Tarkastelen menneisyyttä ja tulevaisuutta lähes 75- vuotiailla silmillä. Nuoruudessani poliittinen kartta oli paljon selkeämpi kuin nyt. Ikäluokkani on saanut nähdä kiihtyvän kehityksen kulun tiedonvälityksessä nykyiseen globaaliin maailmaan. Olen lajitellut muistiinpanojani vuosikymmenten ajalta. Tähän kirjoitukseen sain sysäyksen Teiniliiton syyskokouksesta vuodelta 1968. Sillloin tein ensimmäisen matkan Helsinkiin.

Useimmiten työväestö kuului vasemmistoon – työläisperheistä tulleet äänestivät sosialidemokraatteja tai kommunisteja.

Oikeisto taas oli paremmin toimeentulevien kauppiaiden, virkamiesten ja viljelijöiden puolella. Opiskeluajan taistolaisaktiiveissa oli kuitenkin paljon mukana oikeistolaisperheiden nuoria. Sekin oli selvä viesti, että maailmassa kaikki ei ollut hyvin ja nuoriso kyseenalaisti oikeudenmukaisuuden. Saimme olohuoneisiin television kautta tietoa maailmalta. 

Nyt raja-aitoja ei enää ole samalla tavalla. Tunnen itsekin nuoria, jotka elävät hyvin niukasti, mutta ajattelevat silti oikeistolaisesti – jopa äärioikeistolaisesti. Heillä ei ole varaa ylellisyyksiin, mutta arvot ja identiteetti ohjaavat heidän politiikkaansa enemmän kuin taloudellinen asema. 

Vastaavasti vasemmisto ei ole enää yksiselitteisesti työväenluokan leiri. SDP, vihreät ja vasemmisto saavat kannattajansa yhä useammin koulutetusta keskiluokasta, opettajista, hoitoalan ihmisistä ja akateemisista piireistä. Työväenluokasta osa taas on siirtynyt oikeistopopulistien, esimerkiksi perussuomalaisten, tukijoiksi.

    Muutos on globaali - ei vain suomalainen

Yhdysvalloissa Donald Trumpin kannattajissa on paljon ihmisiä, jotka taistelevat taloudellisten vaikeuksien kanssa.  Heillä ei ole varaa terveydenhoitoon eikä lastensa kouluttamiseen. Joukossa on myös maahanmuuttajia, erityisesti konservatiivisia latinalaisamerikkalaisia.

Euroopassa oikeistopopulistiset puolueet saavat kannatusta niiltä, jotka kokevat jäävänsä globalisaation ja kaupungistumisen varjoon.

Tutkijoiden mukaan vanhan luokkajaon tilalle on tullut arvokonflikti.  Suhtautuminen maahanmuuttoon, kansallisuuteen, sukupuolirooleihin ja uskonnollisiin kysymyksiin jakaa kansaa nyt enemmän kuin varallisuus.

Ronald Inglehartin ja Pippa Norrisin tutkimus Cultural Backlash kiteyttää asian hyvin. Politiikkaa ei enää jaeta vain taloudellisen oikeiston ja vasemmiston välillä, vaan arvojen puolesta ja vastaan. Sama näkyy myös suomalaisissa tutkimuksissa. 

Meillä Suomessa TV:stä tuttu Hanna Wass ja myös muut poliittisen osallistumisen tutkijat ovat todenneet, että luokkaäänestäminen on heikentynyt. Tilalle on tullut koulutusperusteinen jakolinja (korkeasti koulutetut ovat usein liberaaleja, matalammin koulutetut konservatiivisempia).

Yhteenvetona voisin todeta, että vasemmisto ei ole enää työväen puolue eikä oikeisto ole enää vain hyvin toimeentulevien turvasatama. Lisäksi jokolinjat näiden välillä kulkevat nyt ennen kaikkea arvoissa ja identiteeteissä.

Muutos on suuri verrattuna omaan nuoruuteeni. Politiikka on monimutkaistunut. Juuri siksi sitä on entistä kiinnostavampaa seurata ja myös kirjoittaa. Onneksi myös omat arvot ovat muuttuneet ajan mukana suvaitsevampaan suuntaan. Nyt asiat Suomessa ja maailmalla ovat siinä mallissa, että uskon vuoden 2027 ek-vaaleissa äänestysprosentin nousevan tuntuvasti.