Olin Nurmeksen strategiatyössä mukana tulevavaisuusryhmässä. Yhdessä työpajassa asettelimme tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Ne alkoivat esim. ”Mitä jos Nurmeksessa olisi 2030-luvulla 20 000 asukasta? Mitä jos meillä olisi 2030 Siun soten pohjoisen alueen laajempia palveluja tarjoava terveyskeskussairaala?” Samanlaisen kysymyksen asetin itselleni aikoinaan PARAS-lainsäädännön selvitystyön aikana maakuntaliiton hallituksen jäsenenä vuonna 2007. Mitä jos PARAS-lainsäädäntö olisi toteutunut?

PARAS- lainsäädännön mukaisesti maahan piti tulla noin 20 – 30 000 asukkaan laajempia perusterveydenhuollon yksiköitä. Erikoissairaanhoidon vastuualueet olisivat olleet n 200 000 asukkaan tai suurempi sairaaloita ja sitten olisivat vielä ns. miljoonapiirit, joihin olisi keskitetty vaativat hoidot. Pielisen Karjalan sote-palvelujen vastuukuntana olisi ollut Nurmes. Asiassa ei päästy poliittisesti yksimielisyyteen alueen kuntien kanssa. 

                      Esh:n kulut jyrkkään nousuun

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kulut olivat vuosituhannen alussa lähes yhtä suuret. Hoidon porrastusta oli toteutettu onnistuneesti jo vuosien ajan terveyskeskusten kanssa. Paras-lainsäädännön kariutuminen vaikutti mielestäni suuresti erikoissairaanhoidon kulujen jyrkkään kasvuun. Tänään erikoissairaanhoidon bruttomenot ovat lähes kaksi kertaa perusterveydenhoidon vastaavat.    

Vuonna 2019 maamme erikoissairaanhoidon kulut olivat noin 8,3 (37 %) miljardia euroa ja perusterveydenhuollon kulut olivat vastaavasti noin 4,0 (18 %) miljardia euroa kaikista sote-menoista. Varsinkin viime vuosikymmenellä käynnistyi keskussairaaloiden kova kilpavarustelu suurina investointeina. Äskettäin valmistui Jyväskylään 550 milj. euroa maksanut Nova-sairaala.

Tällä vuosituhannella lääkäreiden ja hoitajien määrä on erikoissairaanhoidossa lisääntynyt voimakkaasti. Perusterveydenhuolto on polkenut paikallaan. On tietysti hyvä, että esh:a on kehitetty, mutta perusterveydenhuollossa kunnat ovat joutuneet säästämään mm. eri sairauksien ennaltaehkäisystä.

Kehityksen syy on päätöksentekorakenteessa. Kunnat hoitivat itse terveyskeskukset ja sosiaalipalvelut. Näin ne olivat itse budjettivastuussa euroineen talousarviokokouksissa. Kyllä maakunnassamme Joensuu siirsi palveluja Tikkamäelle leveämpien hartioiden maksettavaksi.

Perusterveyden hoitoa ei kehitetty vastaamaan kaupungin tarpeen mukaan. Joensuun seutukunta onkin ollut Siun soten aikana suurimpia hyötyjiä. Maakuntakeskuksen on oltava meille veturi. Jos siellä yskik, niin se heijastuu heti meille.

Erikoissairaanhoidosta vastasivat kuntayhtymät, joiden lääkärijohto kyllä osasi päättäjät sitouttaa yhtymän tavoitteisiin. Siellä ei ollut samanlaista budjettivastuuta kuin peruskunnissa. Kunnat maksoivat kiltisti, mitä erikoissairaanhoito pyysi. Kun kulut ylittyivät, lähetettiin vain lasku kuntiin. Näin kuntien ainoaksi sote-kulujen säästämisen mahdollisuudeksi jäi leikata perusterveydenhuollosta. Tämä on peruskunnan valtuutetun näkemys asiasta.

Nyt sote-lait muuttavat käytännön. Olemme vaaleilla valitsemassa hyvinvointialueelle valtuustoa. Se saa kiinteän summan valtiolta. Sillä pitää pärjätä.

                     Kehitetään yhdessä Siun sotea

Meillä on jo Siun sote. Olemme jo onnistuneet taittamaan sote-kulujen kasvun. Sitä on kehitettävä edelleen johdon, koko henkilöstön ja luottamusmiesjohdon kanssa hyvässä ja luottamuksellisessa yhteistyössä. Samalla on kehitettävä hoitoketjuja, jotta ne toimivat mahdollisimman nopeasti oikealla tasolla. Kun tässä onnistutaan vielä paremmin, niin se on potilaan etu ja kustannuksiltaan myös edullinen. Tässä kehityksessä terveyskeskussairaalat ja Siun soten puhelin- ja digi-palvelut ovat avainasemassa.

Ikävintä koko maamme kannalta on, että olemme Euroopan viimeinen valtio toteuttamassa vasta nyt valtakunnallisesti koko sote-sektorin integraatiota. Hyvinvointialueena Pohjos-Karjalalla on reilun vaalikauden etumatka. Kehitetään sitä edelleen.