Niin sitten perjantai-iltana moottoripyöräilin Pörsänmäelle. Illan viiletessä jatkoin viikko sitten kesken jäänyttä urakkaa.

Unet jäivät vähiin - niin mielenkiintoista hirsien käsittely oli.  Sähkömoottorisaha on oiva työkalu hirsien varauksia ja kaninpäitä muotoiltaessa. Homma eteni ihan suunnitelmien mukaan ja lauantai-iltapäiväksi homma alkoi valmistua ennen kuuminta päivän hetkeä.

Oven kohdalta käpälätunkilla on hiukan nostettu seinää. jotta kivijalasta saadaan tiivis. Kaksi alimmaista hirttä eivät juuri eroa väriltään. Nehän on otettu käyttöön 1930-luvulla ja olleet navetan rungon sidoshirsiä ylisillä.

Ovessa on aitan rakentajan, isäni ukin, tekemä lukko. Hän on ollut sekä puun että raudan käsittelyn taitaja. Kolmessa aitassa on vielä hänen tekemät toimivat lukot. Eloaitan lukko on kaksikielinen. Sen aukaiseminen avaimella vaatii jo vähän taitoa. Toinen kieli liikkuu pystysuunnassa. Avainta takaisin kiertämällä puoli kierrosta tuo kieli on ylhäällä ja oven voi avata.

Viereisessä kuvassa on nyt remontin alla olevan aitan lukko ja avain, joka ei taskuun mahdu. Kuvan laatu on huono. Kännykän kuva pimeässä aitassa.

Avaimet meillä oli aina lapsilta piilossa. Viereisen avaimen kätkön kyllä tiesin. Sieltä siitä lainattiin pyssyleikkeihin. Joskus täytimme päässä olevan avainkaran ontelon vedellä ja tiivistimme tulpaksi akun navoista tehdyn lyijypallon. Sitten vain kannon viereen pieni nuotio, johon avain kurotettiin toisella kädellä lämpiämään. Kova pamaushan sieltä tuli ja napakka tärähdys ranteeseen. Kuulakin lähti aika sypäkästi. Onneksi jämerämpiä aineita (musta ruuti, dynamiitti) ei uskallettu kokeilla.