Kuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä sain vilme vaalikaudella tuoretta tietoa VOS-uudistuksesta. Nyt voin aihetta pyöritellä tällä palstalla ilman mitään suorituspaineita. Sote-rahoituksen juoksutusta seurasin vuosien varrella sekä Sipilän että Marinin hallitusten ajoilla Siun soten ky:n hallituksen pj:na. 

Suomen hallitus päätti viime vuoden lopulla siirtää kuntien valtionosuusuudistusta vuodella eteenpäin. Alun perin uudistuksen oli määrä astua voimaan vuoden 2026 alusta, mutta nyt tavoite on vasta vuodessa 2027, jolloin ovat myös seuraavat ek-vaalit.  

Siirtoon vaikuttivat paitsi tekniset valmisteluhaasteet myös poliittinen varovaisuus. Vaikeaa ja herkkää aihetta ei haluttu nostaa laajaan julkiseen keskusteluun ennen tulevia alue- ja kuntavaaleja.

Kiistan ytimessä ovat niin kutsutut sote-erät – siirtoerät, joilla kompensoidaan kuntien veropohjaan ja talouteen kohdistuneita muutoksia viime vaalikaudella tehdyn sote-uudistuksen jälkeen. 

Sote-erät jakavat kuntakenttää jyrkästi. Osa kunnista on hyötynyt niistä merkittävästi, osa puolestaan saanut miinusmerkkisiä eriä. Riippuen siitä, kuinka paljon sote-eriin lopulta kosketaan – poistetaanko ne kokonaan, vähennetäänkö niitä vai jätetäänkö lähes ennalleen – osa kunnista voittaa ja osa häviää. Näin syntyy väistämättä vahvaa poliittista painetta, kun kukin puolue ja alue yrittää puolustaa omiaan.

Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Espoo, joka menetti paljon verotuloja sote-uudistuksessa ja saa nyt suuria sote-eriä, kärsisi merkittävästi, jos siirtoerät poistettaisiin. 

Samalla useat maakuntakeskukset – kuten Vaasa, Jyväskylä, Kuopio, Pori, Kouvola ja Mikkeli – ovat vaatineet sote-erien poistamista, jotta valtionosuusjärjestelmä kuvaisi paremmin nykytilannetta. En muista, onko myös Joensuu sitä vaatinut. 

Erityisen vaikeaksi uudistuksen tekee hallituspuolueiden välinen erimielisyys. RKP pitää sote-eriä perusteltuina kompensaatioina eikä virheenä. Se suhtautuu erittäin kriittisesti niiden poistamiseen. RKP myös muistuttaa, että muutosten vaikutukset eivät kohdistu vain pääkaupunkiseudulle, vaan ulottuvat sattumanvaraisesti myös Pohjois- ja Itä-Suomen kuntiin. 

Maamme hallitus on myöntänytkin, että uudistus on pahasti jumissa. Vaikka tavoitteena on saada esitys lausunnoille elokuussa, voi hyvin käydä niin, että valtionosuusuudistus ei valmistu lainkaan tällä vaalikaudella.

Teknisiä yksityiskohtiakin on vielä avoinna. Millainen tasausjärjestelmä lopulta valitaan. Kuinka pitkä siirtymäaika kunnille annetaan ja paljonko valtionosuuden lisäys tai vähennys voi enimmillään olla asukasta kohden? On esimerkiksi ehdotettu, että suurin muutos rajattaisiin 180 euroon asukasta kohden viiden vuoden siirtymäkaudella?

Oma näkemykseni on, että uudistuksen lykkääntyminen vaikeuttaa erityisesti taantuvien alueiden kuntien taloustilannetta ja kiristää myös maakuntakeskusten asemaa. Tämä heikentää suoraan alueiden kilpailukykyä sekä niiden veto- ja pitovoimaa. 

Lopputulos on, että alueelliset erot voivat syventyä entisestään, ja juuri ne kunnat, jotka jo nyt kamppailevat väestökadon ja taloudellisten haasteiden kanssa, joutuvat entistä ahtaammalle.

On selvää, että hallitukselta vaaditaan poliittista rohkeutta ja kykyä löytää ratkaisu, joka tukee koko maan elinvoimaa – ei vain yksittäisten alueiden etuja. Syksy näyttää, löytyykö tämä yhteinen linja vai jääkö uudistus jälleen kerran odottamaan seuraavaa vaalikautta.

Alla linkki 9.7. Iltalehden uutiseen, jossa aihetta käsiteltiin:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/046ce6a8-25c9-46f5-acca-d4763e7a0b3f

 

#kuntatalous #valtionosuus #aluekehitys #politiikka #blogi