Kuntataloudessa lihavat vuodet ovat takana. Parin vuoden ajan kunnat ovat kirjanneet hyviä tuloksia. Siihen ovat osaltaan vaikuttaneet valtiovallan jakamat koronatuet. Ne on myönnetty pääasiallisesti alueiden väkiluvun mukaan. Meidän harva asutus ja pandemiaohjeiden kurinalainen noudattaminen eivät päästäneet tautia kurittamaan yhteiskunnan rattaita samalla voimalla kuin rintamailla. Näin arvioni mukaan ne ovat olleet koronaan sairastavuuteen nähden kuntatalouden kannalta myönteisiä.

Olin muutama viikko sitten Itä-Suomen Unionin Foorumissa Kuopiossa. Toissa päivänä kokoontuivat samassa paikassa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueiden hallitukset ja johtoryhmät yhteiseen YTA-seminaariin. Molemmat tapahtumat olivat onnistuneita. Tieto lisää tuskaa ja nytmeidän on viimeistään yhdessä tiivistettävä edunvalvontaa yli maakuntarajojen. Turhalle politikoinnille potku persuksiin.

Nyt uskon alueittemme päättäjien ymmärtävän, että vain aidolla ja tiiviillä yhteistyöllä yli puoluerajojen pystymme taistelemaan tilastokeskuksen meille niin synkkiä väestöennusteita vastaan. Perinteisenä alueittemme puolustajana Keskustan kannatus on vajonnut kymmenen prosentin tuntumaan. Alhosta on nyt Kuopion puoluevaltuuston innoittavana noustava.             Kuva: Itä-Suomen Foorumista

           Itäsuomen kansanedustajien määrä laskenut

Muiden valtapuolueiden edustajien määrä omassa ryhmässään on vähentynyt Itä-Suomen Unionin alueella. Näin meidän yhteinen voima puolueiden kautta Arkadianmäellä on vähentynyt. Viimeisten vuosikymmenten aikana Itä-Suomen Unionin alueen vaalipiirien kansanedustajien määrää on tarkistettu asukasluvun suhteessa eteläisen ja läntisen Suomen eduksi. Perussuomalaisten pääagenda on jossain muualla kuin aluepolitiikassa, jolla kehitetään maamme reuna-alueita.

Jotta ymmärrämme tilanteen, niin avaan vähän tilastoja. Vielä viime vuonna Kymenlaakson, Etelä-Karjalan. Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan (Itä-Suomen Unioni) maakunnissa asui noin 900 000 asukasta. Nyt tilastokeskuksen ennuste vuodelle 2040 näille alueille on yli 100 000 ihmistä vähemmän. Se on tuntuvasti enemmän kuin pelkästään Joensuun asukasluku. Mukaan tarvitaan tuohon väki katoon Kontiolahti ja Liperi. Tuosta vertauksesta väkikadon suuruusluokan hyvin ymmärtää.

Menneinä vuosikymmeninä reuna-alueiden maakunnat selättivät Tilastokeskuksen ennusteet ja maakuntaliitot päivittivät niitä kohdalleen. Nyt viimeisten vuosien väkiluvun kehitys on ollut vielä heikompaa. Jos pikaista muutosta ei parempaan tule, niin 750 000 asukkaan raja Itä-Suomen Unionin maakunnissa alittuu jo vuonna 2040. Nykyinen Venäjän tilan jatkuma pahentaa ennustetta pahimmassa tapauksessa tuntuvasti!

                      Työvoimapula kasvun esteenä                       

Tällä hetkellä alueemme yritysten kasvun esteenä on työvoimapula. Riveriassa opiskelee noin 700 venäläistä. Aikaisempina vuosina suurin osa sieltä valmistuvista itäisen naapurimaan opiskelijoista on jäänyt tänne töihin. Maittemme suhteet ovat viilentyneet ja raja-aitaakin Niiralaan aiotaan pätkä rakentaa. Todennäköisesti myös venäläisten opiskelijoiden osuus vähenee tuntuvasti. Mistä sitten Riveria saa tilalle uusia opiskelijoita, joiden määrä vaikuttaa koulun rahoitukseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tarvitsemme tänne nuoria töihin ja etenkin naisvaltaisia työpaikkoja. Tilastot tuolla sektorilla kertovat karua kieltä. Vuonna 1990 Itä-Suomen Unionin maakuntien alueilla syntyi yli 12 000 lasta. Viime vuonna, 30 vuotta myöhemmin luku oli noin 6 000 eli syntyvyys oli puolittunut tuossa ajassa. Jos emme saa alueillemme nuorta väkeä, niin syntyvyys jatkaa edelleen samaa rataa. Vuonna 2050 syntyy Itä-Suomessa 3 000 lasta. Puolittuminen tapahtuu tuolloinkin kolmessa vuosikymmenessä. Sitten nykyinen syntyvyyden lasku realisoituu vuonna 2070. Silloin Itä-Suomessa vain 2 000 lasta näkee päivän valon eli saman verran kuin Etelä-Savossa syntyi vuonna 1990!

                Kriisikuntakriteerejä tarkasteltava uudelleen

Huomenna Nurmeksen kaupunginvaltuusto hyväksyy lähes miljoonan euron alijäämäisen talousarvion. Tämän päivän tiedoilla seurantavuosilla 2024 – 2025 alijäämä kasvaa lineaarisesti lähes kolmeen miljoonaan euroon. Kun saamme uuden kaupunginjohtajan, hän saa ensitehtäväkseen kaupungin talouden tervehdyttämisen. Nyt alkavalla kehityksellä kertyneet ylijäämät on äkkiä syöty. Se on tehtävä yhdessä hallintokuntien kanssa. Jo pari vuotta sitten kuntaliitto ennusti sote-rahoituksen siirtyessä valtiolle kuntien veroprosentteihin kohdistuvan vuosilla 2024 – 2029 tuntuvat kuntaveroprosentin korotukset.

Paljoa ei lohduta, että kuntatalouden ahdingon jaamme monien kuntien kanssa. Valtiolta ei paljon apuja tule. Soten vaje on tällä hetkellä ministeri Paateron mukaan 0,7 miljardia euroa. Ministeri Linden arvioi sen syksyllä miljardiksi. Tarkkaa lukua ei kukaan tiedä. Melkoisen sumuverhon läpi katsotaan ensi vuoteen. Meidän maakunta on kuitenkin askeleen muuta Suomea edellä. Eni viikolla puristamme TA2023-2025 joulukuun valtuustokäsittelyyn.

Olisin toivonut, että meidän seuranvuosien synkkään kehitykseen vuosina 2024 - 25 olisi panostettu jo valmisteluvaiheessa enemmän. Seutukunnan logistisena keskuksena olemme sukeltamassa ympäristökuntia syvemmälle. 

Maan seuraava hallitus iskee kautensa alussa kuntien rahoitukseen eli valtionosuuksiin saadakseen rahaa hyvinvointialueille. Maamme velkaantumisvauhtia on myös tuntuvasti hidastettava ja mahdollisesti pysäytettävä. Tämä on ainakin gallupkärjen vaalikenttäpuheissa esillä. Jos kriisikuntakriteerejä ei löysätä, niin tänä päivänä vahvoihinkin kuntiin saatetaan saada vieraaksi VM:n setiä ja tätejä. Kuntien valtion ohjaus lisääntyy.  Toivon, että tämä synkistely ei toteudu!