Kellon siirto keväällä ja syksyllä on yhä arkipäivää kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina siirretään kelloja tunnilla eteenpäin ja lokakuun viimeisenä sunnuntaina tunnilla taaksepäin. Poikkeuksena ovat vain eräät EU-maiden merentakaiset alueet, jotka toimivat omilla aikavyöhykkeillään.

Kesäaikaa käytetään Euroopan lisäksi myös Pohjois-Amerikassa, mutta muualla maailmassa sen käyttö on vähäistä. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa suurin osa maista ei ole koskaan ottanut kesäaikaa käyttöön. Etelä-Amerikassa useat maat ovat jo luopuneet siitä.

EU:ssa on keskusteltu kesäajasta luopumisesta jo usean vuoden ajan. Komissio ehdotti vuonna 2018, että kellon siirrot voitaisiin lopettaa ja jäsenmaat saisivat itse päättää, jäävätkö ne pysyvään kesä- vai normaaliaikaan. Kansalaiskyselyn tulos oli selvä. Enemmistö halusi siirroista eroon.

Ehdotus ei kuitenkaan ole edennyt. Jäsenmaat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mikä aika jäisi pysyväksi. Pohjoisessa ja idässä halutaan palata pysyvään normaaliaikaan, kun taas Keski- ja Etelä-Euroopassa kesäaikaa pidetään hyödyllisenä erityisesti turismin ja iltojen valoisampien tuntien vuoksi. Tänään hirviporukkakin keskusteli aiheesta. Kesäajasta voitaisiin luopua. Meillä kesällä valoa kyllä riittää. 

Lisäksi useat suuret maat, kuten Saksa ja Ranska, haluavat säilyttää yhteisen aikavyöhykkeen koko alueella, jotta liikenne, kauppa ja yhteistyö eivät vaikeutuisi. Näiden erilaisten näkökulmien vuoksi asia on jäänyt pöydälle, eikä aikataulua päätökselle ole toistaiseksi näkyvissä.

Kellon siirrot jatkuvat siis ainakin toistaiseksi – tuttuun tapaan keväisin ja syksyisin. Huomenna saamme aamutoimet tehdä rauhassa ennen jahtiin lähtöä, koska kelloa on siirretty yöllä tunti taaksepäin. Minulle käy kumpikin aika, mutta ajan siirtelystä voisimme luopua.

Onko kesäajasta lopulta enemmän hyötyä vai haittaa?

Siinä kysymys, johon EU ei ole vielä löytänyt yhteistä vastausta eikä meidän hirviporukan mielipiteellä ole siihen mitään vaikutusta.