Maailmanpolitiikassa eletään jälleen aikaa, jossa harkinta on harvinaista valuuttaa ja kärsivällisyys lähes kadonnut hyve. Presidentti Donald Trump näyttää ajautuvan rooliin, jossa hänestä on tulossa pikemminkin rauhan este kuin sen rakentaja. Sodat hän kyllä osaa aloittaa. 

Trumpin tapa esiintyä ja viestiä varsinkin  sosiaalisen median kautta heijastaa huolestuttavaa piittaamattomuutta vastapuolen kunnioituksesta.Hänen viestintä on  kuin yksisuuntaista huutelua megafoniin. Vastapuoli punnitsee Trumpin viestinnän jokaisen sanan. Kun diplomatian perusasiat unohtuvat tai niitä ei hallita, seuraukset näkyvät nopeasti. Asemat lukkiutuvat ja mahdollisuudet rauhaan kapenevat.

Iranin tilanteessa kokonaiskuva on nyt poikkeuksellisen sekava. Taustalla näyttää olevan monenkeskinen neuvotteluprosessi, jossa Pakistan toimii eräänlaisena sillanrakentajana. Mukana on myös Yhdysvaltojen edustajia ilman itse Trumpia. Lisäksi Kiina todennäköisesti seuraa ja vaikuttaa kulisseissa, kuten suurvallan asemassa on odotettavissa. 

Tämä asetelma kertoo paljon. Yhdysvaltojen presidentti ei ole tilanteen keskiössä, vaan pikemminkin sen reunalla. Tähän on varmaan USA:n ulkopoliittisen johdon siunaus.  Kyllä USA:ssa jo ymmärretään sodan pitkittymisen kielteiset vaikutukset maailman talouteen. Syntynyt kehitys on poikkeuksellista ja samalla huolestuttavaa. Suurvallan johtajan tehtävä olisi tuoda vakautta, ei lisätä epävarmuutta.

Trumpin toiminta muistuttaa ajoittain uhmaikäisen lapsen kiukuttelua, jossa nopeat, huonosti valmistellut kannanotot korvaavat pitkäjänteisen strategian. Erityisesti hänen suhtautumisensa NATO-liittolaisiin on herättänyt kysymyksiä. Yhteistyö ei tunnu kelpaavan, jos kaikki eivät toimi hänen odotustensa mukaisesti heti alusta lähtien.

Siksi katse kääntyy nyt muihin maailman johtajiin. Nyt tarvitaan harkintaa, yhteistä rintamaa ja ennen kaikkea kykyä viestiä myös Washingtoniin päin. Se on tehtävä hienotunteisesti mutta selkeästi. On tehtävä ymmärrettäväksi, että rauhaa ei rakenneta impulsiivisilla julistuksilla, vaan kärsivällisellä neuvottelutyöllä. Trumpin somen käyttöä voi vähän rajoittaa?

Yhdysvalloissakin on jo havaittavissa merkkejä siitä, että kaikki eivät jaa presidentin linjaa. Keskustelu virheistä on alkanut, ja vaihtoehtoisia näkemyksiä nousee esiin. 

Lopulta on vain yksinkertainen mutta painava kysymys: kuka kantaa vastuun, jos rauhan mahdollisuus hukataan kiireeseen ja harkitsemattomuuteen?

Tässä ajassa ei tarvita kovinta ääntä  - vaan viisainta päätä.