Maailmanpolitiikka on viime kuukausina saanut käänteitä, joita on yhä vaikeampi ymmärtää. Yhdysvaltain presidentti Trump näyttää johtavan suurvaltaa tavalla, jossa impulsiivisuus korvaa diplomatian.

Toisen presidenttikautensa alussa Trump kehuskeli  toimineensa rauhan lähettiläänä ja lopettaneensa konflikteja. Välillä hän suoraan esitti vinkkinä maailmalle jopa ansaitsevansa Nobelin rauhanpalkinnon. Viime aikojen tapahtumat näyttävät kuitenkin kulkevan aivan toiseen suuntaan.

Jo ennen toisen kautensa kriisiä Trump arvosteli toistuvasti eurooppalaisia NATO-liittolaisia liian pienistä panoksista puolustusliiton ylläpitoon. No USA on todella sen suurin rahoittaja. Hän heitti ilmoille ajatuksen, että Yhdysvallat voisi ottaaGrönlannin haltuunsa jopa väkivalloin, vaikka kyse on liittolaismaan alueesta. Ajatus oli niin absurdi, että moni piti sitä huonona vitsinä. Valitettavasti se ei ollut vitsi.

                Ukraina jäi varjoon

Ukrainan sodassa Yhdysvaltojen tuki on ratkaisevaa. Samalla Trumpin läheiseksi kuvattu suhde Venäjän presidenttiin Putiniin on herättänyt perusteltua huolta.

Euroopassa näyttää siltä, että Trump painostaa Ukrainan presidentti Zelenskyä hyväksymään rauhan, joka olisi Ukrainalle katkera. Samalla Venäjä voisi julistaa itsensä voittajaksi ja jatkaa painostustaan. Kun maailman huomio kääntyy muualle, Putin saa juuri sen mitä haluaa - aikaa ja tilaa jatkaa sotaa.

            Iran – kriisi, joka räjähti käsiin

Tilanne kärjistyi, kun Yhdysvallat hyökkäsi yhdessä Israelin kanssa Irania vastaan. Israelin pääministeri Netanyahu ja Trump näyttivät uskovan, että Iran antautuisi nopeasti ja hallinto romahtaisi.

Historia opettaa, että Lähi-idässä mikään ei ole yksinkertaista.

Iran vastasi sulkemalla Hormuzinsalmen, maailman tärkeimmän öljykuljetusreitin. Seurauksena on ollut raju öljykriisi, joka heiluttaa koko maailmantaloutta. Öljyn hinta nousee ja sen mukana inflaatio.

Ironista kyllä, vaikutukset tuntuvat myös Yhdysvalloissa. Bensiinin hinta nousee amerikkalaisille äänestäjille juuri ennen vaaleja. Se taitaa ollakin juurisyy, joka on saanut Trumpin hermostumaan. Marrasvaalit luovat paineita. Trumpin kannatus on alhaalla. 

           Nyt pyydetään NATOa apuun

Kun tilanne karkasi käsistä, Trump kääntyi eilen Euroopan puoleen. Nyt hän painostaa eurooppalaisia lähettämään NATO-joukkoja turvaamaan öljykuljetuksia Hormuzinsalmella.

Tässä kohtaa moni vähänkin maailman politiikkaa seuraava eurooppalainen kysyy:

miksi tästä ei keskusteltu liittolaisten kanssa ennen sodan aloittamista? NATO on puolustusliitto. Ei sen ensisijainen tehtävä ole mennä yhden jäsenmaan johtajan käynnistämään hyökkäyssotaan mukaan. 

Jos keskustelu olisi käyty laajemmalla foorumilla, koko sotaa ei ehkä olisi syntynyt. Lisäksi huomio siirtyi nyt Ukrainasta Lähi-itään. Tämähän sopii hyvin Putinille.

                 Diplomatia puuttuu

Trump on vähätellyt eurooppalaisten huolia toteamalla, että Yhdysvallat ei tarvitse Persianlahden öljyä samalla tavalla kuin Eurooppa. Se on kylmä lohdutus eurooppalaisille, joiden talous on paljon riippuvaisempi energian hinnasta. Nyt on löydettävä keinot antaa Trumpille rukkaset hänen sitä tajuamatta. 

Diplomatia näyttää puuttuvan kokonaan. Sen tilalla on kovaa retoriikkaa, nopeita ratkaisuja ja jälkikäteen syntyviä ongelmia.

                Vaarallinen peli

Jos Nato ajautuu sotilaallisesti mukaan Persianlahden konfliktiin, riski tilanteen laajenemisesta kasvaa nopeasti. Historia opettaa, että suurten sotien alku ei useinkaan näytä suurelta sodalta ennen kuin on liian myöhäistä.Siksi on aiheellista kysyä, onko maailmanpolitiikkaa viisasta johtaa näin arvaamattomasti?

Olen seurannut jonkin verran kansainvälistä politiikkaa yli puolen vuosisadan ajan. Monenlaisia johtajia on tullut ja mennyt. Silti harvoin on nähty tilannetta, jossa suurvallan päätökset näyttävät syntyvän näin yksin ja näin nopeasti.

Maailmanpolitiikka ei ole kiinteistökauppaa eikä televisioshow. Kun suurvallan johtaja pelaa riskillä, panoksena eivät ole vain gallupit, vaan rauha, talous ja ihmishenget. Siksi maailmalla on oikeus kysyä, kuka voi vielä hillitä Trumpia?

Jos suurvaltaa johdetaan kuin reality-ohjelmaa, seuraava jakso voi olla arvaamaton. Valitettavasti maailmanpolitiikassa katsojat eivät voi vaihtaa kanavaa.

Yksi asia on pysynyt samana: suurvaltojen johtajilta on vaadittu malttia. Siksi toivon, että maailmassa on vielä tarpeeksi viisautta hillitä sitä vauhtia, jolla Donald Trump nyt kulkee.

Viime aikojen tapahtumat eivät lupaa maailmalle hyvää. Mitähän kaikkea saamme vielä Trumpilta odottaa. Euroopan on nyt tormistauduttava.