Maahanmuuton onnistuminen on yksi lähivuosien suurimpia kysymyksiä Suomessa. Sen vaikutukset eivät rajoitu vain työvoimaan ja talouteen, vaan myös yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja poliittiseen jakautumiseen. 

Tällä hetkellä noin 11 prosenttia suomalaisista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Tämä osuus kasvaa koko ajan. Se muokkaa väistämättä myös puoluekenttää sekä vaalituloksia. 

Suomen puoluepolitiikassa on nähty viime aikoina teräviä ristiriitoja erityisesti maahanmuutosta. Perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarjan esiintyminen A-studiossa 26.8. toi jälleen näkyväksi sen, miten rajusti puolueessa suhtaudutaan maahanmuuttajiin ja monikulttuurisuuteen. Rasistisiksi tulkitut puheet eivät kuitenkaan auta Perussuomalaisten kannatusta, vaan pikemminkin vahvistavat vastakkainasettelua ja karkottavat puolueen maltillisempia äänestäjiä.

Sen sijaan vasemmistoliitto, vihreät ja SDP saattavat hyötyä tilanteesta. Ne profiloituvat entistä selvemmin vaihtoehdoksi hallituksen nykyiselle linjalle, joka on monen mielestä kovin kylmä ja kova. Myös Keskusta on onnistunut oppositiopolitiikassaan. Puolue ei ole lähtenyt pelkkään hallituksen arvosteluun, vaan on pyrkinyt tarjoamaan myös vaihtoehtoja ja esiintymään rakentavasti. Tämä näkyy hiljalleen myös kannatusluvuissa.

        Hallituksen linjan hinta

Orpon hallitus on kulkenut tiukan talouskurin tietä. Moni suomalainen kokee, että vastuu säästöistä kaatuu liiaksi pienituloisten, työttömien ja perheiden harteille, samalla kun hyvin toimeentulevat pääsevät helpommalla. Samalla leikkaukset koulutukseen, sosiaaliturvaan ja palveluihin alkavat tuntua arjessa yhä kipeämmin.

Hallituspuolueet ovat puhuneet paljon “välttämättömistä päätöksistä”. Kuitenkin välttämättömyyden varjoon on jäänyt kysymys oikeudenmukaisuudesta. Onko oikein, että kansalaiset maksavat laskun, samalla kun suuryrityksille ja varakkaille suunnatut verohelpotukset jatkuvat? Tämä ristiriita voi nousta vuoden 2027 vaalien suurimmaksi kysymykseksi.

      Kohti korkeampaa äänestysprosenttia

Uskon, että vuoden 2027 eduskuntavaaleista tulee poikkeuksellisen vilkkaat. Äänestysprosentti voi kohota jopa yli 70 prosentin. Harvoin suomalaisessa politiikassa nähdään tilannetta, jossa vaalit muistuttavat näin suoraan kansanäänestystä hallituksen jatkosta.

Historiasta löytyy esimerkkejä. Vuonna 1966 vasemmisto saavutti enemmistön eduskunnassa. Monet pitivät sitä suurena käänteenä Suomen poliittisessa elämässä. Vastaava tilanne voi toteutua uudelleen, mikäli SDP, vasemmistoliitto ja vihreät yhdessä ylittävät 50 prosentin kannatuksen. Tällöin poliittinen kartta piirtyisi uudelleen. Samalla hallituksen kokoonpano voisi muistuttaa 1960-luvun lopun asetelmaa.

Samaan aikaan hallituspuolueissa alkaa hiipiä pelko. Jos vasemmiston nousu näyttää mahdolliselta, se voi synnyttää toivottomuutta ja jopa pakokauhua. Juuri siksi seuraavat vuodet tulevat olemaan poliittisesti poikkeuksellisen kiihkeitä.

            Vaalit vedenjakajana

Eduskuntavaaleihin on vielä aikaa, mutta asetelmat hahmottuvat jo. Tämä syksy ja ensi kevät ovat ratkaisevia. Talousarvio ja budjettiriihi eivät ole vain numeroita ja prosentteja, vaan ne määrittävät koko poliittisen suunnan. Kansalaiset seuraavat tarkasti, kuka kantaa vastuuta ja kuka tarjoaa vaihtoehtoja.

Vuoden 2027 vaaleista voi tulla eräänlainen vedenjakaja. Silloin ratkaistaan, jatkaako Suomi Orpon hallituksen linjalla, jossa painopiste on säästöissä ja leikkauksissa vai avautuuko tie uuteen, inhimillisempään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan?

Henkilökohtainen muisto ja näkymä eteenpäin

Itse muistan hyvin vuoden 1966, jolloin Suomi sai vasemmistoenemmistöisen eduskunnan. Aloittelevana teinipoliitikkona se tuntui suurelta poliittiselta käänteeltä, joka muutti ilmapiiriä monella tasolla. Nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, näen mahdollisuuden samanlaiseen murrokseen. Historia ei koskaan toistu sellaisenaan, mutta sen rytmi voi olla tuttu.

Vuoden 2027 vaaleissa ei ratkaista vain hallituksen kohtaloa, vaan myös kansalaisten luottamusta siihen, että demokratia pystyy uudistumaan ja kantamaan vastuuta. Jos äänestysprosentti todella nousee yli 70 prosentin, se kertoo suomalaisista, jotka haluavat olla mukana päättämässä maan suunnasta. Minusta se on demokratian juhlaa – riippumatta siitä, kuka hallituksen lopulta muodostaa.

Kannattaa seurata tätä syksyä tarkalla silmällä. Se on jo osa vuoden 2027 vaalien historiaa.