Piipahdin eilen Keskustan Pohjois-Karjalan piirin vuosikokouksessa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin puhtaasti asianharrastajana. En siis minkään luottamustoimen ”rasittamana”, vaan kokeneena seuraajana, jolla on yhä kiinnostus ja ehkä ripaus huoltakin puolueen ja maakunnan suunnasta.

Lähdin kokoukseen odottavaisin ja myönteisin mielin. Jo kokousta ennen kahvikupin äärellä kavereiden kanssa tietoja tasattaessa aisti kokouksen leppoisan hengen. 

Terveiset puoluejohdolta toi varapuheenjohtaja Tuomas Kettunen, jonka  esiintymisessä on miellyttävää yhdistelmää vanhaa maalaisliittolaista juurevuutta ja tämän päivän poliittista otetta.

                   Tunnelma korkealla 

Piirin puheenjohtaja viritti kokousväen hyvään tunnelmaan. Taustalla vaikutti tuore gallup, jossa Keskusta oli pitkästä aikaa noussut perussuomalaisten ohi. Se näkyi ja tuntui.

Erityisen ilahduttavaa oli nähdä mukana uusia, nuoria kasvoja. He eivät ehkä vielä ole hioutuneita poliittisia puhujia, kun parin minuutin puheeseen pitää saada kaikki sanottava sisällytettyä. Tärkeintä on into ja halu vaikuttaa sekä ottaa asioihin kantaa.  Juuri siitä syntyy tulevaisuus. 

              Kritiikkiä hallituksen suuntaan

Kettusen puhe upposi kokousväkeen. Hän nosti esiin pitkän listan asioita, joissa Orpon hallitus ei ole onnistunut tai joissa päätösten vaikutukset kohdistuvat kohtuuttomasti itäiseen Suomeen                                              

Kritiikin kärki osui muun muassa:

-  korkeaan työttömyyteen

-  leikkausten kohdentumiseen heikoimmassa asemassa oleviin

-  valtionosuusjärjestelmän puutteisiin

-  hankintalain ongelmiin pienissä kunnissa

-  keskeneräiseen sote-rahoitukseen

Erityisen kipeästi maakunnassa koetaan palvelujen jatkuva keskittäminen. Reuna-alueilta palvelut katoavat, ja jopa seutukaupungeista toimintoja siirretään maakuntakeskuksiin.

Lisäksi hallituksen päätös siirtää 300 miljoonan euron itäisen Suomen kehittämispotti puolustusvalmiuden vahvistamiseen herätti kritiikkiä. Raja-aita ei tuo pysyviä työpaikkoja.

                Kentän ääni: huolta arjesta ja investoinneista

Kansanedustajat Hannu Hoskonen ja Hanna Räsänen käyttivät vahvat puheenvuorot. Hoskonen nosti esiin pankkien varovaisen rahoituslinjan: tulosta tehdään, mutta riskiä ei oteta. Se näkyy suoraan mm. maatilojen ja taloyhtiöiden investointikyvyssä. Kun samaan aikaan kustannukset – polttoaineet ja lannoitteet – nousevat, tilanne kiristyy nopeasti. Räsänen puolestaan toi viestin puolustusvaliokunnasta. Itä-Suomen erityistoimet eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia. Hänen arvionsa mukaan Kokoomus toimii pitkälti Riikka Purran selän varjossa.

      Vilkas yleiskeskustelu

Kokouksen kaksituntinen yleiskeskustelu oli vilkas ja paikoin huolestunut. Omassa puheenvuorossani nostin esiin karun kehityksen:

Vuosina 2017–2025 Keskustan äänimäärä on laskenut kuntavaaleissa maakunnan pienissä kunnissa ja myös seutukaupungeissa 15-38 prosenttia. Poikkeuksia ovat vain Joensuu (+6 %) ja Kontiolahti (+1,5 %).

Saman suuntainen kehitys koskee myös SDP:tä ja PS:ä. Näin puolueiden valtasuhteissa ei tapahtunut kovin suuria muutoksia. Erot tosin kapenivat. Taustalla vaikuttavat:

-  alhainen äänestysaktiivisuus

-  tyytymättömyys politiikkaan

-  väestön ikääntyminen

Kannattajakunta painottuu yhä vahvemmin senioreihin, joista monet eivät jaksa äänestää. Moni on myös menettänyt uskonsa politiikkaan jatkuvien leikkausten aikana eikä lähde äänestämään. Tämä on tosiasia, jota ei voi ohittaa.

             Herätetään nukkuvat – ja nuoret mukaan

Ratkaisu ei löydy selittelystä vaan tekemisestä.

Nyt Keskustan on panostettava ainakin nukkuvien äänestäjien herättämiseen ja määrätietoiseen nuorisotyöhön. Myös srategian ja vaaliohjelman on oltava lähellä tavallisen ihmisen arkea ja sen on oltava realistinen. Ilman näitä ei synny käännettä.

           Oppositiossa selkärankaa – ei arkailua

Keskustan on nyt tehtävä aktiivista ja realistista oppositiopolitiikkaa. Liiallinen myötäily ei tuo uskottavuutta – ei etenkään liikaa suhteessa Kokoomukseen, jonka kanssa yhteistyö on historiassa usein syönyt keskustan kannatusta.

Toisaalta myöskään yksipuolinen sitoutuminen vasemmistoon, kuten Sanna Marinin kaudella, ei ole ollut keskustalle helppo tie.

           Suunta on nyt varovaisen toiveikas

Kaikesta huolimatta kokouksesta jäi seniorillekin varovaisen toiveikas olo. Ilmassa on liikettä – ehkä jopa käänteen aineksia.

Tulevissa vaaleissa Keskustan on saavutettava sellainen kannatus, että se voi jälleen tavoitella keskeisiä paikkoja hallituksessa.

Suunta näyttää nyt oikealta, mutta työ on vasta alussa.