Itä-Suomen yhteistyö Venäjän kanssa on ollut vuosikymmeniä välttämätöntä – ja välillä hyvin tuottavaa. Mutta nyt historia toistaa itseään raskaampana kuin koskaan. Taas Suomi joutuu maksamaan Venäjän kriisin laskua, taloudesta ja turvallisuudesta.

Olen seurannut Suomen ja Venäjän suhteita historiasta, mutta myös jo 1970-luvulta – ensin opiskelijapolitiikan ja myöhemmin maakuntaliiton kautta. Yhteistyö on ollut Itä-Suomen kannalta tärkeää, mutta samalla usein kovin epäsymmetristä.

Meiltä edellytettiin enemmän: suurempia taloudellisia panostuksia, kalliimpia hankkeita, ja usein vastine jäi lähinnä symboliseksi. Tieteessä ja koulutusyhteistyössä oltiin tasavertaisempia, mutta matkailussa, elinkeinoissa ja investoinneissa Suomi kantoi päävastuun.

Nyt sama kuvio toistuu – jälleen raskaammassa muodossa

Trump–Putin–EU: Ukrainan tragedia ja Euroopan heikkous

Trumpin voitto Yhdysvalloissa on avannut Venäjälle oven uusiin, entistä raaempiin iskuihin Ukrainassa.

Heikko ja hajanaisesti reagoiva Euroopan unioni sekä Trumpin ja Putinin hiljainen yhteys muodostavat Ukrainan kannalta kohtalokkaan yhdistelmän.

Putin pelaa aikaa ja suorastaan vedättää Trumpia. Hän uuvuttaa Ukrainaa raketeilla, drooneilla ja tykistöllä, kunnes maa on polvillaan – ei vain rintamalla, vaan myös henkisesti. Se on järjestelmällistä tuhoamista.

Ja kaiken tämän keskellä sotatilassa oleva Venäjä jatkaa vientiään myös Suomeen. Tänne tuodaan yhä nikkeliä, ammoniakkia ja myös muita teollisuutemme tarvitsemia raaka-aineita.

Me olemme mukana, vaikka emme haluaisi

            Historia toistaa itseään

Suomi on joutunut maksamaan osan Venäjän kriisien laskuista jo vuodesta 1918 alkaen.

Sisällissodan jälkipyykki, talvisodan ja jatkosodan tuhot, Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttama 1990-luvun sekasorto, Venäjän kaupan romahtaminen ja nyt 2008–2025 välinen kriisikierre – kaikki toistavat samaa kaavaa.

Aina kun Venäjä oksentaa tuskansa, Suomi siivoaa jäljet. Me maksamme jälleen turvataksemme talouden elpymisen, kansalaisten turvallisuuden ja tulevaisuuden vakauden. Hinta on kova. Se maksetaan yhä velkaantuvasta hyvinvointiyhteiskunnastamme, mutta se on tehtävä.

Venäjän kauppa ja yhteistyö on ollut Suomelle kallista, eikä täydellistä tasapainoa ole saavutettu koskaan. Itä-Suomessa yhteistyö oli kuitenkin elintärkeää. Se toi työtä, liikennettä ja kontakteja. Rajan sulkeutuminen on ollut elinkeinoelämälle kova isku ja nyt näyttää siltä, että valtiovaltakin on unohtanut omat lupauksensa itäisen Suomen tukemisesta.

               Edessä kova todellisuus

Suomen on varauduttava siihen, että Venäjän kriisit eivät lopu vielä pitkään aikaan.

Käymme niitä läpi talouden, turvallisuuden ja ihmisten kautta – emme propagandana, vaan realismina.

Olen nähnyt tämän kuvion monta kertaa, mutta nyt se toistuu entistä kovemmassa mittakaavassa.

Siksi sanon suoraan, vaikka se kuulostaisi karulta:

Suomi on jälleen yksi Venäjän kriisin suurimmista maksumiehistä Euroopassa – väkilukuun suhteutettuna yksi suurimmista.