Vuonna 2025 perusopetuksen jälkeisen koulutuksen yhteishaussa oli 82 200 hakijaa, mikä on 3 600 enemmän kuin edellisvuonna. Hakijoista 62 850 oli peruskoulun päättäviä. Luku on lähes 3000 suurempi kuin vuonna 2010 Suomessa syntyneiden lasten määrä. Jaossa oli kaikkiaan  86 200 opiskelupaikkaa peruskoulun päättäville ja muille ilman tutkintoa oleville hakijoille. 

Perusopetuksen jälkeisen koulutuksen yhteishaussa 82 200 hakijaa | Opetushallitus

Kevään 2025 yhteishaussa oli haettavana noin 77 000 aloituspaikkaa lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Opetushallituksen mukaan lukiopaikkoja oli tarjolla noin 39 240 ja ammatillisissa koulutuksissa noin 37 850. 

Tarkastelen alla toisen asteen koulutusta maamme syntyvyyden näkökulmasta. On oletettavaa, että lähivuosina sillä sektorilla maassamme tapahtuu koulutusstrategian päivityksiä muuttuvan toimintaympäristön paineessa, jossa koetellaan maakuntien ja kuntien päättäjien yhteistyökykyä ja vastuullisuutta myös perusopetuksen järjestämisen näkökulmasta. 

Lueskelin toisen asteen koulutuksesta julkaistuja tiedostoja. Yhden artikkelin mukaan tänä vuonna toisen asteen koulutukseen jaossa  onkin 77 000 aloituspaikkaa. Samaan aikaan vuonna 2024 Suomessa syntyi vain reilut 43 000 lasta. Ero on tässäkin huima – ja se kertoo karulla tavalla siitä, miten nopeasti väestöpohjamme on kaventumassa.

Nyt lukioihin ja ammattikouluihin hakevat nuoret ovat syntyneet vuonna 2009, jolloin syntyvyys oli vielä hetkellisesti nousussa, noin 60 000 lasta. Mutta seuraavina vuosina syntyvyys kääntyi laskuun. Se tarkoittaa, että ensi vuosikymmenellä koulutuksen järjestäjät joutuvat vähentämään aloituspaikkoja ehkä jopa kolmanneksella. Nuoria ei yksinkertaisesti riitä entiseen tapaan.

Väestökysymys ei ole vain numeroita ja tilastoja. Se on koko yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä. Suomen hyvinvointivaltion perusta rakentuu väestön määrän ja rakenteen varaan – ja nyt tuo perusta alkaa horjua.

Onko realistista odottaa, että syntyvyys kääntyisi nopeasti kasvuun? Valitettavasti ei. Väestökehityksessä muutokset tapahtuvat hitaasti, ja vaikka nousua alkaisikin näkyä, vaikutukset tuntuisivat toisen asteen aloituspaikoissa vasta 2040-luvulla. Siksi tarvitsemme rinnalle muitakin ratkaisuja.

Yksi niistä on maahanmuutto. Sen merkitys väestön ja työvoiman tasapainottajana on kiistaton, vaikka siitä keskustellaan usein ristiriitaisesti. Yhteiskuntamme on aina muuttunut.  Pysähtyminen ei ole vaihtoehto. Meidän on tehtävä valinta. Hyväksymmekö hallitun muutoksen vai näivetymmekö hiljalleen?

Syntyvyyden tukemiseksi tarvitsemme lisäksi kunnianhimoisen lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman. Se ei saa olla vain poliittinen julistus, vaan konkreettisia tekoja, jotka helpottavat perheiden arkea. Niiden on myös tuettava nuorten tulevaisuuden uskoa ja mahdollistettava  se tosiasia, että yhä useampi nuori uskaltaa toivoa ja saada lapsia.

Muutos ei ole uhka, vaan välttämättömyys. Nyt tarvitsemme päätöksiä, tahtoa ja kykyä katsoa pidemmälle kuin seuraavaan hallituskauteen, jotta Suomi pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa.