Illan aikana sain tiedon, että Nurmesksen seurakuntavaaleihin Keskusta asettaa 16 ehdokasta. Muut puolueet ovat mukana yhteislistalla. Siellä on kuulemma ehdokkaita 17. Siis yhteensä 33 ehdokasta tavoittelee 23 srk-valtuuston paikkaa. Tilanne on sikäli huolestuttava, että vain 10 ehdolla olevaa henkilöä jää valittujen ulkopuolelle. Varajäseniäkään ei tule riittävää määrää!

Syitä ehdokkaiden niukkuuteen en ole oikea henkilö esittämään. Kuitenkin uskon, että yleinen laaja vaalirahakeskustelu on voinut heijastua halukkuuteen hakeutua myös srk:n luottamustoimiin. Suurimpana syynä pidän kuitenkin vanhoillista kirkkolakia. Kirkon toiminta on hyvin vahvasti keskushallintojohtoista ts. kohtalaisen pieniinkin päätöksiin tarvitaan tuomiokapitulin hyväksyntä ennen niiden täytäntöön panoa.

Olin kolme vuotta menneellä vaalikaudella kirkkoneuvoston jäsenenä. Tämän vuoden alussa muitten kiireiden takia vaihdoimme Timo Nevalaisen (varajäsen) kanssa paikkoja. Kirkkoneuvoston pj:na toimii kirkkoherra ja hän myös valmistelee lähes kaikki asiat. Kirkkoherroilla on siis hyvin suuri valta seurakunnissa.

Raimo Kemppainen oli mielestäni vahva kehittäjä. Hänen aikanaan meillä tehtiin isoja ratkaisuja, joilla srk:n talous on saatu pidettyä vahvana ja lähennettyä srk:a ja kansalaisia keskenään. Toiminnot on siirretty peruskorjattuun ja laajennuun srk-keskukseen. Henkilöstön toimintatapoja on rationalisoitu. - Meidän kirkkoherran johtamistapa ei voi olla syynä haluttomuuteen hakeutua ehdolle kirkollisvaaleissa.

Raimo oli kansan mies. Hän lähensi kirkkoa ja kansaa. Valitettavasti työ jäi kesken. Kirkkoneuvostossa asioista keskusteltiin joskus vilkkaastikin. Harvemmin tarvitsi kuitenkin äänestää. Uusi kirkkoherra joutuu astumaan isoihin saappaisiin.

Kirkolla on suuret omaisuudet. Sen hoidossa keskeisessä asemassa on johtoryhmä, johon kuuluvat muistaakseni kirkkoherra, talouspäällikkö ja luottamushenkilöpuheenjohtajat. Se käyttää suurta valtaa ja on vahvasti lista-asioiden valmistelussa mukana. Nimenomaan tuohon elimeen tarvitaan kokeneita ja edistyksellisiä luottamushenkilöitä. Joskus kuitenkin tuntuu, että nimenomaan johtoryhmästä listoille tulevat asiat on mutusteltu liian valmiiksi eikä sitten luottamushenkilöille jää muuta kuin kumileimasimen rooli.

Parin viimeisen vaalikauden aikana kirkkovaltuusto on pitänyt rutiinikokousten lisäksi seminaareja, joissa on tehty toimintalinjauksia. Niissä on myös keskusteltu eri työryhmissä. Itse valtuuston kokoukset ovat pelkkiä muodollisuuksia. Ei siellä juuri puheenvuoroja käytetä.

Tätä kirjoitettaessa mieleeni palaa koko ajan viimeinen yhteinen työmatka Raimon kanssa  itsenäisyyspäivänä - reilu 9 kk sitten. Kävimme yhdessä Höljäkän hautausmaalla laskemassa sankarihaudoille seppeleen. Tulomatkalla Pappilansuoralla pysähdyimme keskustelemaan toviksi. Puhuimme elämästä, uskosta ja srk:n kehittämisestä  niin kuin kaksi toisensa hyvin tuntevaa miestä voi vain keskenään jutella. Raimon sairautta ei sivuttu sanallakaan. Seuraavalla viikolla sain kuulla, että pidetty kirkkoherramme oli jäänyt sairaslomalle, jolta hän ei enää palannut työelämään. -Työ jäi kesken.