Maan hallituksen budjettiriihi jätti jälleen Itä-Suomen odottamaan. Viime vuosien aikana olemme saaneet kuulla monissa foorumeissa ja seminaareissa vakuutteluja siitä, että Itä-Suomen asiat otetaan vakavasti ja että maakuntiemme erityisolosuhteet tunnustetaan. Kun nyt hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi on julkaistu, näyttää kuitenkin siltä, että nuo lupaukset valuvat kuin vesi hanhen selästä.

Toivon, että Itä-Suomen erityisedustaja Harri Broman jaksaa viedä sitkeästi eteenpäin ajatusta siitä, että Itä-Suomi tulee nimetä erityistukialueeksi. On tärkeää, että  maakuntaliitot, kunnat, järjestöt, Itä-Suomen Unioni, kansanedustajamme sekä monet muut alueen edunvalvontaa tekevät tahot jaksavat tehdä työtään. Se ei saa katketa, vaikka pettymyksiä tulee kerta toisensa jälkeen.

                       Mitä Pohjois-Karjala sai?

Kun katsoo valtion ensi vuoden budjettia Pohjois-Karjalan kannalta, merkittäviä investointeja löytyy oikeastaan vain Lieksanjoen sillasta. Se on toki tärkeä, mutta mittakaavaltaan pieni hanke. Sitä ei ole karsittu pois, sillä päätös hankkeesta on tehty jo viime keväänä. Kuljetustuki, joka alun perin oltiin kokonaan lakkauttamassa, jatkuu sentään – tosin 30 prosentin leikattuna. Kyseinen tuki on monille harvaan asutuilla alueilla toimiville pk-yrityksille elinehto, sillä pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvat rahtikustannukset ovat suuri rasite.

Liikennehankkeista Savon rata sai rahoitusta nopeuttamiseen. Meidän näkökulmastamme se on epäreilua. Itä-Suomessa on yhdessä todettu, että Karjalan radan heikko kunto pitäisi korjata ensin. Yhteistyötä ja yhteistä linjaa on yritetty hakea, mutta aina se ei näytä toimivan. Savolaisilla tuntuu olevan enemmän poliittista voimaa. Se myös näkyy päätöksissä. Jo meneillään olevat hankkeet, kuten Syväsalmen sillan rakentaminen, viedään toki suunnitellusti loppuun. 

                      Työllisyys ja verotus

Pohjois-Karjala kuuluu edelleen maamme korkeimpien työttömyyslukujen alueisiin. Sen vuoksi työllisyyteen ja verotukseen liittyvillä päätöksillä on täällä erityinen painoarvo. Pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen on toki tervetullut päätös. Se näkyy myös pohjoiskarjalaisien kukkarossa. Myös nuorten työllistämisseteli on hyvä avaus. Nuoret ovat aina se ryhmä, joka kärsii eniten, kun työttömyys nousee. Mutta kokonaisuutena nämä eivät muuta sitä tosiasiaa, että alueemme tulevaisuus näyttää hallituksen silmissä kovin harmaalta.

Iso kuva hallituksen budjetista vahvistaa kertomusta sen suurten tavoitteiden epäonnistumisesta. Talouden tasapainottamisesta, velan pienentämisestä ja työllisyyden kasvusta on puhuttu kauniisti, mutta käytännössä tulokset ovat laihoja. Kun hallituspuolueet joutuvat toistuvasti palaamaan jopa omiin pelisääntöihinsä ja yhteiseen käytökseen. Herää kysymys, miten tällainen hallitus voi hoitaa suuria kokonaisuuksia?

Itä-Suomen osalta kuva on vielä lohduttomampi. Hallituspuolueet eivät tunnu näkevän idässä muuta kuin menoja ja ongelmia, joihin ei ole halua etsiä ratkaisuja. Rajamaakuntien asemaa ei tunnusteta, vaikka olemme vuosikymmenien ajan tehneet kaikkemme pitääksemme Suomen itärajan asuttuna ja elinvoimaisena.

                Epätoivolle ei saa antaa tilaa

On myönnettävä, että tällaiset päivät tuntuvat tympäiseviltä. Kun yhdessä niin monessa tilaisuudessa nostimme Itä-Suomen asiat esille, olisi kohtuullista nähdä edes pieniä konkreettisia tuloksia. Nyt budjettiriihen jälkeen jää maku, ettei itäisimmällä Suomella ja rajamaakunnilla ole valtakunnan politiikassa sitä arvoa, mitä täällä puheissa usein luvataan. Viime syksynä maaseutuparlamentin päätössanoissa pyysin ministeriön virkamiehiä kertaamaan parin vuoden päästä siellä pidetyt, taltioidut esitykset ja paneelikeskustelut ja vertaamaan, mitä on puheista toteutunut. 

Silti periksi ei saa antaa. Edunvalvontatyö on pitkäjänteistä. Joskus tulokset kypsyvät vasta vuosien kuluttua. Itse jättäydyin keväällä pois kaikista kotikaupunkini ja maakuntani luottamustoimista. Olen nyt innokas seniorikirjoittaja ja politiikan seuraaja. Kantaa otan yleisellä tasolla. Ei seebra raidoistaan pääse – eikä itäisen Suomen puolesta puhuminen minulta lopu. Nämä kirjoitukset jäävät minulta muistiinpanoiksi, jotka kuvastavat sen eletyn hetken tunnelmaa.