Olen nähnyt Keskustalla paremmatkin ajat. Olen nähnyt myös sen, kuinka puolue on noussut vaikeasta oppositioasemasta vaalivoittoon ja pääministeripuolueeksi. Siksi en usko, että nykyinen kannatus olisi mikään pysyvä olotila. Mutta nousu ei tapahdu itsestään.

Odotin, että Keskustan kannatus olisi lähtenyt nousuun kesäkuun puoluekokouksen jälkeen. Ainakaan toistaiseksi näin ei ole tapahtunut. Olen nostanut huoleni esiin aiemminkin, sillä nyt olisi syytä pysähtyä kysymään, miksi kannatus ei liiku.

Maailma on muuttunut. Liikkuvia äänestäjiä on enemmän kuin koskaan, ja mielialat vaihtuvat nopeasti. Sosiaalinen media kiihdyttää ilmiötä entisestään. Politiikassa menestyy usein se, jonka teemoista kulloinkin puhutaan.

             Keskustelu käydään muiden ehdoilla

Viime viikkojen politiikka on pyörinyt lähes kokonaan perussuomalaisten nostamien teemojen ympärillä. Kun julkinen keskustelu keskittyy heidän vahvimpiin aiheisiinsa, hyöty valuu luonnollisesti heille. Tämä näkyy myös gallupeissa. PS on ennenkin onnistunut taitavasti omilla ulostuloillaan ennen vaaleja nostamaan kannatustaan. Orpolla menee aikaa tulipalojen sammuttamuseen ja se on syönyt myös Kokoomuksen kannatusta.

Keskustan ei kuitenkaan pidä lähteä kilpailemaan samoilla aseilla. Persujen haukkuminen ei nosta Keskustan kannatusta – se hyödyttää vain perussuomalaisia. Sen sijaan Keskustan pitäisi nostaa määrätietoisesti esiin omat ratkaisunsa Suomen ongelmiin.

Tarvitaan vahva, toistuva ja helposti tunnistettava viesti siitä, mikä on Keskustan vaihtoehto. Ei pelkkää hallituksen arvostelua, vaan uskottava “kolmas tie”, joka yhdistää taloudellisen vastuun, alueellisen oikeudenmukaisuuden ja toimivat peruspalvelut.

            Missä on Keskustan yhteinen linja?

Juuri tässä näen tällä hetkellä Keskustan suurimman ongelman. Mikä on se selkeä poliittinen linja, jonka suomalaiset tunnistavat Keskustan linjaksi?

Aiemmin puolueen johdolla oli linja, josta pidettiin kiinni ja jota puolustettiin yhdessä. Erimielisyyksiä oli varmasti silloinkin, mutta ne ratkaistiin ensisijaisesti ryhmäkokouksissa – ei julkisuudessa. Nyt kuva on liian usein päinvastainen. Puolueesta välittyy vaikutelma, että eri vaikuttajat eri puolilla Suomea vetävät eri suuntiin.

Sote-politiikka on tästä hyvä esimerkki. Kansalaisen pitäisi tietää, mitä Keskusta todella tavoittelee. Hajanaisella viestillä luottamusta ei rakenneta. Joskus sama henkilö tuntuu valitsevan sanat kuulijoiden mukaan. Jos yrittää miellyttää koko maan väkeä, on maalattava leveällä pensselillä.

            Maakunnissa pettymys on todellinen

Keskustan kannatusalhossa ei ole mitään ihmeellistä. Juuri niillä alueilla, joissa puolue on ollut vahva, koetaan nyt, että palvelut siirtyvät yhä kauemmas. Soten piti turvata palvelut koko maassa, mutta monen kokemus on ollut aivan toinen. On mielenkiintoista nähdä, miten hyvinvointialueiden syksyn yt-neuvottelujen tulokset realisoituvat palveluverkkoihin. 

Samaan aikaan etenkin Itä-Suomessa asuntojen ja kiinteistöjen arvot ovat laskeneet, rahoituksen saatavuus on vaikeutunut ja usko tulevaisuuteen horjuu. Kun oma koti menettää arvoaan ja palvelut etääntyvät, aluepolitiikka ei ole enää teoriaa vaan ihmisten arkea.

Myös julkisia peruspalveluja on puolustettava johdonmukaisesti. Esimerkiksi julkinen hammashoito on ollut yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan onnistumisista. Se on parantanut suunterveyttä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Tästä linjasta ei kannata luopua.

            Menneiden virheiden varjo on pitkä

Keskustan heikko kannatus kertoo myös siitä, että vanhoja pettymyksiä ei ole unohdettu. Juha Sipilän vaalivoitto synnytti maaseudulla ja maakunnissa suuren toivon. Valtiontalouden kannalta tehtiin monia välttämättömiä ratkaisuja, mutta liian moni Keskustan peruskannattaja koki, ettei hänen oma elämänsä tai kotiseutunsa tilanne parantunut. Pettymys näkyi vähitellen äänestyskäyttäytymisessä, ja moni siirtyi perussuomalaisten taakse.

Viime hallituskausi vahvisti tätä kehitystä entisestään. Menetetyn luottamuksen palauttaminen ei ole helppo tehtävä, mutta se ei ole mahdoton.

          Rakentavuus ei saa tarkoittaa näkymättömyyttä

Keskustan pitää haastaa hallitusta nykyistä rohkeammin. Ei pidä aristella kertoa tosiasioita. Tuntuu välillä, että aristellaan tulevaa pääministeripuoluetta. Myös SDP:n vaihtoehtoja pitää arvioida kriittisesti. Rakentava politiikka ei tarkoita sitä, että ollaan aina sovittelevia ja varovaisia. Ihmisten pitää nähdä, että Keskusta on aidosti huolissaan Suomen suunnasta.

Se ei kuitenkaan tarkoita populismia. Keskustan vahvuus ei ole räksyttäminen eikä iskulausepolitiikka, vaan perustellut ratkaisut, yhteistyökyky ja vastuunkanto. Niitä ominaisuuksia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Yksittäisten gallupien prosenttikymmenykset eivät ratkaise mitään. Tärkeintä on seurata suuntaa. Tämän hetken gallup kertoo ennen kaikkea siitä, että suomalaiset etsivät edelleen vaihtoehtoa.

    Kysymys kuuluu, onko Keskusta valmis tarjoamaan sen?

Jos puolue löytää jälleen yhden selkeän linjan, puhuu siitä yhtenäisesti ja tarjoaa ratkaisuja ihmisten todellisiin ongelmiin, nousu on täysin mahdollinen. 

Näin on tapahtunut ennenkin – eikä ole mitään syytä uskoa, etteikö niin voisi tapahtua uudelleen.