Matti Kämäräinen
Haapalahdentie 12
75530 Nurmes
0500263470
Keskusta voi ratkaista seuraavan hallituspohjanKeskiviikko 18.11.2026 klo 15.04
Tuoreimman puoluegallupin uutisoinnissa huomio on kiinnittynyt erityisesti Kokoomuksen kannatuksen laskuun. Vähemmälle huomiolle on jäänyt SDP:n jo pidempään jatkunut kannatuksen alamäki, vaikka puolueen johtoasema on edelleen selvä. Viisi kuukautta ennen eduskuntavaaleja tilanne asettaa paineita myös SDP:n puheenjohtajalle Antti Lindtmanille. Minusta yksittäisten puolueiden kannatusmuutoksia kiinnostavampaa on kuitenkin tarkastella koko poliittisen kentän liikkumista. Millaisessa poliittisessa ilmapiirissä Suomi valmistautuu vaaleihin? Ja ennen kaikkea, millaisella hallituksella maatamme johdetaan seuraavat neljä vuotta? Poliittinen ilmasto on muuttumassa Suomessa puolueiden kannatusmuutokset ovat perinteisesti olleet melko hitaita. Maailmalla olemme kuitenkin nähneet, kuinka nopeasti poliittiset voimasuhteet voivat muuttua. Yhdysvaltain tuoreet välivaalit ja Euroopan poliittiset muutokset kertovat kansalaisten kasvavasta tyytymättömyydestä harjoitettuun politiikkaan. Suomessakin on nähtävissä merkkejä poliittisen ilmaston muutoksesta. Vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus mukaan lukien Vihreät on noussut noin 44 prosenttiin. Onko se hyvä vai huono asia, siihen en tässä ota kantaa. Sen sijaan on syytä kysyä, mistä muutos kertoo. Orpon hallituksen harjoittamat leikkaukset ovat kohdistuneet kipeästi pienituloisiin ja moniin yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin. Samalla kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on heikentynyt. Kokoomuksen ja Keskustankin eläkeläiset miettivät vielä tarkkaan kevään vaalien äänestämiskäyttäytymistään. Ei ole yllättävää, jos tämä näkyy myös puolueiden kannatuksessa. Perinteisesti oikeistoa äänestäneistä osa saattaa nyt etsiä vaihtoehtoa SDP:stä. Nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa Vasemmistoliitto puolestaan näyttää löytäneen uutta kannatusta. Vasemmistoliitossa on tapahtunut myös kiinnostava muutos. Aikaisempi jyrkkä vastakkainasettelu on saanut rinnalleen aiempaa suunnitelmallisempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Puheenjohtaja Minja Koskela on onnistunut puhuttelemaan erityisesti koulutettua väestöä, kulttuuriväkeä ja nuoria. Perinteisiä rukkaskommunisteja on entistä vähemmän. Tilalle on tullut uudenlaista yhteiskunnallista vasemmistolaisuutta. Tämä muistuttaa minua opiskeluajoista. Hallituksen talouspolitiikka jättää raskaan perinnön Orpon hallituksen talouspolitiikan onnistumista on syytä arvioida myös tulosten perusteella. Euroopan komission ennusteen mukaan Suomen julkisen talouden alijäämä nousee neljään prosenttiin vuonna 2026 ja 4,5 prosenttiin vuonna 2027. Valtionvelkaa oli lokakuun lopussa jo 203,5 miljardia euroa.Työllisyystilanne on vakava. Syyskuun lopussa laajan työttömyyden piirissä oli 398 000 työnhakijaa, joista pitkäaikaistyöttömiä 142 700. Surullisinta on korkea nuorisotyöttömyys. Nämä luvut eivät kerro onnistuneesta talouspolitiikasta. Hallituksen tavoitteena oli vahvistaa julkista taloutta ja lisätä työllisyyttä. Tulokset ovat ainakin toistaiseksi jääneet tavoitteista. Leikkaukset ovat heikentäneet ostovoimaa ja kotimaista kysyntää tilanteessa, jossa talous olisi tarvinnut kasvua. Myös leikkaukset ovat kohdistuneet liian paljon huonompi osaisiin. Vasta vaalikauden loppupuolella on ollut nähtävissä talouden pientä elpymistä. Kaikkea ei tietenkään voi panna nykyisen hallituksen syyksi. Suomen talouden ongelmat ovat pitkän ajan kuluessa syntyneitä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja kansainvälisen talouden epävarmuus ovat vaikeuttaneet tilannetta. Erityisen raskaasti kehitys on koetellut Itä-Suomea. Eriarvoisuus ei ole kasvanut vain kansalaisten välillä, vaan myös alueellisesti. Itärajan maakunnat ovat joutuneet kantamaan poikkeuksellisen suuren osan muuttuneen turvallisuustilanteen seurauksista. Seuraavalla hallituksella on edessään vaikeita ratkaisuja. Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää edelleen sopeutusta. Kysymys kuuluu, miten se toteutetaan vaarantamatta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. En toivo Suomeen enää hallitusta, jonka talouspoliittisena esikuvana ovat uusliberalismi ja Margaret Thatcherin aikainen yhteiskuntapolitiikka. Talouden tasapainottamisessa tarvitaan myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja alueellista vastuuta. Keskustan asema voi muodostua ratkaisevaksi Olen ollut viime vuodet huolestunut Keskustan kannatuksen juuttumisesta nykyiselle tasolle. Puoluejohto ei ole onnistunut kirkastamaan poliittista sanomaansa eikä hyödyntämään oppositioasemaansa odotetulla tavalla. Keskustalla olisi ollut paljon mahdollisuuksia profiloitua erityisesti alueellisen tasa-arvon, yrittäjyyden ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustajana. Siitä huolimatta puolueen asema seuraavissa hallitusneuvotteluissa voi muodostua ratkaisevaksi.Nykyisten kannatuslukujen perusteella näyttää mahdolliselta, että juuri Keskusta on se puolue, jonka ratkaisut vaikuttavat siihen, muodostetaanko Suomeen oikeisto- vai vasemmistopainotteinen hallitus. Tässä tilanteessa pidän ennenaikaisena puolueiden ilmoituksia siitä, minkä puolueen kanssa ne eivät suostu hallitukseen. Sekä SDP:n että Keskustan olisi mielestäni viisaampaa jättää hallitusvaihtoehdot avoimiksi myös perussuomalaisten suuntaan. Ensin käydään vaalit. Sen jälkeen neuvotellaan hallitusohjelmasta. Vasta ohjelman sisältö ratkaisee, millaista politiikkaa hallitus kykenee toteuttamaan.Politiikassa tarvitaan periaatteita, mutta myös neuvottelukykyä ja valmiutta kompromisseihin. Millaisen Suomen haluamme jättää seuraaville sukupolville? Kevään vaaleissa ei ratkaista vain seuraavan hallituksen kokoonpanoa. Ratkaistavana on myös suomalaisen yhteiskunnan kehityssuunta. Miten turvaamme talouskasvun, työllisyyden ja julkisen talouden kestävyyden? Miten huolehdimme siitä, ettei alueellinen eriarvoisuus kasva? Entä miten säilytämme kansalaisten luottamuksen siihen, että vaikeinakin aikoina yhteiskunta pitää huolta heikoimmistaan? Näihin kysymyksiin eivät yksittäiset gallupluvut anna vastauksia. Pitkän poliittisen kokemukseni perusteella tiedän, että hallitusyhteistyön onnistuminen ei riipu yksinomaan puolueiden voimasuhteista. Ratkaisevaa on kyky löytää yhteinen näkemys maan tulevaisuudesta. Keskustalla saattaa kevään vaalien jälkeen olla käsissään poliittisen vaa’ankieliasema. Silloin puolueelta tarvitaan ennen kaikkea selkeää näkemystä siitä, millaista Suomea se haluaa rakentaa. Muistissa ovat myös Marinin hallituksen päätäkset sote-lakineen. Gallupit kertovat tämän päivän mielipiteistä. Vaalit ratkaisevat voimasuhteet, mutta vasta hallitusohjelma kertoo, mihin suuntaan Suomea todella lähdetään viemään. |