Vihdoin hallitus alkaa ymmärtää hyvinvointialueiden todellisen tilanteen. Keskusta on jo pitkään tuonut rahoitusvajeen esiin. Nyt maamme hallitus on pakon edessä pyörtänyt linjauksensa lisäajan antamisesta talouden sopeuttamiseen.

Hyvinvointialueet saavat nyt aikaa vuoteen 2028 taloutensa tasapainottamiseen. Ehtona on, ettei uusia alijäämiä synny tänä vuonna. Ratkaisu oli välttämätön – asiantuntijat, alueet ja varsinkin Keskusta oppositiosta ovat vaatineet sitä pitkään. Silti hallituksen vitkastelu aiheutti kohtuuttomia ongelmia. Olisin toivonut oppositiolta aiempaa enemmän aktiivisuutta asiassa.

Tilannetta hankaloittaa myös se, että vuoden 2026 rahoitus muuttuu  hyvinvointialueiden TA2025 nähden. Neljä aluetta saa lisää rahoitusta – esimerkiksi Siun sote viisi miljoonaa euroa ja Helsinki peräti 34,2 miljoonaa. Samalla suurimmat menettäjät, kuten Varsinais-Suomi (–10,1 milj. €) ja Pohjois-Savo (–5,6 milj. €), jäävät reilusti arvioitua pienemmän rahoituksen varaan.

Muutokset ovat jopa kymmenien miljoonien luokkaa. THL:n laskelmista puuttui sairastavuustietoja kesäkuun 2024 ja helmikuun 2025 väliseltä ajalta, mikä johti virheellisiin arvioihin. Herää kysymys: millä tarkkuudella koko rahoituslain koelaskennat sen valmistelussa tehtiin?

Laskelmien päivittyminen ei kuitenkaan tarkoita leikkausta hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksesta. Se on nolla-summapeliä. Hyvinvointialueiden kokonaisrahoitus säilyy suunnitellulla tasolla. Neljä onnekasta aluetta sai yhteensä 65,7 miljoonaa euroa lisää. Se on pois 18 rahoitusta menettäneeltä hyvinvointialueelta. 

Myös kuntien VOS-arvioiden ja toteutumien välillä on ollut epätarkkuutta. Kuntien verotulojen kasvu työttömyyden kasvaessa viime vuonna herätti ainakin meissä senioripolitiikoissa ihmetystä. No loppuvuodesta sekin seikka selviää. Tämä vain sivuhuomiona julkisen sektorin taloussuunnittelun vaikeuksista. 

Lisäksi Itä-Uusimaa, Keski-Suomi ja Lappi ovat joutumassa valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn – ensimmäistä kertaa käytännössä. Herää aiheellinen epäilys: löytyykö ministeriöltä riittävästi asiantuntemusta ja resursseja arviointien toteuttamiseen, varsinkin jos arviointiin joudutaan ottamaan kuuden alueen sijaan useampi, kuten asiantuntijat ennakoivat?