Huumeet on yksiselitteisesti tuomittava. Niiden torjunta on välttämätöntä. Siitä meillä on kansainvälisesti yhteinen vastuu. Huumeet tuhoavat yhteisöjä, rapauttavat valtioita ja vievät tulevaisuuden kokonaisilta sukupolvilta. Tästä ei ole kahta mielipidettä.

Ongelmaksi asia muuttuu silloin, kun huumeiden vastainen taistelu otetaan tekosyyksi ja varjoksi suurvaltapolitiikalle. Yhdysvallat on Trumpin johdolla ottanut itselleen oikeuden toimia yksipuolisesti, ohittaen kansainvälisen oikeuden ja sopimukset eri tahoilla.

Huumeista on tullut kätevä moraalinen kilpi, jonka suojassa ajetaan aivan muita tavoitteita. Tosiasia on kuitenkin, että Trumpin toteuttama isku Venezuelaan on yksiselitteisesti ja täysin kansainvälisen oikeuden vastainen.

Venezuela ja Ukraina – sama kaava, eri näyttämö

Venezuelassa kyse ei ole ollut vain huumeista tai demokratiasta, vaan öljystä ja muista luonnonvaroista. Samalla logiikalla Ukrainassa rauhanpuheet peittävät alleen kiinnostuksen mineraaleihin, harvinaisiin maametalleihin ja jälleenrakentamisen valtaviin taloudellisiin mahdollisuuksiin. Rauha nähdään välineenä, ei päämääränä. 

Trump toi tämän ajattelun esiin jo varhaisessa vaiheessa. Yhdysvaltojen taloudellinen hyöty asetetaan etusijalle. Jälleenrakentamisesta, investoinneista ja raaka-aineista pyritään tekemään osa diiliä. Ukraina ei ole neuvottelupöydässä subjekti, vaan kohde ja sivustakatsoja Euroopan kanssa.

Joulun alla Euroopan, Ukrainan ja USA:n neuvottelijat toivat rauhan esityksen, jonka Trumpikin joutui hyväksymään. Sota kuitenkin jatkuu. Venezuelan äskeisillä tapahtumilla Trump pyrkii kasvattamaan kolhiintunutta egoaan usalaisten ja myös koko maailman poliittisena johtajana. Mitähän saamme vielä nähdä. Kauden toinen vuosi on vasta alkamassa. Rauhan Nobelin Trump voi unohtaa.

Putin toimii täsmälleen samalla imperiaalisella logiikalla. Alueellinen laajentuminen, luonnonvarojen hallinta ja vaikutusvallan kasvattaminen ovat hänen politiikkansa ydintä. Trumpin ja Putinin tavoitteet eivät ole vastakkaiset.  Ne ovat samansuuntaiset, vaikka keinot ja retoriikka poikkeavat toisistaan.

           Euroopan heräämisen paikka

Eurooppa on vaarassa jäädä tässä kehityksessä sivustakatsojaksi ja maksajaksi. Sota käydään Euroopan mantereella, mutta ratkaisuja valmistellaan muualla. Jos Eurooppa ei rakenna omaa yhtenäistä poliittista ja taloudellista linjaansa, sen rooli kaventuu pelkäksi rahoittajaksi suurvaltojen välisissä diileissä.

Huumeiden torjunta on tärkeää. Rauha on välttämätöntä. Mutta kumpaakaan ei saa käyttää tekosyynä valtapolitiikalle, jossa kansainvälinen oikeus sivuutetaan ja luonnonvarat asetetaan ihmisarvon edelle. Kestävä rauha syntyy vain oikeudenmukaisuudesta – ei imperiumien varjossa.