Valtiovarainministeri Riikka Purra palasi kesälomaltaan Ylen haastatteluun tuttuun sävyyn. Luvassa on lisää leikkauksia. Tuo ei tullut yllätyksenä. Leikkauslistalle ministeri esittää sellaisia kohteita, joita PS ei saanut mukaan hallitusohjelmaan. Näin on oletettavaa, että lopputulos on syyskuun jälkeen vielä ihan jotain muuta. 

Maahanmuutto  ja kehitysapu ovat tuttuja kohteita ministerin  säästölistalla. Koulutus  ja kunnat  ovat siellä seuraavina.  Saattaapa Purralla olla ylivoimainen tehtävä löytää esitykselleen koko hallituksen tuki. 

900 miljoonaa euroa leikkauksia: Tällaisia ovat Purran budjetti­ehdotuksen tärkeimmät päätökset ja luvut | Politiikka | Yle

Ministerin toteamus, että leikkauslista on “helppo”, kuulostaa kylmältä maassa, jossa työttömyys kasvaa, konkursseja nähdään ennätystahtia ja talous painuu taantumaan. Tämä hallitus on jo tehnyt useita päätöksiä, jotka heikentävät ostovoimaa, alueellista elinvoimaa ja tulevaa kasvupotentiaalia.

          Säästäminen väärään aikaan syventää kriisiä

On täysin perusteltua huolehtia julkisen talouden kestävyydestä, mutta ajoituksella on väliä. Kun talous sakkaa, säästöpolitiikka voi pahentaa ongelmia. Nyt tarvittaisiin talouskasvua tukevia toimenpiteitä, ei lisää leikkauksia, jotka syövät kotimaista kysyntää ja tukevat näivettymisen kierrettä.

Rakenteellisten uudistusten nimissä hallitus on toteuttanut ideologisesti värittyneitä leikkauksia, jotka kohdistuvat erityisesti pienituloisiin, opiskelijoihin ja työttömiin. Samalla on heikennetty osassa maata työvoimapalveluita, koulutusta ja tutkimusta – juuri niitä tekijöitä, jotka pitkällä aikavälillä kantavat koko yhteiskuntaa.

           Fanaattisuus ei ole talouspolitiikkaa

Fanaattisuus on vaarallista myös valtion talouden hoidossa. Nyt olisi tärkeää nähdä, ettei jokainen julkinen meno ole kuluerä vaan mahdollinen investointi orastavaan nousuun. Talouden nousun edellytys on, että Suomi pysyy osaamisen, innovaatioiden ja kestävän tuotannon kärkimaana. Siihen päästään vain panostamalla – ei vetäytymällä.

              Nyt tarvitaan suunnanmuutos

Hallitus voisi vielä muuttaa linjaansa. Tällaisia elvytystoimia tarvitaan juuri nyt esim. seuraavilla toimilla:

• Panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen:

Ilman vahvaa osaamispohjaa ei synny uutta kasvua. Koulutus- ja TKI-panostukset (tutkimus, kehitys, innovaatio) eivät ole kuluja, vaan investointeja tulevaisuuteen.

• Kotitalouksien ostovoiman vahvistaminen:

Kun ihmisillä on varaa kuluttaa, syntyy työtä ja verotuloja. Leikkausten sijaan tulisi etsiä keinoja tukea pienituloisten arkea.

• Kotimaisen tuotannon ja tuotteiden tukeminen:

Hankintapolitiikkaa ja vero-ohjausta voidaan käyttää niin, että suomalainen työ ja tuote nousevat taas etusijalle.

• Pk-yritysten ja vientialojen tuki:

Yritysten investointi- ja työllistämishalukkuutta pitää vahvistaa mm. rahoitusratkaisuin, kannustimin ja ennakoitavalla sääntelyllä.

• Rakennusalan ja energiasiirtymän investoinnit:

Julkiset rakennushankkeet ja energiatehokkuusinvestoinnit eivät pelkästään luo töitä nyt – ne myös uudistavat Suomen infrastruktuuria pitkällä aikavälillä.

Elvytys on myösvastuullista politiikkaa

Fiksu elvytys ei ole holtitonta velanottoa. Oikein kohdennetut julkiset investoinnit maksavat itsensä takaisin kasvaneina verotuloina, vahvempana työllisyytenä ja kestävänä kasvuna. Esimerkiksi Turku  investoi nyt taantuman aikana koulujen peruskorjauksiin ennätyksellisesti.

Pahimpana skenaariona on jämähtää  vain leikkausten ideologiaan tilanteessa, jossa talous huutaa dynaamisuutta ja yhteistyötä kaikilla sektoreilla. Tällaisena aikana yleensä on syntynyt myös uusia avauksia kuntayhteistyössä. 

Suomi tarvitsee toki uudistuksia, mutta ennen kaikkea se tarvitsee rohkeutta uskoa siihen, että panostukset tulevaisuuteen maksavat itsensä takaisin. Tämä on ratkaiseva hetki valita suunta. Jäämmekö  leikkausten kurimukseen vai rakennammeko kasvun pohjan yhteistyöllä, osaamisella ja tulevaisuuteen katsovalla politiikalla?