Viimeiset kolme vuotta olen viettänyt viikonloppuja Iisalmen Pörsänmäessä syntymämäkodillani erilaisten askareiden parissa. Keväällä ja syksyllä metsätöitä. Talvella sisäremonttia ja kesällä taas piharakennusten maalausta jne.

Viime lauantaina aloitin 1873 (vuosiluku kurkihirressä) isäni ukin rakentaman aitan kengittämisen. Yksi hirsi oli päässyt lahoamaan. Melko hikinen homma helteessä kaivaa seinustat auki.Käpälätunkilla aitan nurkka on nyt nostettuna riittävän korkealle, jotta uusi hirsi saadaan asetettua paikoilleen.

Oven alushirsi oli lahonut niin pahoin, jotta seinät oven molemmin puolin olivat valuneet alas parikymmentä senttiä. Kuvassa tunkeillä seinä on oikaistu. Oven molemmille puolille on jämerästi kiinnitetty parrut pitämään hirret paikallaan. Seuraavaksi tunnkkasin poikkiseinien alta koko nurkan vielä 15 cm ylös. Sovitin siihen hirren, joka on naapurin 1930 luvulla rakennetusta ja nyt purettavasta navetasta. Huomenna olisi Jouni-veljen kanssa tarkoitus katsoa, millainen lopputulos saadaan aikaan. Haastetta on ihan tarpeeksi. 

Aitan lattia on tehty halkaistuista tukeista. Koolauksina ovat pyöreät hirret. Niitten kohdalta sitten lattialankun pyöreä pinta on lovettu sopivan paksuiseksi, jotta lattiasta on tullut tasainen. Lankut on kiinnitetty toisiinsa puutapeilla.

Lattian koolaushirret lepäävät kivien päällä. Ensin on maakivi, josta näkyy noin 10 senttiä. Sen päällä on sitten litteä kivi, jonka päällä hirsi lepää. Alimmainen maakivi oli viime lauantainakin aivan märkä yökasteen jäljiltä. Hirren ja kostean maakiven välinen kivi oli taas aivan kuiva. Tuossa se salaisuus, miksi lattian koolaushirret ovat pysyneet hyvyn tuulettuvassa alapohjassa täysin terveinä lähes 140 vuotta. Lattia on täysin uiva. Koolaushirret eivät ylety seiniin kiinni. Melkoisia mestareita nuo esi-isät.

Tuossa aitassa nukuttiin 60-luvun kesät. Loppuvuosikymmenellä alettiin kulkea nuorten menoissa viikollakin - ei pelkästään viikonloppuisin. Kyllä herätys joskus lauantaiaamuisin oli todella vaikeaa. Herätyskelloa ei ollut, mutta isän heittelemät nyrkinkokoiset kivet aitan seinään kyllä hyvin hoitivat tehtävän. Se tarkoitti sitä, että  talon töihin oli lähdettävä. Näin varmisti, että sai bensarahaa taas uusia reissuja varten. - Sellaista oli henkilöstöpolitiikka silloin Pörsänmäellä.

Yllä olevassa kuvassa on isäni ukin 1860-luvulla rakentama päärakennus. Se on noista ajoista lyhentynyt noin kuusi metriä sempramännyn puoleisesta päästä 40-luvun lopulla. Toinen kuisti on tuolloin myös hävitetty. Mineriittilevyt ja suuret ikkunat laitettiin ajan hengen mukaisesti sitten 60-luvulla. Olemme velipojan kanssa suunnitelleen, että vielä joskus puramme mineriitit ja laitamme pystylaudoituksen rimoituksella. Ensi syksynä aloitamme keittiöremontin. Sitten talo onkin sisältä kohtalaisen ajanmukaisessa kunnossa. Yli puolet lattioista on kaivettu auki pohjamultia myöten ja kunnostettu.