Kulunut viikko Rantasalmella vahvisti ajatusta, joka on kypsynyt mielessäni jo pidempään.

Kun jättäydyin  keväällä 2025 pois poliittisista luottamustehtävistä, tiesin syntyneen tyhjän tilan täyttyvän. Liike jatkuu. 

Paikoilleni en jäänyt. Sen jälkeen kalenteriin on tullut tilaa, mutta ennen kaikkea tilaa ajatella, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Se on mukavinta, kun on viikossa iltoja, kun en vielä tiedä, mitä huomenna teen. Sitten aamulla usein sää ratkaisee päivän askareet. 

Vastaus on löytynyt läheltä: ihmisistä, juurista ja yhteisöistä.

Kämäräisten sukuseuran kokous Järvisydämessä ei ollut vain sääntömääräinen kokous. Sen keskeinen teema oli tulevaisuus. Kuulimme näkemyksiä Rantasalmen tulevaisuudesta ja keskustelimme myös sukuseuran omasta suunnasta. Keväällä tehdyn jäsenkyselyn viesti oli selvä: toimintaa on uudistettava, jotta se puhuttelee myös nuorempia sukupolvia.

Olen saanut tähän ajatteluun paljon vaikutteita perheeltäni, omilta lapsiltani ja lastenlapsiltani. Heidän suhteensa sukuun, perinteisiin ja yhdessäoloon on erilainen kuin meidän seniorien. Se ei kuitenkaan tarkoita vähäisempää kiinnostusta – kiinnostuksen kohteet ovat vain toisenlaisia. Jos haluamme sukuseuran elävän myös tulevina vuosikymmeninä, meidän on osattava rakentaa toimintaa heidän näkökulmastaan.

Sama ajatus on noussut esiin myös toisessa minulle tärkeässä yhteisössä, Sepalusklubissa.

Vaikka sukuseura ja Sepalusklubi ovat tarkoitukseltaan erilaisia, niiden haasteet ovat yllättävän samanlaisia. Molemmat vaalivat arvokasta perintöä, mutta eivät voi elää pelkästään menneisyydestä. Perinteitä kunnioitetaan parhaiten silloin, kun niille löydetään merkitys myös nykyajassa.

Sepalusklubin tehtävä on vaalia Iisalmen lyseon perinteitä alumnijärjestönä. Samalla se kantaa laajempaa yhteiskunnallista vastuuta muistuttamalla Iisalmen merkityksestä seudun koulutuksen keskuksena. Sekin työ tarvitsee uusia tekijöitä ja uusia näkökulmia.

Yhdistykset eivät menesty vain hyvillä säännöillä tai vakaalla taloudella. Ne menestyvät, kun ihmiset kokevat ne omikseen. Siksi eri sukupolvien kohtaaminen on tulevaisuuden tärkein tehtävä. Nuoret eivät tule mukaan vain jatkamaan vanhaa, vaan rakentamaan yhdessä jotain uutta.

Rantasalmella oli ilo nähdä mukana myös nuorempaa väkeä. Se antoi uskoa siihen, että olemme oikealla tiellä. Seuraava askel on tarjota heille enemmän mahdollisuuksia osallistua omalla tavallaan.

Minulla on nyt mahdollisuus käyttää enemmän aikaa tällaisen työn tekemiseen. Kummankaan yhdistyksen hallituksissa ei puhuta politiikkaa. Olemme joukkueita, joissa keskustellaan paljon ja yhdessä toimitaan. Koen, että tässä elämänvaiheessa haluankin  antaa enemmän juuri yhdistystoiminnassa – rakentamalla siltoja sukupolvien välille, vahvistamalla yhteisöllisyyttä ja pitämällä huolta siitä, että juuret kantavat myös tulevaisuuteen. Tuohon työhön minulla on ihan riittävät verkostot. Se on hiljainen lasku ansaittuun vanhuuteen. 

Se on työtä, joka ei ehkä näy suurissa otsikoissa, mutta jonka merkitys toivottavasti näkyy tulevaisuudessa. 

Sukukokouksen avauspuhe on alla olevassa linkissä:

https://www.mattikamarainen.com/3