsa ja vihjauksensa nostivat esimerkiksi bitcoinin hetkellisesti nopeaan nousuun. Markkinat reagoivat, kuten ne aina reagoivat epävarmuuteen ja vallankäyttäjän puheisiin.

       Epävakaus ruokkii tiettyjä toimialoja

Yhdysvalloissa erityisesti tekoälyä ja muuta huipputeknologiaa kehittävät yhtiöt ovat viime vuosina tuottaneet sijoittajille erinomaisia tuottoja. Nyt nousussa ovat myös sotateollisuutta palvelevat yritykset. Sama ilmiö näkyy myös Suomessa. Lisäksi kaivosteollisuus on ollut monille sijoittajille myönteinen kokemus.

Epävakaassa maailmassa raaka-aineet, aseet ja teknologia vetävät pääomia puoleensa. Sijoittaja hakee turvaa ja tuottoa sieltä, missä poliittinen riski muuttuu rahaksi.

Arvaamattomuus strategiana – vai vaarallisena pelinä?

Trumpin ongelma – tai ehkä hänen tarkoituksensa – on arvaamattomuus. Yllättävät lausunnot tulleista, liittolaisista ja vihollisista saavat pörssit heilahtelemaan. Kaava toistuu. Ensin kovia uhkauksia, sitten perääntyminen tai linjan pehmeneminen. Markkinat reagoivat joka kerta.

Suomessa Trumpin Grönlannin "valloituspuheet” nostivat viikolla tuntuvasti kaivososakkeita. Esimerkiksi Sotkamo Silver nousi lähes 25 prosenttia ja palasi entiselle tasolle Trumpin peräännyttyä tullipuheistaan. Useat teollisuusosakkeet taas kokivat notkahduksen. Tämä ei ollut poikkeus, vaan esimerkki siitä, miten yksittäinen poliittinen signaali voi liikuttaa pääomia salamannopeasti.

Toissapäivän tapahtumaketju herättää väistämättä kysymyksen, onko kyse vain harkitsemattomasta retoriikasta vai tietoisesta markkinoiden manipuloinnista?

Korkopaine ja keskuspankin riippumattomuus

Jos Trump jatkaa tällä linjalla, eurooppalaiset sijoittajat alkavat todennäköisesti vetää sijoituksiaan pois Yhdysvaltojen markkinoilta. Johtavien tekoäly-yhtiöiden arvostustasot ovat erittäin korkealla. Nyt voittojen kotiuttaminen on monille rationaalinen päätös. Tämä voi tarjota Trumpille perustelun uusille vastatoimille – esimerkiksi tullien nostamiselle tai kauppapoliittisille kiristyksille pian uudelleen. Syyt hän kyllä toimillensa etsii. 

Trump on uhannut keskuspankin johtaja Jerome Powellia jopa rikostutkinnalla, kun hän ei ole suostunut korkojen laskuun. Trumpin vaatimukset eivät liity ensisijaisesti pitkän aikavälin investointeihin, vaan poliittiseen ja markkinataktiseen hyötyyn. Alemmat korot tukevat osakekursseja, velkavetoista kasvua ja riskipitoisia sijoituksia – juuri niitä mittareita, joilla hän mielellään mittaa “onnistumistaan”.

Uhkailemalla keskuspankkia Trump pyrkii murentamaan sen riippumattomuutta ja ohjaamaan rahapolitiikkaa lyhyen aikavälin nousuun, vaikka se kasvattaisi inflaatio- ja velkariskejä myöhemmin. Todellinen tarkoitus on näyttää nopeaa talousmenestystä ja vahvistaa omaa poliittista asemaa. Seuraukset saa maksaa seuraava hallinto.

 Taloussota, jossa piensijoittaja maksaa laskun

Kyse ei ole enää vain politiikasta tai taloudesta, vaan jonkinlaisesta taloussodasta. Sanoilla ja uhkauksilla liikutellaan pääomia, horjutetaan luottamusta ja testataan, kuka kestää epävarmuutta pisimpään. Yleensä tavalliset piensijoittajat ja kansalaiset maksavat hinnan, kun markkinoista tulee vallankäytön väline.

Maailman talous tarvitsee vakautta ja ennustettavuutta. Trump tarjoaa niukasti kumpaakin. 

Milloin maailma saa tarpeekseen Trumpin kiukuttelusta?

Tiistai 20.1.2026 klo 13.48

Donald Trumpin johtamistyyli ja vallankäyttö alkavat mennä sietokyvyn yli kaikissa niissä maissa, joissa on totuttu edes jonkinlaiseen demokratiaan, ennustettavuuteen ja oikeusvaltion kunnioittamiseen. Kyse ei ole enää yksittäisistä ulostuloista tai karkeasta retoriikasta, vaan järjestelmällisestä piittaamattomuudesta kansainvälisiä sopimuksia, instituutioita ja yhteisiä pelisääntöjä kohtaan.

Yhdysvallat irtautuu tai uhkaa irtautua kansainvälisistä järjestöistä, joiden tehtävänä on edistää globaalia kehitystä, terveyttä ja vakautta. Tämä ei ole vain USA:n sisäinen linjavalinta, vaan koko maailman kannalta vaarallinen signaali: suurvalta, joka on ollut luomassa sääntöihin perustuvaa järjestelmää, purkaa sitä nyt itse.

          Oikeusvaltion koetinkivi

Erityisen huolestuttava on Yhdysvaltain oikeuslaitoksen asema. Presidentille myönnetty laaja syytesuoja oli virheratkaisu. Se on antanut kuvan, että presidentti on lain yläpuolella. Trump on käyttänyt tätä mielikuvaa häikäilemättä hyväkseen.

Trumpin johtamistyyli on jäänne autoritäärisestä kulttuurista, jossa vallankäyttö perustuu pelkoon, uhkailuun ja vastakkainasetteluun. Hän ajaa omia tavoitteitaan kiristämällä liittolaisia ja rankaisemalla eri mieltä olevia. Neuvottelu ei ole yhteisten ratkaisujen etsimistä, vaan toisen osapuolen alistamista.

USA:n korkein oikeus on ajettu vaikeaan asemaan. Jos se tekee päätöksiä, joita Trump ei aio noudattaa, seuraukset ovat kohtalokkaat koko oikeusvaltion uskottavuudelle. Ehkä juuri siksi päätöksiin jätetään tarkoituksella tulkinnanvaraa ja porsaanreikiä. On vähemmän nöyryyttävää oikeuslaitokselle, että presidentti ”tulkitaan väärin”, kuin että hän rikkoo lakia avoimesti.

               Pelolla johtamisen tie

Trumpin politiikka on pelolla johtamista sekä kotimaassa että ulkopolitiikassa. Silti luulisi maailmasta löytyvän sen verran yhteisöllisyyttä ja selkärankaa, että tälle kehitykselle asetetaan rajat. Euroopalta odotan johtajuutta. Muuten seuraukset ovat selvät. Yhdysvallat alkaa hajota sisältä, instituutio kerrallaan. Se ei ole kenenkään etu. 

Tuore esimerkki järjettömyydestä  on Trumpin uhkaus asettaa Ranskalle kovat tullit, mikäli se ei peräänny kielteisestä päätöksestään osallistua Syyrian ja Gazan rauhanneuvostoon. Kutsun neuvostoon on saanut noin 60 maata. Kyse ei ole enää diplomatiasta, vaan suorasukaisesta painostuksesta.

Milloin maailma sanoo, että nyt riittää? Kuinka paljon vahinkoa ehtii syntyä ennen kuin yksi presidentti saadaan tajuamaan syntyvät vakavat globaalit vauriot?

Sodan julmuus ja historian opetus

Tiistai 13.1.2026 klo 13.44

 

Vuosi on lähtenyt liikkeelle todella  vauhdilla ja paljastanut enemmän kuin mitä moni osasi odottaa. Samalla Donald Trump on paljastanut itsestään lopullisen egonsa. Kaikki aiemmat puheet rauhan tavoittelusta näyttävät nyt olleen vain sateenvarjoa ajattelulle, jota ohjaa yksi iskulause: Make America Great Again. Trump saa nyt aivan liikaa minulta palstatilaa, mutta menköön!

Grönlanti-puheissaan Trump on riisunut naamionsa. Kyse ei ole enää rauhasta eikä turvallisuudesta, vaan kylmästä valtapolitiikasta ja saaren luonnonrikkauksien ryöstämisestä. 

Grönlanti, Trump ja etupiirien paluu

Trump väittää Kiinan ja Venäjän laivoja ja sukellusveneitä pyörivän Grönlannin ympärillä. Laivojen seurantajärjestelmien mukaan näin ei ole. Silti hän rakentaa narratiivia, jolla perustellaan Yhdysvaltojen omia tavoitteita. Olkoon asia miten vain. Nyt Trump on tosissaan. 

Herää väistämätön kysymys: Nauttiiko Putin nyt Trumpin puheista, antaa ajan kulua sekä toteuttaa hänen omaa MAGA-ideologiaansa? Putinillakin on todennäköisesti lisäsuunnitelmia Ukrainan jälkeen? Entä mitä ajattelee Kiina? Taiwanin kohtalo?

Jos Trump  pääsee tavoitteeseensa ja toteuttaa omat ”turvallisuusvaateensa” Grönlannin suhteen, mikä estää Putinia tai Kiinan johtoa esittämästä omiaan vuorollaan seuraavaksi? Entä jos Yhdysvallat silloin vaikenee, maailma on käytännössä jaettu etupiireihin. Se on tie, jolle ei pitäisi enää palata.

NATO, Suomi ja luottamuksen mureneminen

Suomi on NATO:ssa – ja hyvä niin. Mutta Trump ehtii vielä sotkea paljon. Naton yhtenäisyys on nyt kovilla. Vaikka Yhdysvallat pysyy sotilasliiton johtavana voimana, luottamus on saanut vakavan kolauksen.

Euroopan on oltava varuillaan Trumpin suhteen. Kyse ei ole vain Yhdysvaltain sisäpolitiikasta, vaan koko Euroopan turvallisuudesta.

YYA-ajasta tähän päivään – historia toistaa itseään eri muodossa

YYA-sopimuksen aikana Suomi uskalsi Urho Kekkosen johdolla ottaa poliittisesti kantaa myös Neuvostoliiton toimiin. Opiskelijaliike oli vasemmiston hallussa, mutta me suomalaiset pidimme Suomen puolta esimerkiksi vierailujen loppuraporttien – niin sanottujen kommunikeoiden – sanamuotoja hiottaessa. Se oli usein kovaa ja turhauttavaa vääntöä.

Ystävyyttä meille ylistettiin. Sen nimissä olisi pitänyt meidän hyväksyä kaikki tarjottu neuvostopropaganda. Muistan hyvin, kuinka itse Janajev oli mukana – meitä huomattavasti vanhempana – opettamassa omasta mielestään meille oikeaa linjaa.

Silloin oikeisto pilkkasi ja suomettuminen oli aikakauden lempisana. Tänään myös oikeistopoliitikot joutuvat valitsemaan sanansa tarkkaan, etteivät suhteet Trumpiin viilene. Kyse ei ole enää pilkasta, vaan koko Euroopan kohtalosta. Tässä mielessä ymmärrän varovaisuuden.

Katsoin hiljattain dokumentteja Stalingradin taisteluista. Ne pysäyttivät. Sodan julmuus ja ihmisen heikkous tulivat iholle tavalla, joka ei jätä tilaa romanttisille harhakuville.

Suomen johto ymmärsi jo vuosina 1942–43, että Saksa tulisi häviämään sodan. Suomi oli valintansa tehnyt ja joutui pohtimaan itse, milloin ja miten sodasta irtaudutaan. Suomen itsenäisyys oli asia numero yksi. 

Euroopan hetki on nyt

Elämme jälleen samantyyppistä murroskohtaa. Olemme NATO:ssa, mutta sen suurin liittolainen ajaa yhä avoimemmin omia etujaan. Euroopan on pysyttävä yhtenäisenä ja tehtävä kaikkensa, jotta Ukrainaan saadaan rauha.

Toivon, että Yhdysvaltojen kansa ymmärtää tilanteen kokonaisvaltaisuuden viimeistään syksyn kongressivaaleissa. Maailma ei kestä enää uutta etupiirien jakoa. Nykyään aseilla pystytään yhdellä napin pinalluksella saamaan aikaan ihmsiskunnalle peruuttamatonta tuhoa.

Trump, uhmakkuus ja oikeusvaltion esimerkki maailmalle

Perjantai 9.1.2026 klo 12.55

 

Trumpin puheet menevät päivä päivältä hulluimmiksi. Huolestuttavinta on, että myös hänen käytöksensä näyttää yhä useammin irtautuvan sekä kansainvälisistä pelisäännöistä että Yhdysvaltojen omasta valtiosäännöllisestä perinteestä.

Kun hän ei ole onnistunut Ukrainan eikä Gazan rauhantyössä sillä nopeudella ja niillä näyttävillä tuloksilla, joita hän on omille kannattajilleen ja maailmalle luvannut, on etsittävä uusia “kovia tekoja”. Ulkopoliittinen uhmakkuus näyttää nyt korvaavan diplomatian. Kyse ei ole niinkään ratkaisuista kuin mielikuvista siitä, miltä vahva johtaja näyttää.

Toivottavasti Donald Trump jää amerikkalaisille varoittavaksi esimerkiksi eikä pysyväksi malliksi. Mahdollisesti syksyn välivaalit tarjoavat vielä toivonkipinän siitä, että vallan tasapaino ja oikeusvaltioperiaate  kestävät tämänkin myrskyn.

Grönlanti, Nato ja vaarallinen ajattelu

Trumpin tuore haastattelu The New York Timesille on tästä kehityksestä pysäyttävä esimerkki. Presidentti totesi, että Naton ja Grönlannin välillä saatetaan joutua tekemään valinta. Ajatus on jo itsessään absurdi. Grönlanti ei ole nappula suurvaltojen pelilaudalla, vaan osa Tanskaa ja Eurooppaa, kansainvälisen oikeuden piirissä!

Erityisen huolestuttavaa on Trumpin tapa perustella Grönlannin “haltuun saamisen” tärkeyttä psykologisilla syillä ja omistajuuden eduilla. Yhdysvalloilla on saarella jo sotilaallinen tukikohta. Se ei kuitenkaan näytä riittävän. Nyt puhutaan suoraan omistamisesta - ikään kuin 1800-luvun imperialismi olisi jälleen salonkikelpoista.

Kun Trump vielä toteaa, etteivät kansainväliset lait estä häntä toimimasta globaalilla kentällä haluamallaan tavalla ja että ainoa todellinen rajoite on hänen oma moraalinsa, ollaan jo vaarallisilla vesillä. Tämä ei ole pelkkää retoriikkaa. Tämä on suora haaste koko sodanjälkeiselle kansainväliselle järjestelmälle.

Kongressi vastaan presidentti

Tilannetta ei rauhoita se, että Trump ei vaikuta lainkaan huolestuneelta helmikuussa raukeavasta Venäjän ja Yhdysvaltojen ydinasesopimuksesta. Päinvastoin näyttää, että välinpitämättömyys strategisesta vakaudesta tuntuu olevan osa hänen poliittista tyyliään.

Ironista kyllä, samaan aikaan Yhdysvaltain senaatti hyväksyi päätöslauselman, jolla pyritään estämään presidenttiä käynnistämästä uusia sotilasoperaatioita ilman kongressin hyväksyntää. Tämä kertoo siitä, että huoli ei ole vain Euroopassa, vaan se on syvällä myös Yhdysvaltojen omassa järjestelmässä.

Saa nähdä, kuinka kauan amerikkalainen oikeusvaltio kestää, jos presidentti ei piittaa kongressin tahdosta. Onko edessä vielä jonkinlainen uusi Capitol – tällä kertaa poliittisena, ei fyysisenä tapahtumana?

Mikä on Suomen ja Euroopan vastuu?

Ymmärrän Suomen varovaisen linjan. Pienen maan on harkittava sanansa tarkkaan. Presidentti Alexander Stubb avasi viikolla Euroopan johtajien yhteisiä näkemyksiä. Se oli tarpeellista. Suomen on oltava yhtenäinen Euroopan kanssa ja uskallettava puolustaa kansainvälistä oikeutta – myös silloin, kun se on epämukavaa.

Sen sijaan ulkoministeri Elina Valtosen toteamus siitä, että Suomen pitää “ottaa vakavasti” Trumpin puheet Grönlannista, jää löperöksi. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Nyökätään ja todetaan tapahtuneen? Vakavasti ottaminen ilman kannanottoa ei ole politiikkaa, se on vain varovainen huomio.

Tässä ajassa tarvitaan muutakin kuin tilannekuvia. Tarvitaan selkeitä periaatteita. Kansainvälinen oikeus ei ole mielipidekysymys, eikä sitä voi soveltaa tilanteen ja vallanpitäjän mielialan mukaan.

Trumpin puheet eivät ole vain sanoja. Ne testaavat järjestelmää, liittolaisia ja lopulta koko käsitystä siitä, elämmekö vielä sääntöihin perustuvassa maailmassa vai palaammeko aikaan, jossa voima määrittää oikeuden.

Kansainvälinen oikeus vai valikoiva realismi?

Maanantai 5.1.2026 klo 13.39

 

Ulkoministeri Elina Valtosen kannanotto 3.1. Viestipalvelu X:ssä Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin Venezuelassa toteuttamiin toimiin on muodoltaan huoliteltu ja diplomaattinen. Se sisältää tutut elementit EU:n aiemman arvion Maduron hallinnon legitimiteetin puutteesta, viittauksen demokraattiseen kehitykseen sekä muistutuksen kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta.

             Olennainen jää avoimeksi

Hyväksyykö Suomi – tai Euroopan unioni – sotilaallisen voimankäytön toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumiseksi silloin, kun perusteena ovat epädemokraattinen hallinto, huumekauppa tai suurvallan omat turvallisuuspoliittiset ja jopa imperealistiset intressit? Vai onko kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen periaate häilyvä, kun sääntöjä rikkoo liittolainen? Tähän kysymykseen Valtosen lausunto ei vastaa.

Juristina Martti Koskenniemi (istuimme muutaman vuoden opiskeluaikana TYY:n edustajistossa, Kokoomus) on ottanut asiassa huomattavasti selvemmän kannan. Kansainvälinen oikeus ei tunne poikkeusta, jonka nojalla sotilaallinen puuttuminen olisi sallittua vain siksi, että kohdemaa on autoritaarinen, epäonnistunut tai epämiellyttävä. Jos tällainen periaate hyväksytään, sääntöpohjainen maailmanjärjestys lakkaa olemasta sääntöihin perustuva ja muuttuu voimapolitiikan kieleksi.

                     Vähän muistelua

Olen elänyt kylmän sodan ajan. Olin mukana teini- ja ylioppilaspolitiikassa vuosina 1968–1976. Olen kokenut suomettumisen. Sitä etenkin oikeisto ja osa Euroopan maista pitivät Suomen poliittisen johdon varovaisuutena, mutta myös sen sisäisenä itsesensuurina, jota ei aina haluttu myöntää.

Suomen linja Unkarin kansannousun murskaamisessa 1956 ja Tsekkoslovakian miehityksessä 1968 oli lopulta selkeä: miehitykset tuomittiin YYA-sopimuksesta huolimatta. Presidentti Kekkosen johdolla Suomi piti kiinni kansainvälisen oikeuden periaatteista, vaikka liikkumatila oli ahdas ja paine idästä todellinen.

Ajan oikeisto piti tätä linjaa liian löysänä. Se vaati jyrkempiä kannanottoja Neuvostoliittoa vastaan. Pääministeri Koivisto kuvasi myöhemmin vilpittömästi järkytystään kuultuaan Tsekkoslovakian miehityksestä. Itse kuuntelin tuota uutista teini-ikäisenä sorsametsällä. Nuoren miehen alun maailma tuntui muuttuvan lopullisesti!

Kekkoselle miehitys merkitsi silloin hetkellistä elämäntyön romahtamista. Hänellä oli tuolloin jo haaveet vuonna 1975 toteutuneessa ETYKissä.

                      Pelon realismi

Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen. Nykyinen oikeisto ei noudata omaa vuoden 1956 ja 1968 perintöään. Silloin vaadittiin jyrkkää kansainvälisen oikeuden puolustamista. Nyt tyydytään toteamuksiin, joissa periaatteet kyllä mainitaan, mutta niiden rikkomista ei nimeltä sanota, kun rikkojana on Yhdysvallat ja presidenttinä Donald Trump.

Tätä kutsutaan arvopohjaiseksi realismiksi. Mutta rehellisempää olisi puhua pelon realismista.

Luotetaan siihen, että liittolainen toimii oikein. Uskotaan, että sääntöpohjainen maailmanjärjestys kestää, vaikka sitä koetellaan yhä avoimemmin. Vältetään selkeää kielenkäyttöä, koska se voisi olla poliittisesti epämukavaa.

Historia kuitenkin opettaa, että kansainvälisen oikeuden rapautuminen ei ala yhdestä suuresta romahduksesta, vaan pienistä myönnytyksistä, vaikenemisesta ja kaksinaamaisuudesta.

Tämä muistelu on minulta kova. Mutta juuri siksi se on tarpeellinen. Vuosien saatossa kovettuu.Ilman muistia periaatteet muuttuvat helposti tilannekohtaisiksi selityksiksi. Silloin emme enää puolusta sääntöjä, vaan totuttelemme niiden ohittamiseen. Totuttelemme uuteen normaaliin.

Huumeet on torjuttava - se ei saa olla suoja imperialistisille tavoitteille

Sunnuntai 4.1.2026 klo 16.10

Huumeet on yksiselitteisesti tuomittava. Niiden torjunta on välttämätöntä. Siitä meillä on kansainvälisesti yhteinen vastuu. Huumeet tuhoavat yhteisöjä, rapauttavat valtioita ja vievät tulevaisuuden kokonaisilta sukupolvilta. Tästä ei ole kahta mielipidettä.

Ongelmaksi asia muuttuu silloin, kun huumeiden vastainen taistelu otetaan tekosyyksi ja varjoksi suurvaltapolitiikalle. Yhdysvallat on Trumpin johdolla ottanut itselleen oikeuden toimia yksipuolisesti, ohittaen kansainvälisen oikeuden ja sopimukset eri tahoilla.

Huumeista on tullut kätevä moraalinen kilpi, jonka suojassa ajetaan aivan muita tavoitteita. Tosiasia on kuitenkin, että Trumpin toteuttama isku Venezuelaan on yksiselitteisesti ja täysin kansainvälisen oikeuden vastainen.

Venezuela ja Ukraina – sama kaava, eri näyttämö

Venezuelassa kyse ei ole ollut vain huumeista tai demokratiasta, vaan öljystä ja muista luonnonvaroista. Samalla logiikalla Ukrainassa rauhanpuheet peittävät alleen kiinnostuksen mineraaleihin, harvinaisiin maametalleihin ja jälleenrakentamisen valtaviin taloudellisiin mahdollisuuksiin. Rauha nähdään välineenä, ei päämääränä. 

Trump toi tämän ajattelun esiin jo varhaisessa vaiheessa. Yhdysvaltojen taloudellinen hyöty asetetaan etusijalle. Jälleenrakentamisesta, investoinneista ja raaka-aineista pyritään tekemään osa diiliä. Ukraina ei ole neuvottelupöydässä subjekti, vaan kohde ja sivustakatsoja Euroopan kanssa.

Joulun alla Euroopan, Ukrainan ja USA:n neuvottelijat toivat rauhan esityksen, jonka Trumpikin joutui hyväksymään. Sota kuitenkin jatkuu. Venezuelan äskeisillä tapahtumilla Trump pyrkii kasvattamaan kolhiintunutta egoaan usalaisten ja myös koko maailman poliittisena johtajana. Mitähän saamme vielä nähdä. Kauden toinen vuosi on vasta alkamassa. Rauhan Nobelin Trump voi unohtaa.

Putin toimii täsmälleen samalla imperiaalisella logiikalla. Alueellinen laajentuminen, luonnonvarojen hallinta ja vaikutusvallan kasvattaminen ovat hänen politiikkansa ydintä. Trumpin ja Putinin tavoitteet eivät ole vastakkaiset.  Ne ovat samansuuntaiset, vaikka keinot ja retoriikka poikkeavat toisistaan.

           Euroopan heräämisen paikka

Eurooppa on vaarassa jäädä tässä kehityksessä sivustakatsojaksi ja maksajaksi. Sota käydään Euroopan mantereella, mutta ratkaisuja valmistellaan muualla. Jos Eurooppa ei rakenna omaa yhtenäistä poliittista ja taloudellista linjaansa, sen rooli kaventuu pelkäksi rahoittajaksi suurvaltojen välisissä diileissä.

Huumeiden torjunta on tärkeää. Rauha on välttämätöntä. Mutta kumpaakaan ei saa käyttää tekosyynä valtapolitiikalle, jossa kansainvälinen oikeus sivuutetaan ja luonnonvarat asetetaan ihmisarvon edelle. Kestävä rauha syntyy vain oikeudenmukaisuudesta – ei imperiumien varjossa.

Kiitos lukijoille - vuosi muutoksen ja vapauden äärellä

Lauantai 20.12.2025 klo 11.39

Haluan näin vuoden lopussa kiittää lämpimästi kaikkia blogini lukijoita kuluneesta vuodesta. Kiitos myös lukuisista yhteydenotoista, kommenteista ja kirjoitusaihe-ehdotuksista. Tämä vuosi on ollut minulle poikkeuksellisen merkityksellinen.

               Uusi arki, uusi rytmi

Eläkkeelle siirtyminen on muuttanut arkeani enemmän kuin ehkä osasin odottaa. Saan nyt itse päättää aikani käytöstä – ilman sidonnaisuuksia ja kalenterin pakottavia rajoja. Olen ottanut uuden eläkeläisen roolin vastaan levollisin mielin. Olen matkustellut, tavannut vuosien varrella kertyneitä ystäviä ja ehtinyt tehdä myös monia sellaisia töitä, jotka aiemmin jäivät kiireessä rästiin. Niitä riittää edelleen, mutta niistä ei kannata ottaa stressiä. Päivään on jäätävä tilaa myös löhöilylle, lukemiselle ja kirjoittamiselle.

         Ajatuksia yhteisistä asioista

Huomaan muuttuneeni myös ajattelussani. Politiikka ja yhteisten asioiden hoitaminen ovat ennen kaikkea joukkuepeliä. Aiemmin tärkeintä oli saada yhdessä sovittu päätös maaliin. Nyt tarkastelen asioiden kulkua vapaammin ja yleisemmällä tasolla. Annan kiitosta, kun siihen on aihetta – tarvittaessa myös kritiikkiä. Kehitys pysähtyy, jos vain kehumme toisiamme, oli nuorempana mottoni. 

         Huoli ja kiitollisuus joulun alla

Suurin huoleni koskee yhteiskunnan eriarvoistumista. Se näkyy sekä alueiden että ihmisten välillä. Näin joulun alla on puhuttu paljon lapsiperheköyhyydestä. Omalta osaltani annoin parille perheelle lahjakortteja – pienenä kiitoksena alueelle, jossa olen saanut tehdä elämäntyöni. Töitä on ollut koko ajan enemmän kuin olen ehtinyt tehdä. Siitä olen kiitollinen. Läheisen sodan tilaan emme juuri voi vaikuttaa. Muutaman joulukuusen järjestin Nurmeksessa asuville ukrainalaisperheille. 

               Katse eteenpäin

Ihmettelen joulun alla myös VM:n ja Suomen Pankin negatiivisten talousennusteiden ajoitusta juuri joulun alle ja niiden vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen jouluostoksilla. Kyllä vähemmästäkin kotimainen kysyntä pysähtyy koko kevääksi 2026.

Kaikesta huolimatta uskon, että avoin keskustelu ja asioiden rehellinen tarkastelu ovat edelleen tarpeen myös maamme talouspolitiikassa. 

Ystävät ovat kyselleet, aionko kirjoittaa muistelmat. Blogi elää ja lukijat lisääntyvät. Kirjoittaminen pitää mielen virkeänä – ja ehkä joskus parhaista paloista syntyy vielä kansien väliin koottu kokonaisuus.

Toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2026.

Pysytään terveinä.

Hyvinvointialueiden kriisi ei ole sattuma - se on poliittinen valinta

Lauantai 13.12.2025 klo 12.18

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 10.12.2025, ”Sote-uudistus ei kannusta säästöihin”, oli virkistävä poikkeus pitkään jatkuneessa hymistelyssä. Kirjoitus osui olennaiseen: nykyinen rahoitusmalli ei ohjaa hyvinvointialueita järkeviin ratkaisuihin eikä todellisiin säästöihin. Silti pääkirjoituksesta puuttui yksi ratkaiseva näkökulma – Helsingin erityisasema ja se, miten pääkaupunki hyötyy sote-rahoituksesta tavalla, josta muu Suomi voi vain haaveilla.

Olen keskustalaisena pyrkinyt toimimaan sovittelevaan sävyyn omieni keskuudessa. Nyt, kun koko kaari on nähty ja harjoitetun politiikan seuraukset realisoituvat reuna-alueilla, ei vaikeneminen ole enää vastuullista. Terve itsearviointi ja avoin kritiikki puolueen toimintaa kohtaan on ainoa tie takaisin uskottavuuteen.

Itäsuomalaisena ja keskustalaisena en voi osoittaa syyttävää sormea vain nykyiseen Orpon hallitukseen. Kyllä vastuuta on myös Marinin hallituksella – ja aivan erityisesti Keskustalla, joka oli myös keskeisessä roolissa sote-lainsäädännön valmistelussa. Eniten hoivaa ja hoitoa tarvitsevien alueiden puolustaminen jäi silloin pahasti vajaaksi.

Lisäaikaa ilman lisärahaa – tie kriisiin

Orpon hallitus antoi hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen. Rahaa ei kuitenkaan tullut euroakaan lisää. Samalla poliittinen todellisuus on tämä: SDP ja Keskusta eivät ole valmiita puuttumaan hyvinvointialueiden määrään tai keskussairaaloiden palvelutasoon. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kriisihyvinvointialueilla toteutetaan mittavat yt-neuvottelut.

Kokemus kertoo, mihin tämä johtaa. Eniten supistetaan perusterveydenhuollosta, ja kaikkein eniten kärsivät reuna-alueet – harvaan asutut, ikääntyneet ja jo ennestään palveluköyhät seudut. Juuri ne alueet, joiden vuoksi koko sote-uudistusta alun perin perusteltiin. Todennäköinen tie on kuitenkin arviointimenettelyjen kautta HVA:n vähentämiseen. Sen toteuttaa maamme  seuraava hallitus. 

Helsingin rahavirrat vaietaan kuoliaaksi

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ei sanallakaan käsitelty sitä, miten Helsinki rahoittaa omat sote-palvelunsa – tai oikeammin, miten anteliaasti valtio niitä rahoittaa. Kun HS kirjoittaa rahoituslain epäkohdista, katse kohdistuu muuhun Suomeen. Helsinki jää tarkastelun ulkopuolelle, vaikka juuri siellä rahoitusmallin vinoumat näkyvät räikeimmin.

Helsingin kaupunki saa vuonna 2026 siirtymätasausta yli 116 miljoonaa euroa. Lisäksi Helsinkiä ei koskenut vuokra-asetus 3+1, joka toi muille hyvinvointialueille yli sadan miljoonan euron lisäkustannukset. Tämäkin on puhdasta säästöä Helsingille.

Vuonna 2024 Helsingissä asui yli 142 000 vieraskielistä. Heistä maksetaan kaupungille noin 122 miljoonaa euroa. Ruotsinkielisyys tuo lähes 20 miljoonaa. Lisäksi yliopistosairaalalisä on vielä 28 miljoonaa euroa ja  jokainen vieraskielinen asukas tuo Helsinkiin 4 504 euroa.

Yhteensä Helsinki saa vieraskielisyydestä vuonna 2026 yli 639 miljoonaa euroa. Summa on vain hieman pienempi kuin koko Etelä-Savon hyvinvointialueen valtionrahoitus.

Kasvu palkitaan, kurjistuminen ei

Helsingin väkiluku kasvoi vuonna 2024 yli 9 500 henkilöllä. Se tarkoittaa yli 42 miljoonan euron lisärahaa kaupungin kassaan. Samalla monet Itä- ja Pohjois-Suomen alueet menettävät väkeä – ja rahoitusta – vuosi toisensa jälkeen. Malli palkitsee kasvun ja rankaisee taantumasta, vaikka palvelutarve usein kasvaa juuri siellä, missä väki vähenee ja ikääntyy.

Helsinki teki ainoana hyvinvointialueena ylijäämää vuonna 2023, reilut 40 miljoonaa euroa. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – se sai vuonna 2025 muiden alueiden 1,4 miljardin euron alijäämien vuoksi yli 138 miljoonaa euroa lisää rahoitusta. Tätä logiikkaa on tavallisen kansalaisen vaikea ymmärtää.

Miksi rahoituslakia ei korjata?

Kun tämän kokonaisuuden hahmottaa, on helppo ymmärtää, miksi Kokoomus ei ole ollut innokas korjaamaan hyvinvointialueiden rahoituslakia. Helsingin saamat rahat ovat erittäin hyvä peruste olla koskematta järjestelmään.

Ilman Helsingissä asuvia 142 000 vieraskielistä kaupungin väkiluku olisi noin 540 000. Lähes kolmannes pääkaupunkimme asukkaista on vieraskielisiä – ja tämä näkyy suoraan rahoituksessa.

Keskustan karvas perintö

Kaiken tämän toteutti Marinin hallitus, jossa myös Keskustalla oli vahva rooli. Valtionvarainministerinä toimi Annika Saarikko, Keskustan puheenjohtaja. Hänen tukenaan olivat koko Keskustan hallitusryhmä Kaikkonen, Kurvinen, Honkonen, Leppä, Lohi  ja ministeri Lintilä sekä hänen valtiosihteeri Aula. Sote-lakeja sorvattiin hartiavoimin. 

Uskallan sanoa, että tämä on oman poliittisen urani aikana Keskustan suurin Helsingin eteen tehty työ. Mitä saimme vastineeksi? Tällä hetkellä Keskustalla ei ole yhtään kansanedustajaa Helsingistä ja vain kaksi kaupunginvaltuutettua. Kiitos tuli nopeasti – SDP:ltä ja Kokoomukselta.

Sote-uudistuksen suurimmat häviäjät löytyvät reuna-alueilta. Suurimmat voittajat löytyvät Helsingistä. Tätä asetelmaa ei enää voi sivuuttaa, jos hyvinvointivaltiosta halutaan pitää kiinni koko Suomessa – ei vain pääkaupungissa.

HVA:ta on liian monta - ammatillinen näkökulma sote-rakenteeseen

Keskiviikko 10.12.2025 klo 17.43

 

Olen aiemmissa kirjoituksissani todennut pettymykseni siihen, että PARAS-hanke aikanaan  kaatui. Tuolloin tavoitteena oli keskittää erikoissairaanhoitoa suurempiin yksiköihin, jolloin olisi voitu vapauttaa resursseja perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn sekä pitää palvelut saatavilla myös reuna-alueilla. Se olisi ollut kansanterveyden ja kustannusten kannalta järkevä suunta.  

Sen sijaan Sipilän ja Marinin hallitukset päätyivät poliittiseen ratkaisuun. Hyvinvointialueita  oli oltava enemmän. Tiedeyhteisö ja monet asiantuntijat näkivät  jo tuolloin tarpeen harvemmalle erikoissairaanhoidon verkostolle, kuten aiemmin ERVA-alueita oli viisi.

Sinulla on kaksi lonkkaa. Niihin jaksaa hakea uudet nivelet kaempaakin. Tärkeintä on työn korkea laatu. Sama on tilnne monen muunkin vaativan hoidon osalla.  

     Mikään ei ole muuttunut – paitsi kiire

Nyt sama asia tulee pöydälle uudestaan. Uusin työryhmäraportti arvioi, että 6–11 hyvinvointialuetta riittäisi Suomessa sote- ja pelastustoimen järjestämiseen.Tällä hetkellä alueita on 21.

Raportin keskeinen havainto on karu, mutta selkeä. Väestöpohjat ovat kansainvälisesti hyvin pieniä.

EU-maissa terveydenhuollon järjestäjien väestöpohja on keskimäärin noin 890 000 ja mediaani noin 530 000 asukasta. Suomessa vain neljä hyvinvointialuetta yltää yli puolen miljoonan väestöön.

Kun väestö vähenee ja ikärakenne vanhenee, tämän rakenteen ylläpitäminen käy yhä kalliimmaksi. Pienillä alueilla ei ole riittävästi hartioita tuottamaan palveluita – ei taloudellisesti eikä osaamisen näkökulmasta.

Erikoissairaanhoito, tutkimus ja osaaminen keskitettynä

Myös lääketieteellisessä opetuksessa ja tutkimuksessa on esitetty samoja ajatuksia. Suomi kouluttaa lääkäreitä liian monessa yliopistossa? Ikääntyneiden määrä alkaa vähentyä suurten ikäluokkien poistuessa. Nykyään ja tulevaisuudessa moniammatillinen työnjako vähentää lääkäritarvetta.

Siksi osa professoreista on jo lähinnä suullisissa kommenteissa pienissä porukoissa  esittänyt, että erikoistumisen ja tutkimuksen kannalta olisi järkevää nähdä siirtymävaiheessa kolme kampusta:

-  Helsinki,

-  Kuopio ja Oulu yhdessä sekä

-  Turku ja Tampere yhdessä

Kilpailu tutkimusrahoituksesta kiristyy. Jokaisessa tiedekunnassa halutaan julkaisuja johtaviin kansainvälisiin  lääketieteellisiin ammattilehtiin. Se edellyttää riittävän suuria tutkimusympäristöjä ja osaamiskeskittymiä, ei pirstaleista verkkoa. 

Muutos on välttämätön – vain aikataulu on epäselvä

Raportti ehdottaa, että alueiden määrää on arvioitava jo ennen vuoden 2027 eduskuntavaaleja. Päätöksen lykkääminen ei poista ongelmia – se vain nostaa niiden hintaa. Tiedämme, että poliittisesti tämä ei ole helppo asia. Esimerkiksi Keskusta ei ole halukas tukemaan alueiden yhdistämistä. Minulle ratkaisun suunta on ammatillisesti selvä.

Pienillä alueilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta ylläpitää laajaa erikoisosaamista.

Kustannukset kasvavat väestöpohjan pienentyessä. Kansalaiset ansaitsevat vaikuttavat palvelut, jotka perustuvat osaamiseen – ei postinumeroon.

Katson  tätä aihetta ammatillisista lähtökohdista, en puoluepoliittisista.Sote-järjestelmän pitää olla kestävä, vaikuttava ja tasa-arvoinen koko maassa. Siksi olen sitä mieltä, että hyvinvointialueiden määrää on pakko vähentää.

    Löytyykö poliittista tahtoa lähipalveluille?

Viime vuoden 26 miljardin euron sote-kuluista 2–3 miljardia tulisi asiantuntijoiden mukaan suunnata lähipalvelujen vahvistamiseen. Se, tehdäänkö tämä rahoitusta lisäämällä vai erikoissairaanhoitoa keskittämällä, jää poliitikkojen ratkaistavaksi. Tiedämme, että poliittista tahtoa on vaikea löytää äskeiselle työryhmän esitykselle. Näin reuna-alueiden lähipalveluiden keskittäminen jatkuu, koska kymmenen prosentin lisärahoitusta perusterveydenhoitoon ei löydy. 

Kysymys ei ole siitä, kuka menettää mitäkin, vaan siitä, että Suomi pystyy jatkossakin hoitamaan omat kansalaisensa – myös siellä, missä välimatkat ovat pitkiä ja väestö ikääntynyttä.

Kuntaliiton valtuuskunta ry:n Keskustan ryhmän kannanotto

Tiistai 9.12.2025 klo 16.48

 

Viime vaalikaudella käytin paljon aikaani Kuntaliiton kautta edunvalvontaan. Sain kuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä liiton virkamiesten ja ryhmäni kautta hyvän kuvan Suomen kuntakentän tilasta ja suurimmista haasteista lähitulevaisuudessa ja vähän kaemmaksikin. Seuraan edelleen  mielenkiinnosta itäisen Suomen vinkkelistä,  kuinka Orpon hallituksen kuntakentän asioiden hoito luonnistuu. Helppoa työ ei millekään hallitukselle ole näinä aikoina.

Alla esittelen uuden Kuntaliiton luottamushenkilöjohdon  keskeisimmät valinnat viime viikolla olleessa valtuuskunnan kokouksesta. Onnea heille työhön. 

Pohjois-Karjalasta ei ole nyt Keskustalla edustusta valtuuskunnassa. Kokoomuksen Timo Elo Joensuusta johtaa puhetta valtuuskunnan kokouksissa. PS:n Outi Mara myös Joensuusta on maakuntamme toinen valtuuskunnan jäsen. 

Suomen Kuntaliitto ry:n valtuuskunnan 4.12. valintoja kuntavaalikaudelle 2025–2029:

Maakuntaneuvos Markku Rossi (kesk.) Kuopiosta  jatkaa Suomen Kuntaliitto ry:n hallituksessa – yhteiskuntatieteiden tohtori Terttu Ruotsalainen Lapinlahden Varpaisjärveltä on valittu Kuntaliiton valtuuston keskustaryhmän varapuheenjohtajaksi ja ryhmän puheenjohtajaksi liiketoiminnanjohtaja, yrittäjä Jukka Rantala Raisiosta.

Tampereen pormestari Ilmari Nurminen (sdp) on valittu Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajaksi

Hallituksen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi on valittu kansanedustaja Henrik Vuornos (kok) ja toiseksi varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Petri Honkonen (kesk.).

Valtuuskunnan puheenjohtajaksi on valittu hallintopäällikkö Timo Elo (kok) Joensuusta, ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Mikko Valtonen (sdp) Porvoosta ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Olga Oinas-Panuma (kesk.) Pudasjärveltä.

Keskustan valtuuskuntaryhmän kannanotto:

            Hallitus kriisiyttää kunnat

Keskustan Kuntaliiton valtuuskuntaryhmä on pettynyt valtionosuusuudistuksen kariutumiseen. Sen myötä ongelmat siirtyvät seuraavalle vaalikaudelle.

Valtionosuusuudistuksen vesittyminen jättää kunnat pulaan. Kuntien taloustilanteen kriisiytyminen useissa kunnissa tarkoittaa kuntapalveluiden heikentämistä, keskittämistä ja jopa alasajoa. Samalla pitkäjänteinen suunnittelu ja kehittäminen kunnissa on mahdotonta. 

Nykyisen kuntien valtionosuusjärjestelmän yksi räikeimmistä esimerkeistä on muutaman kunnan negatiivinen valtionosuus. Ei ole oikein, että kahdeksan kuntaa joutuu maksamaan valtiolle yhteensä 15 miljoonaa euroa kuntapalveluiden järjestämisestä. 

Keskustan valtuuskuntaryhmä painottaa, että negatiivinen valtionosuus tulee korjata välittömästi tämän hallituskauden aikana.

Gallup herätti - kenelle Keskusta nyt puhuu?

Torstai 4.12.2025 klo 14.15

 

Aamun Ylen puoluegallup ei ollut meille kepulaisille päivän parasta luettavaa. Elokuussa orastanut nousu ei ole jatkunut toivomallani tavalla. Tosin nyt on nousua 0,1 prosenttia marraskuusta. Perussuomalaiset ovat painelleet ohi, olemme neljäs.

Haaveet vuoden 2027 pääministeripuolueesta ovat tällä hetkellä enemmän uskon asia kuin realistinen tavoite kannatuksen nykyisellä kasvuvauhdilla. Puoluevaltuuskunnan viesti ei ole saavuttanut entisiä puolueemme äänestäjiä.

Puoluevaltuuskunnan tuore kärkiviesti keskittyy keskituloisten veronkevennyksiin. Jopa tuhat euroa lisää vuodessa 2 500–6 000 €/kk ansaitseville.

Mutta pysähdytään hetkeksi. Tilastojen mukaan puolet suomalaisista tienaa vähemmän kuin 2 500 €/kk. Kenen ääntä nyt kuunnellaan? 

Keskusta – ketä varten?

Maaseudulla ja reuna-alueilla, keskustan perinteisillä vahvoilla alueilla, pienituloisuus on pääkaupunkiseutua yleisempää. Keskustan äänestäjä on totuttu näkemään kokoomuslaista ja demaria pienituloisempana – etenkin täällä Pohjois-Karjalassa.

Siksi on vaikea ymmärtää, että viesti suunnataan nyt hyvätuloiselle keskiluokalle.

Nyt ei tiedosteta, että 6 000 €/kk tienaava kuuluu suurituloisimpaan kymmenykseen. Suurin osa suomalaisista, 35,5 prosenttia, ansaitsi 20 000–39 999 euroa vuodessa. Seuraavaksi eniten ihmisiä, 34,5 prosenttia, oli kaikkein pienimmässä tuloluokassa. Heidän vuositulonsa jäivät alle 19 999:ään euroon. Tiedot ovat vuoden 2023 tilastoista. 

Onko puolueesta tulossa vain ylemmän keskiluokan veropuolue? Euroopasta löytyy tästä varoittavia esimerkkejä – liberaalipuolueet, jotka ovat kutistuneet pieneksi porukaksi menetettyään juurensa.

Meidän uskollisin kannattajajoukkomme on ikääntynyt, maakunnissa asuva ja usein pienituloisempi. Moni on jo jättänyt äänestämättä. Tämä on nähtävissä tilastoista vaalien 2017 jälkeen.

Mihin Keskustan tulisi tarttua?

Koko maan tasapainoiseen kehitykseen. Väestö keskittyy hurjaa vauhtia Helsinki–Tampere–Turku -kolmioon. Se ei ole terve kehityssuunta. Samalla matalapalkkaiset työt pakkautuvat yhteen nurkkaan Suomea ja reuna-alueiden palvelut heikkenevät. Keskustan näköala on koko Suomessa – ei vain kasvukolmiossa.

Perustulo tukisi pienyrittäjyyttä ja pientiloja. Se antaisi mahdollisuuden kokeilla ja rakentaa omaa toimeentuloa ilman pelkoa pohjan katoamisesta.

Työttömyysturvalla ja asumistuella sinnittelevät tarvitsevat saamansa joka sentin. He eivät ole laiskoja, vaan arki on kireää.

Hyvinvointialueet kriisissä – rahoitus on korjattava

Talousahdingossa olevien hyvinvointialueiden ongelma ei ratkea viivyttämällä. Aito ratkaisu saadaan vain, jos kaikki todelliset sairaudet – mukaan lukien pitkäaikaissairaudet – huomioidaan rahoitusperusteissa.

Johtoportaassamme tarvitaan myös parempaa ymmärrystä rahoituksen teknisestä puolelta. Yksikin virhe tiedon keräämisessä voi maksaa satoja miljoonia euroja alijäämänä. Se on nähty Lapissa.

Paluu juurille – muuten menetämme suunnan

Keskustalla on edelleen tärkeä tehtävä. Arjen turva ja koko Suomen puolustaminen. Mutta jos puolue profiloituu jatkossa vain ylemmän keskiluokan veronalennusten puolueeksi, se unohtaa suuren osan omasta väestään.

Meidän pitää muistaa, ketkä meitä ovat vuosikymmenet kannatelleet – ja kenelle olemme olemassa.

Itä-Suomen tilanne huutaa tekoja - ei enää pelkkiä puheita

Sunnuntai 30.11.2025 klo 10.25

 

Aloitin tämän kirjoituksen eilen junamatkalla poikani konserttiin Helsinkiin. Konsertti irroitti minut alla olevan blogitekstin sisällöstä. Nyt paluumatkalla junassa kohti Joensuuta totean, että Pohjois-Karjalan Keskustan piirikokouksessa käytetyistä puheenvuoroista pursunnut teksti on edelleen ajankohtainen

Itä-Suomen maakunnat ovat vaikeassa tilanteessa, mutta hallitus ei ole lunastanut vaalipuheiden lupauksia. Talous sakkaa, työttömyys kasvaa ja ihmisten arki käy yhä epävarmemmaksi. Pohjois-Karjalassa monen huoli omasta työpaikasta ja toimeentulosta on arkipäivää – eikä kulutusta voi lisätä, jos rahat eivät riitä välttämättömiin menoihin.

Sote-palvelut ovat ajautuneet kaaokseen keskittämispäätösten ja tiukan alijäämien kattamisvelvoitteen vuoksi. 

Onneksi maamme hallitus antoi jatkoaikaa alijäämien kattamiseen. Nyt on hyvinvointialueilla toimittava kuitenkin vastuullisesti. Tuottavuusohjelmia tehtäessä on pidettävä huoli, että peruspalvelut turvataan myös hyvinvointialueiden reuna-alueilla henkilöstöä kuullen. 

Samalla Itä-Suomen erityistalousalue on jäänyt puheiden tasolle, vaikka juuri nyt tarvittaisiin rohkeita rakenteellisia uudistuksia ja kasvua tukevia investointeja.

Suomen talouskasvu syntyy maakunnissa, ei keskittämällä. Pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä on vahvistettava.  Itä- ja Pohjois-Suomeen suunnattuja EU- ja rakennerahastovaroja ei tule siirtää Etelä-Suomeen. Rajamaakunnille on myös kompensoitava Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset – tähän on saatavissa käsitykseni mukaan EU-tukea, jos hallitus vain toimii.

Pohjois-Karjalalla on vahvuuksia: osaaminen, puhdas luonto, kulttuuri, paljon vahvoja yrityksiä ja matkailun mahdollisuudet. Niiden hyödyntäminen edellyttää vakaata toimintaympäristöä, toimivaa rahoitusta ja sitä, että maatalous pysyy kannattavana. Maatalouden kriisiin, viljelijöiden vahinkoihin ja yleiseen turvallisuuteen liittyvät ongelmat on ratkaistava kiireesti.

Nyt tarvitaan ratkaisuja, jotka tukevat koko Suomen kasvua – myös idässä. Hallituksen on siirryttävä lupauksista tekoihin.

Kuntien kohtalonkysymykset odottavat ratkaisuja

Keskiviikko 26.11.2025 klo 22.11

Orpon hallitukselta on jäämässä kesken kolme koko kuntakentän kannalta ratkaisevaa uudistusta: sote-rahoituslain oikaisu, valtionosuusuudistus ja juuri nyt keskusteluun noussut hankintalaki. Nämä kysymykset koskevat erityisesti pieniä maakuntien reuna-alueiden kuntia, joissa väestö ja veronmaksajat vähenevät sekä talouspohja kapenee. Nyt tarvitaan ratkaisuja, jotka kantavat yli vaalikausien.

Kuntien rahoitus on arvioitava kokonaisuutena

Valtionosuusuudistus on aloitettava parlamentaarisesti, mikäli aiotaan saada jotain valmista. Kyse ei ole vain peruspalvelujen valtionosuuksista, vaan kuntien koko rahoitusjärjestelmästä: valtionosuuksista, maksuista ja veroista. Kuntien väliset erot kasvavat nyt nopeasti, eikä nykyjärjestelmä enää takaa tasapainoista kehitystä. Osa kunnista joutuu jo maksajiksi valtionosuuksissa. Tämä kummallisuus on selvä merkki siitä, että järjestelmässä on nyt jotain pahasti pielessä.

         Veroprosenttien repeämä uhkaa

Maamme kuntaveroprosentit uhkaavat  jopa moninkertaistua seuraavan viidentoista vuoden aikana. Korkein kuntaverottaja voisi rokottaa vuoteen  2040 mennessä kuntalaistensa tuloista jopa yli 24 prosenttia ja matalin noin 5 prosenttia. 

Kyseessä on konsulttiyhtiö MDI/FCG:n laskelma siitä, millaisiksi veroerot kasvavat pidemmällä aikavälillä, jos mitään muutoksia ei tehdä ja väestö- ja talouskehitys jatkaa aiempaa uraa.

Kunnissa on jo nyt suuret erot verotuksessa. Alin verottaja on Kauniainen, 4,7 prosenttia, ja ylin Pomarkku, 10,9 prosenttia.Kehitys ei ole kenenkään etu. Se vain syventää alueellista eriarvoisuutta ja vastakkainasettelua.

 

Hankintalain uudistusta ei pidä viedä eteenpäin

Vireillä oleva hankintalain uudistus lisäisi varsinkin pienimpien kuntien kustannuksia ja tekisi arjen monimutkaiseksi. Esitys tulisi vetää takaisin, kunnes kuntien rahoituksesta ja tehtävistä on muodostettu selkeä kokonaiskuva. Osaratkaisuilla helposti lisätään alueiden eriarvoisuutta. Tässä linkki Kuntaliiton perusteelliseen senvitykseen: 

https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2025/selvitys-hankintalain-uudistamisesta-satojen-miljoonien-kustannukset-kunnille-huoli

      Parlamentaarinen työ yli vaalikausien

Kaikki kolme uudistusta – sote-rahoitus, valtionosuudet ja hankintalaki – on valmisteltava yhtä aikaa ja parlamentaarisesti. Työ on aloitettava ennen vuoden 2027 vaaleja, jotta seuraava hallitus voi viedä kokonaisuuden maaliin.

        Kuntarakenteeseen on palattava?

On myönnettävä tosiasiat. Nykyinen kuntarakenne ei riitä turvaamaan palveluja kaikkialla 2040-luvulla. PARAS-hankkeen tavoitteissa oli paljon hyvää. Jos kuntaliitoksia ei synny, yhteistyötä on tiivistettävä selvästi – myös yli maakuntarajojen. Ilman tätä veroprosenttien erot karkaavat käsistä.

Suomi tarvitsee koko julkisen sektorin tervehdyttämisohjelman

Kokonaisuudistus on välttämätön. Olemme nyt EU:n tarkkailuluokalla. Maamme kovin erilaiset maakunnat ja pieni veropohja vaikeuttavat sieltä pois pääsyä, mikäli talouskasvu ei piristy. 

Vain vahvalla parlamenttaalisella yhteistyöllä voidaan vahvistaa alueiden elinvoimaa, tasapainottaa kuntatalous ja pysäyttää valtion velkaantuminen. Pienten korjausten aika on ohi. Nyt tarvitaan kokonaisnäkemys koko julkisesta taloudesta. 

Valtionosuusuudistus kaatui ja kuntatalouden epävarmuus jatkuu

Perjantai 21.11.2025 klo 20.42

 

Kuten jo heinäkuussa kirjoitin, valtionosuusuudistus oli pahasti jumissa. https://www.mattikamarainen.com/blogi/2025/07/11/49122   
Nyt se on varmistunut.  Uudistus ei etene tällä vaalikaudella.

Helsingin Sanomien mukaan uudistus kaatui RKP:n vastustukseen.

Puolue ei ollut valmis minkäänlaisiin muutoksiin sote-siirtoeriin, jotka ovat olleet koko uudistuksen ydinongelma. Siirtoerät ovat jakaneet kuntia jyrkästi: Espoo, Kirkkonummi, Porvoo ja Kauniainen ovat olleet suuria hyötyjiä, kun taas monet maakuntakaupungit – kuten Pori, Mikkeli ja Kuopio – ovat jääneet miinukselle.

Kun RKP torjui muutokset, koko uudistus pysähtyi. Näin valtionosuusjärjestelmä jatkaa vanhalla mallilla, joka ei enää vastaa kuntien todellista palvelurakennetta eikä väestön muutosta.

Miksi tällä on merkitystä?

Ensiksi kuntien taloussuunnittelu vaikeutuu. Kunnat ovat parhaillaan laatimassa ensi vuoden talousarvioita, mutta rahoitusperusta jää epäselväksi. Epävarmuus lisää riskejä ja kaventaa mahdollisuuksia tehdä pitkäjänteisiä ratkaisuja.

Toiseksi täällä itäisissä maakunnissa alueelliset  erot syvenevät. Nykyjärjestelmä suosii valmiiksi vahvoja ja kasvavia kuntia. Taantuvien alueiden kunnat joutuvat entistä ahtaammalle, mikä heikentää sekä paikallista palvelutuotantoa että alueiden elinvoimaa.

Hallituksen kyvyttömyys ratkaista asia näkyy nyt selvästi

Valtionosuusuudistus olisi pitänyt viedä loppuun. Kyse ei ole vain teknisestä lakipaketista, vaan koko kuntatalouden vakaudesta. Se, että uudistus kariutui yhden hallituspuolueen sisäisiin kantoihin, kertoo hallituksen rajallisesta kyvystä sovittaa yhteen eri alueiden kohtuullisia tarpeita.

 

Mietteitä ennen Keskustan piirikokousta

Lauantai 15.11.2025 klo 17.02



Elokuun gallupit toivat Keskustalle pitkään kaivatun myönteisen uutisen. Kannatus lähti nousuun ja osa viime vaaleissa muihin puolueisiin siirtyneistä tai äänestämättä jättäneistä keskustalaisista näytti löytävän takaisin kotiin. Olin jo varovaisen optimistinen. Paluu Perussuomalaisista, Kokoomuksesta ja nukkuvien joukosta oli alkanut, ja Keskustan perusviesti näytti edelleen puhuttelevan.

Nyt viimeiset gallupit näyttävät kuitenkin pientä laskua. Alkanutta orastavaa nousua emme saisi antaa valua hukkaan.

Ikärakenteen muutos on kohtalon kysymys

Tutkimusten mukaan puolueen ydinkannatus nojaa vahvimmin vanhempiin ikäpolviin. Erityisesti yli 60-vuotiaat äänestäjät muodostavat Keskustan uskollisinta väkeä, kun taas nuoremmissa ikäluokissa tuki on selvästi heikompaa. Tämä on suuri haaste, sillä 2030-luvun vaaleihin mennessä väestön ikärakenne muuttuu väistämättä. Luonnollisen poistuman myötä osa nykyisestä seniorikannatuksesta katoaa. Tilalle on löydettävä uusia äänestäjiä.

Nuoret tavoitetaan vain muuttamalla toimintatapaa

Siksi Keskustan on nyt pakko uudistua. On löydettävä aidosti kiinnostavia tapoja tavoittaa nuoria. Tämä tarkoittaa rohkeaa läsnäoloa some-kanavissa – TikTokissa, Instagramissa ja X:ssä – siellä, missä nuoret elävät ja keskustelevat. Perinteinen viestintä ei enää riitä. Keskustelua on käytävä nuorten omilla foorumeilla ja heidän kielellään.

On myös osattava kuunnella nuoria heidän ehdoillaan. Ei syötettävä valmista poliittista mantraa, vaan käytävä dialogia, joka tukee alueiden pito- ja vetovoimaa ja lisää luottamusta paikalliseen päätöksentekoon.  

Uudistuminen näkyviin myös johtoon ja   ehdokasasetteluun

Uudistuminen ei voi jäädä vain viestintään. Se koskee myös puolueen johtoa ja keulakuvia niin piiritasolla kuin kunnissakin. Nuoret haluavat nähdä omanikäisiään ja -näköisiään ihmisiä tekemässä politiikkaa – ei vain kertomassa siitä.

Keskustan on uskallettava nostaa eturiviin nuoria, osaavia naisia ja miehiä, joilla on sanottavaa tulevaisuudesta. Samalla ehdokaslistojen on oltava laajoja ja monipuolisia. Pelkät professorit, tohtorit ja korkeasti koulutetut eivät yksin vakuuta nuoria. Tarvitaan myös poliiseja, palomiehiä, sairaanhoitajia ja muita arkensa keskeltä politiikkaan tulevia suomalaisia.

Vaaliohjelmiin tarvitaan uusia, rohkeita nostoja

Nyt on hetki löytää puolueen vaaliohjelmiin realistisia mutta selvästi uudenlaisia avauksia. Aion nostaa tämän esiin omassa puheenvuorossani piirikokouksessa. Vuodesta toiseen toistuva poliittinen jargon ei enää kiinnostaa ketään.  Tarvitaan terävämpää, rohkeampaa ja yksinkertaisesti parempaa sanomista.

Silta menneestä tulevaan

Nyt on aika rakentaa silta menneestä tulevaan: turvata senioreiden luottamus, mutta samalla avata rohkeasti ovi nuorten maailmaan. Jos Keskusta onnistuu tässä, voi nykyinen kannatuskäänne vahvistua kasvuksi, joka kantaa myös 2030-luvun vaaleissa.

Tekoälystä ihmiselle tärkeä apuväline sote-palveluissa

Lauantai 8.11.2025 klo 8.47

Sote-palveluiden rahoitus perustuu yhä vahvemmin diagnooseihin ja hoitokertomusten tietoihin. Ongelmana on kuitenkin, että kaikki hyvinvointialueet eivät ole tiedon hyödyntämisessä tasavertaisia. Suurilla yliopistosairaaloilla on parhaat resurssit ja järjestelmät, kun taas pienemmillä alueilla tiedonkeruu ja analysointi laahaavat perässä.

Tämä epätasaisuus näkyy paitsi rahoituksessa myös palveluiden laadussa. Siksi tekoälyn kehittäminen on nyt avainasemassa. Se ei korvaa ihmistä, vaan vahvistaa hänen päätöksentekoaan ja osaamistaan.

Erityisesti perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa tekoäly voi tuoda suurimman hyödyn. Kun tekoäly tunnistaa riskit ajoissa, voidaan estää sairauksien paheneminen ja vähentää kalliita hoitoja ja huostaanottoja. Preventiivinen, ennakoiva työ säästää sekä ihmisiä että resursseja. Menee vielä aikaa, kun tekoäly tai robotti paikkaa hampaan alusta loppuun.

Suomessa on jo käynnissä lupaavia hankkeita, joissa tutkitaan generatiivisen tekoälyn käyttöä potilaiden etäseurannassa ja hoitotyön tukena. Järjestelmät voivat automaattisesti määrittää potilaskohtaisia raja-arvoja, tunnistaa poikkeamia ja ohjata ammattilaisia oikea-aikaisiin toimenpiteisiin. Moderneissa asiakas-potilastietojärjestelmissä näitä ominaisuuksia jo hyödynnetään. 

Tulevaisuuden sote-järjestelmä on ennakoiva, ei reaktiivinen. Kun tekoäly ja ihminen työskentelevät rinnakkain, syntyy järjestelmä, jossa päätökset perustuvat parempaan tietoon ja jossa hoito on yhtä aikaa tehokkaampaa ja inhimillisempää. Voidaan oikeutetusti puhua tiedolla johtamisesta.