Vierailimme Tartossa Suomi-poikien kuukausikokouksessa. Heitä on siellä vielä elossa 22 veteraania. Huhtikuun kuukausikokouksessa oli mukana 12 veljeä.

Neuvostoliiton vallan aikana he eivät ole saaneet pitää yhteyksiä toisiinsa. Kuitenkin vuonna 1989 marrakuun 30. päivänä on kokoonnuttu salaa muistelemaan talvisodan syttymistä.

Neuvostoliiton hajoamisen ja Viron itsenäistymisen aikaan Tartossa oli 66 Suomi-poikaa. Silloin 1991 - 1992 tienoilla he ovat aloittaneet säännölliset tapaamiset Tampere-majalla kuukauden ensimmäinen tiistai klo 13.

Kokouksissa lauletaan aluksi Suomi-poikien tunnusmarssi. Sitten kukin vuorollaan oitää kokemuksistaan Suomen rintamalla ja sitä seuranneesta rangaistuksesta lyhyen esitelmän.

Suomi-poikien kohtalo oli kova. Maamme luovutti heidät Neuvostoliitolle. Junapa ei vienytkään Viroon, vaan Stalin passitti heidät eri puolille Neuvostoliittoa vankileireille. Moni kuoli siellä. Vasta Stalinin kuolema vapautti heidät.

Yksi jututtamistani veteraaneista oli ollut seitsemän vuotta työleirillä hiilikaivoksella. Kysyin, onko hän harmitellut jälkeen päin Suomeen lähtöä vaoaaehtoiseisena. Hän sanoi olevansa kiitollinen pitkästä iästään (92 vuotta)  juuri vankileirin olosuhteille. "Ei naisia, ei viina ja terveelleinen vähärasvainen dieetti." Mennessään hän oli painanut 75 kiloa ja vapautuessaan sieltä 45 kiloa.  Päiväannos oli ollut 5 gr kasvisöljyä, nokare poronlihaa ja kaalikeittoa. Viereinen leipomo oli kyllä tuottanut leipää riittävästi. Työ oli ollut rankkaa kahdeksan tunnin vuorotyötä. Joka kymmenes päivä oli ollut vapaata.

Kaksi veteraaneista oli saanut koulutuksen Nurmeksen Porokylän kasarmilla. Muistivat vielä täältä joitakin paikkoja. Kirkoa he pitivät upeana. Kuvassa puheenvuoroa seisaaltaan käyttävä ja vasemmassa laidassa istuva  Suomi-pojat ovat palvelleet Nurmeksen varuskunnassa.

Käynti Suomi-poikien luona hiljensi meidät pitkäksi aikaa. Vierailu heidän luonaan teki meihin suuren vaikutuksen. Meillä on Virossa todellisia ystäviä. He ovat elämästään uhranneet suuren osan maamme itsenäisyydelle. Suurin osa jeistä oli Suomeen vapaaehtoisina lähtiessään nuoria ylioppilaita. Osa on pystynyt kuitenkin vankeuden jälkeen hankkimaan kunnon koulutuksen ammattiin. Nykyisin Suomi maksaa heille rintamalisää. Sitä he pitävät isona lisänä pienille eläkkeille.

Sovimme kokouksesa, että suomalaiset lääketieteen opiskelijat järjestävät Tarton veteraaneille terveystarkastuksen kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta. Yli 90-vuotias veteraanileski avustaa tässä aktiviteetissa. Hänellähän on vielä voimassa oleva reseptinkirjoitusoikeus. Tarvittaessa tehdään kotikäyntejä, sillä kaikki 22 elossa olevaa Suomi-poikaa eivät pääse itse paikalle.

Kuvassa selin oleva vateraaanin leski on  lääkäri, joka jakoi laukustaan lääkkeitä muutamalle veteraanille. Hänen miehensä on vankeuden jälkeen opiskellut röntgenlääkäriksi. Neuvostoliiton vallan aikana Virossa lääkäreiden ja myös muiden palkkataso on ollut niin heikko, että on ollut pakko tehdä useampaa työtä. Tämä veteraani lääkäripariskunta on yöt raivannut peltoa ja viljellyt maata perheen ruoan pitimiksi.