Eilen illalla oli Pohjois-Karjalan Keskustan piirin syyskokous. Vuosi sitten päätin, etten enää jatka puheenjohtajana. Silloin harkitsin kyllä kokonaan politiikasta vetäytymistä. Noudatin kuitenkin puolueen puheenjohtajan ohjeistusta, että keskeisillä paikoilla olevien keskustalaisten on syytä asettua kunnallisvaaleihin ehdolle ja kannustaa muitakin mukana olevia valtuutettuja jatkamaan yhteisten asioiden hoitoa. Tuloshan meillä on tiedossa. Virtaa kyllä vielä on.

Kokous valitsi selvällä äänten enemmistöllä uudeksi piirin puheenjohtajaksi Hanna Huttusen Outokummusta. Hän on tomera nainen. Hannan mukana saamme piirin toimintaan dynamiikka ja myös uusia tuulia. Hän hoiti oman kunnallisjärjestönsä syysvaalit erinomaisesti.

Piirin varapuheenjohtajiksi valittiin Ville Riikonen ja Kaisa Hiltunen Joensuusta. Näin puheenjohtajistosta tuli kovin Joensuun seutukuntakeskeinen. Lea Oravalahti-Pehkosen saama kannatus ei ihan riittänyt valintaan. Piirihallituksessa on kuitenkin jokaisesta kunnasta  edustus. Piirin työvaliokuntaan on saatava edustus kaikilta seutukunnilta.

Tervehdyspuheessani jätin päivän kuumimmat poliittiset teemat istuvien kansanedustajien ruodittaviksi. Käsittelin kuitenkin mediassa vähemmälle jäänyttä maan hallituksen suunnitelmaa muuttaa opiskelijoiden valintakriteerejä keskiasteen koulutukseen, sillä leikkuri uhkaa toteutuessaan ”heikompaa opiskelija-ainesta”.

Suunnitelman mukaan valintapisteitä leikataan oppilailta, jotka tarvitsevat yksilöllistettyä opetusta matematiikassa ja kielissä. Valitettavasti nämä oppilaat ollaan sulkemassa syrjäytymiskierteeseen heti peruskoulun jälkeen.

Ehdotus on ihmetyttänyt opetushallitusta, joka on huomauttanut asiasta sektoriministeriötä. Sen kanta todennäköisesti lieventää jonkin verran pisteytysjärjestelmää. Prosessi on vielä kesken. Nyt siihen on kuitenkin puututtava.

Samanaikaisesti suunnitellaan ammatillisille oppilaitoksille palkitsemisjärjestelmää tuloksellisuusrahan muodossa. Suunnitelman mukaan se on suoraan verrannollinen valmistuvien määrään opintonsa aloittaneista.  Palkkio tietysti johtaa helposti siihen, että oppilaitoksiin valitaan opinnoissa menestyvää ainesta. Silloinhan kustannuksia lisäävää tukiopetusta ei tarvita. Onko suunta oikea? Mielestäni ei ole.  

Koko keskustaväki toivoo, etteivät opetusministeriön leikkurit ja valintakriteerien muutokset tee ikävää jälkeä tasa-arvoiselle koulutukselle. OPM:n edellä mainitut suunnitelmat lisäävät vain syrjäytymistä. Kyse on alueellisestikin isosta asiasta.