Olen katsonut lähes kaikki puolueiden vaalitentit menneinä viikkoina. Kyllä niitten taso on laskenut vai onko minun vaatimustaso kasvanut. On sellaista päälle puhumista, ettei oikein viitsi katsoa. Toimittajien pitäisi pystyä pitämään keskustelu aisoissa. Panelistien pitäisi kunnioittaa enemmäm toistensa mielipiteitä ja arvoja.

Varhaiskasvatuksen merkityksestä ja roolista ovat kaikki kuntavaalipuolueet kovin yksituumaisia. Tarpeellisuus tunnustetaan. Se halutaan kaikkien ulottuville varallisuuteen katsomatta.

Kahdeksankymmntäluvulla toimin viisi vuotta Mannerheimin Lastensuojeluliiton, MLL, Nurmeksen paikallisosaston puheenjohtajana. Silloin vahvasti korostettiin vanhemmuuden merkitystä lapsen ensi vuosien aikana. MLL järjesti täälläkin vanhemmuuden koulutusta lapsiperheille. Tilaisuudet olivat kovin suosittuja.

Vanhempain tehtävänä on kasvattaa ja valmistaa lapset elämään. Pienokaiselle on annettava myös lapsuus. Silloin saa leikkiä ja nauttia läheisyyden tunteista. Leikki lisää mielikuvitusta, joka on älykkyyden kehittymisen ehdoton edellytys. Ilman mielikuvitusta ei voi ratkoa ongelmia. Usein kuljetaan oppimisen ja erehtymisen kautta maaliin.

Lapsi oppii pieniä askareita vanhempia matkimalla. Pitää olla mahdollisuus ja aikaa yhdessä tekemiseen. Aikoinaan meillä oli täällä lelupaja. Siellä isät ja äidit saivat koota puisia leluja lasten kanssa. Verstas oli Nurmes-kodin alakerrassa. Ostimme Juuassa konkurssiin menneen lasten puisia leluja valmistavan verstaan varaston MLL:n osastolle. Erilaisten puulelujen aihioita olikin runsaasti. Voisikohan tässä asiassa todeta, että ennen nämä asiat olivat paremmin. 

Vaalikeskusteluja kuunnellessa vaikutti siltä, että varhaiskasvatus saadaan varmaankin hyvään kuntoon. Meidän pitää muistaa kuitenkin vanhempien ja kodin merkitys lapsen kehityksessä. Jos kotona asiat eivät ole kohdallaan, niin ei kaikkea kasvatustyötä voi velvoittaa yhteiskunnan hoitdettavaksi. Meillä on nykyään puute vanhenmmuuskasvatuksesta. Se kuuluu lähinnä neuvolatyön piiriin.