Suomeen nousee yhä uusia datakeskuksia, joiden rakentamista valtio tukee tuntuvasti. Rakennusvaihe työllistää, mutta toiminnan alettua työpaikkoja jää vähän. Laitteet ja huolto tulevat usein ulkomailta, joten paikallinen hyöty jää rajalliseksi. Olen alkanut miettiä, kenen etu on noissa investoinneissa. Sähkön tuotanto on rajallista. Energian kulutuksen kasvu nostaa myös asukkaiden elinkustannuksia. 

Moni tutkija onkin todennut, että tukien kohdentaminen suurille ylikansallisille yhtiöille – kuten Googlelle ja Microsoftille – on vaikeasti perusteltavissa. Julkinen raha valuu maailman rikkaimmille yrityksille.

       Bitcoin-louhinta ja sähkönkulutus

Osa datakeskuksista keskittyy bitcoinien louhintaan. Käytännössä se tarkoittaa valtavaa määrää laskentatehoa, jolla ratkaistaan matemaattisia ongelmia ja ylläpidetään kryptoverkkoa. Samalla palvelimet kuluttavat suunnattomasti sähköä ja tuottavat lämpöä, joka täytyy jäähdyttää. No, sekin tapahtuu sähköllä.

Kryptalouhinta on monien asiantuntijoiden mielestä ympäristön kannalta kestämätöntä. Energiaa palaa toimintaan, jonka yhteiskunnallinen hyöty on vähäinen. Usein louhinnalla tuotetut varat säilytetään veroparatiiseissa. 

    Aito hyöty vai näennäinen investointi?

Datakeskuksia markkinoidaan tulevaisuuden investointeina, mutta niiden todelliset vaikutukset jäävät usein pieniksi. Kysymys on, pitäisikö valtion tukea ohjata kuitenkin muualle – kotimaisiin hankkeisiin, jotka tuovat pitkäaikaista työtä ja kestävää kasvua? Kukapa tuohon pystyy antamaan luotettavaa vastausta.