Tein tämän kirjoituksen osittain jo alkuviikosta. Nyt muokkasin sen julkaistavaan muotoon. En ole kasvatusammattilainen. Niinpä tarkastelen koronaepidemiaa lääketieteellisesti, epidemiologisesti ja myös vähän talouden kannalta.
Huolenani on myös koronapandemian jälkeisestä ajasta selviäminen taloudellisesti Suomena ja Eurooppana. Meitä kiinnostaa, miten Italia ja Espanja selviävät taloudellisesti. Maailman talous on nyt melkoisessa heiluriliikkeessä. On ymmärrettävää Suomen hallituksen harjoittama tukipolitiikka. "Terveitä" yrityksiä on autettava laman yli. Nyt on kiinnitettävä huomiota epidemian kestoon Sen pitkittyessä lasku kasvaa entisestään. Itse seuraan R0-indeksin kehitystä.
Lancetissa (maailman johtava lääket. julkaisu) julkaistu meta-analyysi tuli siihen tulokseen, että koulujen sulkeminen on jokseenkin hyödytöntä. Tuo kuulostaa kovalta väitteeltä. Tosin jonkin verran biostatistiikkaan perehtyneenä minun on pakko sanoa, että tutkimusmenetelmät vähän herättivät ajattelua
Tosiasia on, ettei koronaan ole lääkettä eikä rokotetta. Sen pysäyttää vain laumaimminiteetti. Jos tauti jossain maassa onnistutaan taltuttamaan rajuilla rajoitteilla, niin jostain päin maailmaa se putkahtaa esille. Tämän päivän tiedon mukaan CIVID19 ei ole lapsille niin vakava kuin ikääntyneemmille ihmisille.
Laumaimmuniteetin saavuttamiseksi tarvitsemme ihmisiä, jotka voivat sen ”turvallisesti” sairastaa. Jotkut tutkijat arvelevat, ettei korona tartu lapsista kovin herkästi. Opettajat ovat sitten vaarassa ja kuljettavat taudin koteihinsa. Suojainten käytöllä ja sijoittamalla lapsia turvavälein luokkiin asiaa voidaan helpottaa.
Pienelle koululaiselle kotonaolo on myös jonkinlainen riski, jos siellä asiat eivät ole kunnossa. Pari päivää sitten varhaiskasvatuksen ammattilaiset tulivat vahvasti ulos. He näkevät, että koronan jälkeen meille lankiaa jälkiseuraamusten hoidossa vielä iso lasku oireilevien lasten hoidossa. Toissapäivänä lastenlääkärit totesivat saman ja kiirehtivät koulujen avaamista.
Lisäksi on turha kuvitella, että vasta lukemista opiskelevat olisivat erityisen tehokkaita etäopiskelijoita. Hinta koulunkäynnin loppumisesta on korkea ja hyödyt vähintäänkin epäselvät. Isompien lasten kohdalla etäopetuksessa on päästy hyvään vauhtiin. Lisäksi koulukiusatuille tämä opetustyyli sopii.
Nykyään näyttää, että Suomi on unohtanut peruskoulun tehtävän. Viro ja Norja ovat viime aikoina muistuttaneet, että koululaitoksemme tehtävänä on tuottaa yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, tulevaisuuden rakentajia. Länsimaissa näyttää olevan luonnonlakina, että 15 prosenttia väestöstä valuu sujuvan lukutaidon ulkopuolelle. He eivät ole lukutaidottomia, mutta heidän kykynsä saada selvää teksteistä alittaa yhteiskunnan vaatimukset. Siis tämä 15 prossaa ei ymmärrä lukemaansa tekstiä.
Niinpä he eivät osaa tehdä työhakemusta, eivät kykene opiskelemaan tai selviä virastojen lomakkeista ilman apua. Suomessakin arvioidaan olevan puoli miljoonaa tällaista ihmistä! He eivät selviä yksin arjen vaatimuksista.
Olemme siinä mielessä kummallinen valtio, että meillä pudokkaiden suhteellinen määrä on kolmanneksen muita länsimaita pienempi. Olemme onnistuneet melko keskitettynä yhteiskuntana pitämään lukutaidon korkeana. Siitä saamme olla ylpeitä. Opettajakuntamme on ollut aina motivoitunut työhönsä. Onpa puhuttu kutsumusammattilaisista. Korkeat PISA-tulokset ovat tuosta kaikesta tiedossamme.
Viimeisen vuosikymmenen aikana on kuitenkin tultu alamäkeä, hitaasti mutta varmasti.
Jos emme tee tälle asialle mitään, alisuoriutujiemme määrä vajoaa 15 prosenttiin Suomessakin. Sitten olemme eurooppalaista keskivertokansaa. Valitettavasti se näyttää nykyisessä maailmanmenossa olevan vakio. Euroopan opetuksen tasoa käsittelevistä julkaisuista käy ilmi, että sama ilmiö läpäisee kaikki länsimaat. Hyväksymmekö me suomalaiset tuon kehityksen? Onko se uusi normaali?
