Vuosi sitten maakuntahallitus kuunteli OECD:n päämajassa järjestön näkemyksiä Suomesta. Siellä oltiin varsin tyytyväisiä meidän asioiden hoitoon. Varsinkin työllisyyden hoito sai kiitosta, vaikka maassa on ja tulee edelleen olemaan isoja alueellisia eroja maan eri osien välillä. Kysyntä ja tarjonta vain eivät kohtaa. Kuitenkin siellä kiinnitettiin huomiota demokratiavajeeseen, joka syntyy valittaessa luottamushenkilöitä maakunnallisiin luottamuselimiin.

Maakunnallisten kuntayhtymien valtuustoihin kunnat valitsevat yleensä istuvia valtuutettuja. Nämä sittet valitsevat kunkin elimen hallitukset. Maakuntahallituksessa on ainakin yksi jäsen, joka ei ole kotikuntansa valtuutettu. Näin demokratiavaje syntyy.

Keskustan ”kotikunta-maakunta-mallia” on arvosteltu siitä, ettei se poista ns. hallintohimmeleitä. Väitteet eivät pidä paikkaansa. Hallinto kevenee nykytilaan verrattuna.

Toinen väite on ollut demokratiavaje. Sekään ei pidä paikkaansa. Maakuntien Suomessa nykyiset himmelit ovat vähäisiä verrattuna esimerkiksi Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun vastaaviin. Heidän organisaatio- ja hallintokaavioista ei tahdo saada kyllä selvää.

Keskustan vaihtoehdossa päättäjät voidaan valita maakuntavaltuustoihin samoissa vaaleissa kuin kuntapäättäjätkin. Toinen vaihtoehto on valita kunnanvaltuutetuista edustajat maakuntahallintoon.

Keskusta tarjoaa nyt selkeän vaihtoehdon hallituksen suurkuntahankkeelle. Tarvitsemme uudistuksia ja teemme niitä mielellämme. Näinhän olemme aikaisemminkin toimineet. Vallan ja toimintojen keskittämistä vastustamme. Lähtökohtanamme on ihminen, hänen palvelunsa ja aito kansanvalta.