Donald Trumpin johtamistyyli ja vallankäyttö alkavat mennä sietokyvyn yli kaikissa niissä maissa, joissa on totuttu edes jonkinlaiseen demokratiaan, ennustettavuuteen ja oikeusvaltion kunnioittamiseen. Kyse ei ole enää yksittäisistä ulostuloista tai karkeasta retoriikasta, vaan järjestelmällisestä piittaamattomuudesta kansainvälisiä sopimuksia, instituutioita ja yhteisiä pelisääntöjä kohtaan.

Yhdysvallat irtautuu tai uhkaa irtautua kansainvälisistä järjestöistä, joiden tehtävänä on edistää globaalia kehitystä, terveyttä ja vakautta. Tämä ei ole vain USA:n sisäinen linjavalinta, vaan koko maailman kannalta vaarallinen signaali: suurvalta, joka on ollut luomassa sääntöihin perustuvaa järjestelmää, purkaa sitä nyt itse.

          Oikeusvaltion koetinkivi

Erityisen huolestuttava on Yhdysvaltain oikeuslaitoksen asema. Presidentille myönnetty laaja syytesuoja oli virheratkaisu. Se on antanut kuvan, että presidentti on lain yläpuolella. Trump on käyttänyt tätä mielikuvaa häikäilemättä hyväkseen.

Trumpin johtamistyyli on jäänne autoritäärisestä kulttuurista, jossa vallankäyttö perustuu pelkoon, uhkailuun ja vastakkainasetteluun. Hän ajaa omia tavoitteitaan kiristämällä liittolaisia ja rankaisemalla eri mieltä olevia. Neuvottelu ei ole yhteisten ratkaisujen etsimistä, vaan toisen osapuolen alistamista.

USA:n korkein oikeus on ajettu vaikeaan asemaan. Jos se tekee päätöksiä, joita Trump ei aio noudattaa, seuraukset ovat kohtalokkaat koko oikeusvaltion uskottavuudelle. Ehkä juuri siksi päätöksiin jätetään tarkoituksella tulkinnanvaraa ja porsaanreikiä. On vähemmän nöyryyttävää oikeuslaitokselle, että presidentti ”tulkitaan väärin”, kuin että hän rikkoo lakia avoimesti.

               Pelolla johtamisen tie

Trumpin politiikka on pelolla johtamista sekä kotimaassa että ulkopolitiikassa. Silti luulisi maailmasta löytyvän sen verran yhteisöllisyyttä ja selkärankaa, että tälle kehitykselle asetetaan rajat. Euroopalta odotan johtajuutta. Muuten seuraukset ovat selvät. Yhdysvallat alkaa hajota sisältä, instituutio kerrallaan. Se ei ole kenenkään etu. 

Tuore esimerkki järjettömyydestä  on Trumpin uhkaus asettaa Ranskalle kovat tullit, mikäli se ei peräänny kielteisestä päätöksestään osallistua Syyrian ja Gazan rauhanneuvostoon. Kutsun neuvostoon on saanut noin 60 maata. Kyse ei ole enää diplomatiasta, vaan suorasukaisesta painostuksesta.

Milloin maailma sanoo, että nyt riittää? Kuinka paljon vahinkoa ehtii syntyä ennen kuin yksi presidentti saadaan tajuamaan syntyvät vakavat globaalit vauriot?