Tänä aamuna Ylen uutisissa oli mieleistä luettavaa. Viimein tunnustetaan selvästi se, mistä olen kirjoittanut aikaisemminkin: hyvinvointialueiden rahoitusmalli vääristää rahanjakoa. THL esittää nyt diagnoositietojen painoarvon vähentämistä. Asia on oikea, mutta omasta mielestäni havahtuminen tulee viisi vuotta myöhässä. Ongelmat olisi pitänyt ottaa vakavasti jo mallia rakennettaessa. 

https://yle.fi/a/74-20253767?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Olen seurannut sote-uudistusta läheltä Siun soten kuntayhtymän hallituksen puheenjohtajana ja myöhemmin hyvinvointialueen valtuuston varapuheenjohtajana. Huoleni rahoituksen oikeudenmukaisuudesta ei syntynyt tänä aamuna. Pohjois-Karjalan näkökulmasta kysymys on ollut pitkään siitä, tunnistaako valtakunnallinen laskentamalli riittävän hyvin maakuntamme todellisen palvelutarpeen.

THL:n mukaan nykyinen järjestelmä voi kannustaa diagnoosien kirjaamiseen rahoituksen kasvattamiseksi. Samalla alueiden välillä on huomattavia eroja siinä, miten kattavasti rahoitukseen vaikuttavat tiedot päätyvät rekistereihin. Rahanjaossa vaikuttaa siis myös tietojen kirjaamisen ja siirtämisen onnistuminen. Tämä on vakava puute järjestelmässä, jonka pitäisi turvata yhdenvertaiset palvelut. 

Potilaan sairaus ei muutu sen mukaan, kuinka kattavasti hänen diagnoosinsa löytyvät valtakunnallisesta rekisteristä. Hyvinvointialueen rahoitus voi silti muuttua. Silloin on kysyttävä, mittaammeko riittävän luotettavasti palvelutarvetta.

Pitkän kliinisen työn tehneenä tiedän myös, ettei diagnoosin nimi yksin kerro hoidon hintaa. Samaa sairautta sairastavien ihmisten toimintakyky ja avuntarve voivat olla aivan erilaiset. Reumaa tai Parkinsonin tautia sairastava voi elää pitkään melko itsenäisesti. Sairauden edetessä toinen tarvitsee runsaasti hoitoa, kuntoutusta ja päivittäistä apua. Diagnoosin rinnalla pitäisi tunnistaa sairauden vaikeusaste, toimintakyky ja arjessa selviytyminen.

Rahoituksen on perustuttava mahdollisimman luotettavaan kokonaiskuvaan väestöstä. Ikääntyminen, sairastavuus, sosiaaliset olosuhteet, pitkät etäisyydet ja harva asutus vaikuttavat palvelujen tarpeeseen ja järjestämisen kustannuksiin. Nykyinenkin malli huomioi useita näistä tekijöistä. Ratkaisevaa on kuitenkin niiden painotus ja käytettävän tiedon laatu.

Sanon suoraan: liian vahvasti rekisterimerkintöihin nojaavassa rahanjaossa on suunnitelmatalouden makua. Laskennallinen todellisuus alkaa ohjata päätöksiä, vaikka vastaanotoilla, kotihoidossa ja hoivayksiköissä kohdataan aivan todelliset ihmiset tarpeineen.

Kyse on valtavista summista. Vuoden 2027 talousarvioesityksessä hyvinvointialueiden yleiskatteinen valtionrahoitus on noin 27,5 miljardia euroa. Jo pieni vinouma näin suuressa kokonaisuudessa merkitsee huomattavaa rahamäärää.

Myös vieraskielisyysperustetta pitää voida arvioida avoimesti. Siihen kohdistuu samassa esityksessä noin 539 miljoonaa euroa. Kieleen liittyviä lisäkustannuksia voi syntyä, mutta niiden korvaamisen on perustuttava tutkittuun tarpeeseen ja läpinäkyviin laskelmiin. Sama vaatimus koskee kaikkia muitakin rahoitusperusteita. Äänioikeus ei kuitenkaan ole ainut mielekäs mittari ihmisen hoidon tarpeelle. (budjetti.vm.fi⁠)

Keskustankin pitää puhua rahoituksen alueellisesta oikeudenmukaisuudesta selkeästi. Miten varmistetaan, että ikääntyvän ja harvaan asutun Itä-Suomen palvelutarpeet tulevat tunnistetuiksi yhtä hyvin kuin kasvavien kaupunkiseutujen tarpeet? Tähän tarvitaan perusteltuja vastauksia ja vertailukelpoista tietoa.

On hyvä, että korjaamisen tarve nyt tunnustetaan. Tulevan hallituksen on otettava rahoitusmallin uudistaminen ensimmäisten tehtäviensä joukkoon. Valmistelua pitää tehdä jo nyt.

Hyvinvointialueilta vaaditaan säästöjä, henkilöstöltä venymistä ja potilailta kärsivällisyyttä. Silloin valtiolta on voitava vaatia oikeudenmukaista ja ennakoitavaa rahoitusta. Ihmisen avuntarpeen pitää näkyä rahanjaossa, vaikka hän ei näkyisi täydellisesti tilastossa. Kohtuuttomilta kuulostavat Siun soten hallituksen linjaukset, että mm. Lieksan ja Ilomantsin vuodeosastot laitetaan kiinni. Toivottavasti valtuusto korjaa tuon päätöksen talousarviokokouksessa.