Menneellä viikolla julkaistiin kolmen ministeriön selvitysmies Arto Rädyltä tilaama selvitys tuulivoiman tuotannon käynnistämisen mahdollisuuksista itäisessä Suomessa. Maakuntamme väelle ja etenkin Pielisen Karjalalle asia on tärkeä. Jos havittelemme pääsyä vetytalouden kehittämiseen eri hankkeiden kautta, meillä on tuotettava sähköä puhtaasti. Silloin alueet, joilla sähköä tuotetaan tuuli- ja aurinkovoimalla, ovat saamassa helpommin ulkopuolista rahoitusta.

 

Puolustusvoimain komentaja tyrmäsi vielä marraskuun alussa Itä-Suomen Unioinin tilaisuudessa täysin tuulivoiman lisärakentamisen alueella. Lähes Eiffeltornin korkuiset tuulimyllyt häiritsevät nykyistä tutkajärjestelmäämme. Tällä hetkellä vain noin neljä prosenttia maamme tuulivoimasta on rakennettu 5-tien itäpuolelle. Rädyn lausunto on meille toivoa antava. Silti meillä on vielä iso vuori kiivettävänä. 

 

Räty ehdottaa nyt energiaministerin tehtävän perustamista ja kompensaatiolain säätämistä. Nyt Natoon meneminen toteutuu lähikuukausina. Suomen on perehdyttävä verrokkimaiden tuulivoimaratkaisuihin. Samalla tarvitaan korkean tason yhteistoimintaryhmien työskentelyä, jossa turvataan riittävä ilmavalvonta. Selvityksestä käy ilmi, että kaikki tahot ovat valmiita tiiviiseen yhteistyöhön. Siihen tarvitaan myös vahvaa poliittista ohjausta maan eduskunnalta ja hallitukselta.

 

Selvitystyön tulokset on otettu energia-alalla toiveikkaina vastaan. Tarkoitan tässä lähinnä Suomen Tuulivoimayhdistys ry:tä ja Energiateollisuus ry:tä. Suomen taloudesta huolta kantavat taas nostavat meidän talouden realiteetit esille. Meillä on maksettavana F35-hävittäjäkauppa. Se on on useamman miljardin euron juttu! Lopullista hintaa tuskin kukaan tietää, varsinkin nyt kustannustason nousemisen aikaan.

 

Suomi ilmoitti joulukuussa maksavansa yhdestä koneesta 74 miljoonaa euroa. Yhdysvaltain puolustusministeriön äskettäin sopiman suuruinen inflaatiotarkistus tietäisi hinnan nousua 134 miljoonaan euroon koneelta. Näin 64 koneen hinta voisi olla 8,6 miljardia euroa. Hinta on noussut jo nyt 75 % viime vuodesta.

 

Kun otetaan huomioon, ettei meillä ole riittäviä siirtolinjoja maan poikittaissuunnassa, joutuvat maamme päättäjät työskentelemään vaikeiden arvovalintojen kanssa. Rahaa pitäisi löytyä uusiin integroituihin tutkajärjestelmiin, jotka sallivat meillä tuulivoiman rakentamisen. Meillä on nyt 400 kV:n Rannikkolinja, Jokilinja, Järvilinja ja Metsälinja. Fingridin näköpiirissä ei ole suunnitelmia rakentaa maahamme poikittaisia siirtolinjoja vuoteen 2030 mennessä .Uusien siirtolinjojen rakentaminen ei ole halpaa lystiä. Valtio ei voi enää velkaantua lisää. Näin olen vaalipuheista nyt ymmärtänyt.

 

Maakuntalehdessä Joensuun ja Lappeenrannan kaupunginjohtajat tiedostavat tosiasiat. Tuulivoiman käyttöönottoa itäisen Suomen maakunnissa ei saa jättää yksin puolustusvoimain päätettäväksi. Asia edellyttää valtiovallan strategisia päätöksiä. Alueen kuntien, korkeakoulujen ja yritysten on yhdessä tulevan hallituksen kanssa ryhdyttävä toimiin. Kyseessä on alueen kilpailukyky, puhtaan energian saanti. Tuo kaikki tarvitaan, jotta vetytalouden vaatimiin miljardiluokan investointeja voidaan täällä suunnitella.

 

Nyt on itäisen Suomen maakuntaliittojen, Itä-Suomen Unionin ykkösjuttu päivittää alueen yhteinen tuuli- ja aurinkovoimaohjelma. Sitten kaiken edunvalvonnan on yksituumaisesti sitä puolustettava päätöksenteossa. Aurinko on otettava myös vahvasti mukaan. Voi olla, että itäisen Suomen kaikilla alueilla ei nähdä koskaan tuulivoimaloita. Aurinko paistaa kuitenkin kaikille.