Tänään Karjalainen kirjoitti Itä-suomen yhteistyössä olevan kitkaa varsinkin yhteisten liikenteen kärkihankkeiden osalta. Minullekin Salla eilen soitteli. En ollut kovin halukas asiasta julkisuudessa kommentoimaan. Huomata kannattaa artikkelin kirjoittaja. Salla Remes-Ylönen on vielä virallisesti mk-hallituksen jäsen. Hän ei ole kylläkään osallistunut Karjalaisen toimittajana päätöksen tekoon tänä vuonna, vaan varajäsen Mika Hämeenniemi on ollut paikalla kokouksissa. Toukokuun mk-liiton valtuuston kokouksessa Sallan tilalle valitaan uusi edustaja hallitukseen.

Viime vuonna kolmen mk-liiton työvaliokunnan puheenjohtajana (kansanedustaja Markku Rossi) toimi Pohjois-Savon maakuntaliitto. Nyt vuoro on Etelä-Savolla (Markku Kakriainen). Ensi vuonna on sitten kokousten valmistelu- ja vetovastuussa Pohjois-Karjala ja minä toimin puheenjohtajana.

Viime elokuun Kuopion Itä-Suomen huippukokouksen kulusta kirjoitin näillä sivuilla. Jo siellä toin tulevat vaikeudet esillle nimenomaan liikenneväylien priorisoinnissa eri maakuintien kannalta. Siksi esitin Kainuuta ja Etelä-Karjalaa mukaan väylästösuunnittelusta vastaavaan työryhmään. Muussa tapauksessa Etelä - ja Pohjois-Savo helposti keskenään sopivat linjaukset ja meille jää sitten rippeet korin pohjalta ja myötäeläjän rooli, jos pidättäytymme olemaan hiljaa. Meidän on vahvasti tuotava omat näkemyksemme esille.

Nyt nimenomaan SDP näkee, että mk-liittojen poliittinen johto ei pysty hakemaan yksimielisiä linjauksia. Tuohon on tietysti nyt vaalien alla herkullinen tilaisuus, kun yhteistoiminta-alueen mk-liittojen puheenjohtajat ovat keskustalaisia. Me pohjois-karjalaiset kyllä muistamme Kari Rajamäen (SDP, mk-valt. pj, P-Savo) avauspuheenvuoron tuossa syksyisessä huippukokouksessa. Kyllä koko puhe tähtäsi vain Pohjois-Savon kehittämiseen kaikilla sektoreilla. Siinäpähän toisiamme katseltiin. Anteeksi vain, kun olemme olemassa.

Nyt vaalien alla paineita lisää vielä SDP:n Itä-Suomi-ohjelma. Sen arkkitehtinähän on maakuntamme suuri ystävä, Paavo Lipponen. Hän on esittänyt jopa maakuntien ja maakuntaliittojen yhdistämistä juuri Itä-Suomessa. Tuota ajatustahan eivät maakuntamme demaritkaan hyväksy. -Tällaisia paineitahan siellä asian taustalla on.

Minun näkökulmasta ongelmana viime vuonna oli kokousten valmistelun heikkous nimenomaan Pohjois-Savon osalta. Heidän mk-johtajansa ei riittävästi keskustellut asioista naapurikollegoittensa kanssa ennen yhteisiä kokouksia. Lisäksi hänen tapansa lähestyä Pohhjois-Karjalaa toteamalla ensin, että näin olemme Etelä-Savon kanssa keskustelleet asiasta. - Oletteko samaa mieltä?. Yhteisistä asioista on neuvoteltava aina saman pöydän ääressä kaikkien osapuolten kanssa samanaikaisesti!

Olen sopinnut Savojen mk-liittojen hallitusten puheenjohtajien kanssa vaalien jälkeen neuvottelusta, jossa sovimme yhteisistä pelisäännöistä. Meidän on liikenneasioista tehtävä yli vaalikausien ulottuvia linjauksia. Aikaisempi käytäntö on ollut, että varsinkin savolaiset ovat nostaneet takaa omia kärkihankkeitaan meidän esitysten ohi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana meidän hankkeita ei ole ollut teitten ykköskorissa ensimmäisenä kertaakaan.

Minulla on nyt toinen vaalikausi menossa mk-hallituksessa. Kyllä yhteistyö on kehittynyt naapureitten kanssa myönteiseen suuntaan monilla sektoreilla. Meidän on vain varattava enemmän aikaa asioitten valmisteluun ja maltettava istua kokouksissa koko aika.Kokouksethan pidetään yleensä eduskunnassa. Siellä edustajilla on paljon muitakin asioita hoidettava. Sitten saattaa syntyä tilanteita, että muistellaan, mitä sitä oikeastaan päätettiin. Näin saattaa pöytäkirjojen kirjauksista syntyä jälkipolemiikkia.