Menneellä viikolla maakuntaliiton hallitus esittelijöineen teki opinto- ja kokousmatkan Puolaan. Vierailinmme Varsovassa ja Olsztynissä. Olemme tehneet joka vuosi yhteistyön kannalta merkityksellisen tutustumiskäynnin johonkin kohteeseen vuoroin vuorotellen koti- ja ulkomailla. Sama käytäntä taitaa olla muissakin Pohjois-Karjalan kuntien omistamissa kuntayhtymissä. Koulutuskuntayhtymä vieraili Kanadassa ja viimeksi taisi piipahtaa Englannissa.

Varsovassa vierailimme aluekehitysministeriössä. Siellä perehdyimme Puolan aluehallintojärjestelmään ja EU-ohjelmien hallintorakenteeseen. Puola on nyt EU:n puheenjohtajamaa.

Tiistai-iltapäivällä kävimme Nurmeksen pojan, Ilkka Laitisen, isännöimässä Frontexissa. Siellä suurimpana haasteena on estää luvaton maahanmuutto eu-maihin. Kovin erilaista on rajakulttuuri eri alueilla. Suurin vuoto on Turkin ja Kreikan rajalla. ienin taas Suomen ja Venäjän rajalla.

Keskiviikko aamuna matkustimme pohjoiseen Olsztyniin. Matkalla oli rakenteilla 40 kilometriä moottoritietä. Ihmeellisintä olivat tielle ennakkoon tehdyt 24 tien ylityssiltaa vajaan kahden kilometrin välein. Myöhemmin kuulemma rakennetaan poikkitiet itä-länsisuunnassa. Puola saa kaudella 2007 - 2013 yhteensä 67 miljardia euroa erilaisia eu-tukia. Hankkeiden tukirahoitus on 80 - 85 prosenttia. Valtaosa tuosta rahasta käytetään infran rakentamiseen. Meillä taas ei sopimusten mukaan voida tukirahoja käyttää rakentamiseen, vaikka tarvetta paljon olisikin. Karjalan radan tasoristeysten poistamiseen on käytetty kylläkin eu-rahaa poikkeksellisesti.

Vierailimme Mazuryn maakunnan mk-johtajan toimistossa. Siellä meille luennoitiin rajan ylittävästä yhteistyöstä, maakunnan kehittämisestä ja Puolan maakuntien roolista. Puolassa maakuntaliitoilla aluehallinnossa on vaikutusvaltaisempi rooli kuin Suomessa. Puolan TV seurasi tapaamistamme.

Joka paikassa törmäsimme eu-hankkeista kertoviin tauluihin. Yksistään yliopiston pihalla oli noin 20 plakaatin viidakko. Kaikki hankkeet suomalaisen mittapuun mukaan ovat tosi isoja.

Päivän aikana kävimme myös Puolan aluehallintovirastossa. Siellä aiheena olivat ulkorajayhteistyö ja rajahallinto. Meillä yhteistyö on hiukan pitemmällä Venäjän kanssa kuin Puolalla. Pohjois-Karjalallahan on yhteistä rajaa Venäjän kanssa suunnilleen saman verran  kuin Puolalla. Heillä on tosin kymmenen eri rajan ylityspaikkaa. Meidän Niiralassa yksin on saman verran vuosittaisia ylityksiä kuin Puolan kaikilla asemilla yhteensä. 

Saamiemme tietojen mukaan heilläkin on ollut suuria vaikeuksia käynnistää yhteisiä ENPI-hankkeita. Moskova haluaaa asettaa omia ehtoja ja näin hankkeiden käynnistymiset viivästyvät. Luvattua rahoitusta ei vaan naapuri saa järjestettyä ajoissa. Meillä on saman tyyppisiä raja-alueen hankkeita.

Naapuruussuhteet Puolalla ja Venäjällä ovat viileät, mutta asialliset ja ne koetaan tärkeiksi tulevaisuudessa. Puolan Nato-jäsenyys on tapaamieni ihmisten mukaan viilentänyt hiukan välejä. Myös oikeistovoimien mestystä Puolan vaaleissa ei ole voitu olla huomaamatta viime vuosina. Puolalaiset haluavat kuitenkin kehittää tehokkaasti suhteitaan Venäjään. Venäjä nähdään samoin kuin meilläkin tulevaisuuden markkina-alueena. Siitä kertoo myös monikansallisten yritysten kiinnostus aluetta kohtaan.

Illan suussa edimme tutustua paikaaliseen Pikesiin. Saksan ja Ranskan monikansalliset yritykset ovat tulossa vahvasti alueelle. Maassa on paljon rakentamatonta maata ja työvoima on halpaa. Nyt näimme pelloilla eri yhtiöiden kylttejä. Ne oli pystytetty lähiaikoina paikalle nousevien tuotantolaitosten ja virastojen merkiksi. Alueeltahan Kalingradin ja Baltian kautta aukeaa suuri Venäjä. Tiet kuulemma rakennetaan ensin kuntoon.

Eilisaamuna lähdimme varhain Warnia-Mazuryn yliopiston rehtorin vastaanotolle. Laitoksessa opiskelee 32 000 nuorta. Siellä on vielä ongelmana nuorten pako ulkomaille. Puola on menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksi miljoonaa ihmistä länteen. Yliopiston opiskelijamäärä on samassa ajassa laskenut neljänneksen.

Puolan pinta-alasta 51% on peltoa. Kun viljelytaidot kehittyvät ja pellot saadaan kunnolla tuottamaan, niin maa pystyy yksin ruokkimaan vaikka koko Euroopan. Vierailimme paikallisessa maidonjalostusalan oppilaitoksessa. Sekin tietysti oli rakennettu eu-rahalla. Alla kuvassa taustalla puolalaista peltoa silmän kantamattomiin. Saattaisi tulla ikävä kyntäessä pienellä traktorilla yksisiipinen aura perässä.

Meissä herätti ihmetystä maan saama valtava eu-rahan virta. He kertoivat onnistuneensa mielestään hyvin liittymisneuvotteluissa. Toteamus on varmaan totta. Eu-rahalla nostetaan maan elintaso eurooppalaiselle tasolle. Suomi ei ole vauraana maana saanut eikä tule koskaan saamaan vastaavia summia eu-tukia.

Paljon näimme ja koimme. Pieni kateuden siemen puolalaisia kohtaan alkoi matkan aikana sisimmässämme orastaa. Moni uhkakuvia nousi esille.  Miten pärjäämme jatkossa? Maatalouden tulevaisuus askarruttaa erityisesti. Me kaikki haluamme syödä kotimaista ruokaa. Hoskosen Hannun kanssa kävimme hyvin mielenkiintoisia keskusteluja. Tulevaisuudessa olemme vaan entistä suurempia eu:n nettomaksajia. Miten Välimeren maat selviävät kriisistään? -Voi kun joku tietäisi.

Vierailun ohjelma oli niin tiivis, ettemme ehtineet tutustua ollenkaan kaupunkien nähtävyyksiin. Jäi myös kysymättä, millainen on Puolan maahanmuuttopolitiikka. Yhden tummaihoisen näin siellä. Sama kysymys kiinnosti myös lieksalaista matkaseuralaista.