Olen seurannut vuosikymmeniä maakunta- ja kuntapolitiikkaa keskeisissä luottamustehtävissä. Nyt eläkkeellä voin palata enemmän juurilleni ja tuoda omia keskustalaisia näkemyksiä enemmän julki pitkän linjan emeritusluottamushenkilön näkökulmasta.

Jos olet luottamuselimen puheenjohtaja, luottamustointa hoitaessa päätökset ovat usein kompromisseja yhteistyökumppaneiden kesken. Silloin puoluepolitiikka on vaan jätettävä taka-alalle muiden hoidettavaksi. Kunnan ja maakunnan etu on ykkösenä.

Nyt katsoin SDP:n kansanedustajien puheita ja jo aikaisemin mökillä kirjoituksia sadepäivinä toiveikkaana – ehkä hieman naivistikin – odottaen, että joku tarttuisi suoraselkäisesti Suomen akuutteihin ongelmiin. Turhaan.

Ei siellä mainittu sanaakaan siitä, miten epäonnistunut sote-uudistuksen rahoitus korjataan. Sen seuraukset näkyvät joka kunnassa. Hoitajapula, palveluiden leikkaukset, ja ennen kaikkea vanhusten heitteillejättö. Missä on vastuu?

Hiljaista oli myös kuntien valtionosuusjärjestelmän kohtalosta, vaikka se on sotessa vääristynyt pahasti. Pienet kunnat näivettyvät, suuret uupuvat. Palvelut uhkaaavat keskittyä maakuntakeskuksiin, mikä ruokkii vastakkainasettelua maakuntakeskuksen ja reuna-alueiden kesken. 

Elintarviketaloudesta ei juuri puhuttu, mutta maataloustukien leikkaus mainittiin. Missä on huoli ruokaturvasta ja tuottajien jaksamisesta?

Sen sijaan Pride-teemaa käsiteltiin kymmenissä puheissa. Tärkeä aihe toki, mutta miksei samaa huomiota saa syrjäytynyt isoäiti syrjäseudulta, jonka eläke ei riitä lääkkeisiin, sähköön eikä yhteyksiin? Tai syrjäytynyt nuori mies, jonka koulupolku katkesi eikä kukaan kysy perään?

Myös teiden rapautuminen ja rakentamisen hiipuminen jäivät täysin huomiotta, vaikka ne ovat alueiden elinvoiman peruspilareita. Rakentaminen ei näytä enää kiinnostavan SDP:tä.

Sen sijaan persujen kimppuun käydään hanakasti, mutta kokoomusta vältellään, kuin peläten. Se on liian läpinäkyvää, eikä vakuuta. Varmisteleeko SDP politiikallaan Kokoomuksen kanssa hallitusyhteistyötä vuoden 2027 vaalien jälkeen? 

Tämä on minun rehellinen näkökulma, ja samalla myös varoitus. Politiikka ei voi olla pelkkää juhlapuhetta ja leimaamista. Tarvitsemme tekoja – erityisesti niiltä, jotka väittävät puolustavansa heikoimpia.

Katsoin nämä puheet keskustalaisin silmin. Nyt on Keskustan aika nostaa omat arvot vahvasti esiin oppositiossa ja palata aidosti juurilleen. Vain niin voimme olla vuoden 2027 vaaleissa uskottava ja vahva vaihtoehto.