Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson esitteli alkuviikosta uutta vanhuspalvelulakia. Siinähän määrätään mm. henkilöstön mitoitus numeerisella arvolla: 0,7 hoitajaa yhtä asiakasta kohti. Kokoomuslainen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko arvosteli eilen kovasti SDP:n ministerin toimia. Totesipa vielä Liisa Hyssälän kanssa yhteistyön sujuneen paljon paremmijn kuin nykyisen vastuuministerin kanssa.

Pääministeri Kataisen puheissa oli myös selvä viesti hallituskumppaneiden suuntaan. On syytäkin SDP:n  ministeriä tukistaa. Hänhän ajaa nyt pikemminkin uutta laitospalvelulakia. Näin entiset rinnakkaiset hyviksi koetut asumismuodot jäävät helposti kehityskulun ulkopuolelle.

Muut hallituspuolueet saattavat lähteä tukemaan vanhuspalvelulaissa SDP:n ministeriä ja Kokoomus on jäämässä yksin. Katainenhan jo aikaisemmin näytti laille vihreää valoa, mutta hän puolueensa ministerikokouksessa tuki taas omaa sektorimionisterään. Näin pieni hallituskriisi on valmis.

Laissa on kyllä hyviäkin aineksia. Mielestäni luku 0,7 voi helposti kuntakentällä muodostua tulevaisuudessa minimimitoitukseksi. Maassamme on rakenteiltaan ja palvelutasoiltaan hyvin erilaisia hoitolaitoksia, joissa asuu taas kovin erikuntoisia vanhuksia.

Henkilöstön todellinen määrä riippuu hoitohenkilöstön rakenteesta ja monista muista tekijöistä. Työmotivaatio ja työskentelyolosuhteet eivät ole vähäisimpiä.

Mielestäni mitoituksen täytyy tapahtua todellisen tarpeen mukaan. Suuri pelko uuden lain toteutumisen jälkeen on myös muiden vanhushoitomuotojen rapautuminen. SDP:n ajamalla lailla mennään voimakkaasti laitoshoidon suuntaan.

Vanhuspalvelulain hinta on kunnille kova. Aikaisemmin taidettiin esittää jo 23 miljoonaa euroa ja nyt on tulossa 36,5 miljoonaa  lisää. Tuo on iso lasku, mikäli kuluja ei pystytä huomioimaan vastaavasti valtionosuuksien nousuna. Valtio on helposti siirtämässä kuluja kuntien vastuulle. Näin nimenomaan ikääntyville kunnille tulee kohtuuttomia kuluja. Kaikissa kunnissa on kyllä vastuullisia päättäjiä. Näin vanhukset saavat ansaitsemansa hyvän ja turvallisen elinonympäristön.