Tämän päivän Ylä-Karjala uutisoi Valtimon kunnanhallituksen investointitoiveita kuntaliitoksen ehdoiksi. Vaatimus noin kahdentoista miljoonan euron investointitavoitteistan aivan sopimuskauden alkuun on tyrmistyttävä. Se ei perustu mihinkään realistiseen taloussuunnitelmaan.

Jos Valtimo pitää tiukasti kiinni vaatimuksistaan, niin en henkilökohtaisesti ole liittymissopimusta investointien osalta hyväksymässä. Omien laskelmiemme mukaan tuollainen viiden miljoonan taso voi olla pitkinhampain hyväksyttävissä. Silloinkin on tarkkaan harkittava, mitä kannattaa tehdä.

Vietin lähes kaksi päivää eduskunnassa  niin hallituspuolueiden kuin keskustalaisten kunta-alan vaikuttajien seurassa. Olen vakuuttunut, että kuntarakenne muuttuu lähivuosina. Parhaillaan väsätään  esitystä mm. terveydenhoidon järjestämiseksi.

Kuntien lukumäärä laskee tuntuvasti, haluammepa tai emme. Valtionosuuksien pienentämisellä tehdään sitten loppurutistus. Palvelurakenteen turvaaminen pohjautuu vahvoihin peruskuntiin ja työssäkäyntialueisiin. Virkkusen esittämällä kaaviolla ei varmaankaan mennä maaliin asti, mutta suunta on kuitenkin sinne päin.

Maakuntakeskukset eivät hamua laita-alueita. Olisimme vain niiden kasvuaikeiden jarruna. Siksi maakuntiin syntyy erilaisia kuntia, joissa on erilaisia elinkeino- ja palvelurakenteita. Arvoitus on, millainen Pielisen Karjala on esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. Kiusallisinta on, jos joudumme valtiovallan ohjauksessa menemään kuntaliitoksiin nöyrinä ja entistä köyhempinä. Kun kaksi ankanpoikasta menee yhteen, niin ei liitosta kotkanpoikasia synny.

Tällä viikolla konsultti ja virkamiehet vielä neuvottelevat sopimuksista. Ensi maanantaina käymme läpi kaupunginhallituksessa esitykset ja ensi torstaai-iltana tapaamme valtimolaiset. Hyvään lopputulokseen pääsy ei näytä enää  kovin helpolta.