Olen seurannut itäisen Suomen maakuntien väestönkehitystä tiiviisti koko tämän vuosituhannen ajan. Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemat kuntakohtaiset väestötiedot vahvistavat sen, minkä olemme Pohjois-Karjalassa jo pitkään tienneet. Väestö vähenee, vaikka kuinka sen jarruttamiseksi töitä tehdään. 

Maakuntamme väkiluku väheni viime vuonna 590 asukkaalla. Väestömäärään suhteutettuna lasku oli 0,4 prosenttia – täsmälleen samaa tasoa kuin edellisvuosina. 2020-luvulla Pohjois-Karjala on menettänyt keskimäärin noin 500 asukasta vuodessa. Pitääkö tähän normaaliin tottua?

Alhainen syntyvyys ja jatkuva muuttotappio

Pohjois-Karjalassa syntyi viime vuonna vain 992 lasta, kun kuolleita oli 2 028. Luonnollinen väestönlisäys on syvässä miinuksessa, eikä tilanteessa näy nopeaa käännettä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että maakuntamme väestö vähenee, vaikka muuttoliike saataisiin nollaan.

Myöskään kuntien välinen muuttoliike ei tarjoa lohtua. Pohjois-Karjalasta muutti muualle Suomeen 944 ihmistä enemmän kuin maakuntaan muutti. Kyse ei ole enää yksittäisten nuorten lähtemisestä opiskelemaan, vaan laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta: työ, koulutus ja palvelut vetävät pois.

Maahanmuutto piti viime vuonna tilastot siedettävinä. Ulkomailta muutti Pohjois-Karjalaan 1 391 ihmistä enemmän kuin täältä muutti pois. On kuitenkin syytä huomata, että vain noin kahdeksan prosenttia tästä muuttoliikkeestä tuli EU-maista tai Pohjoismaista. Ilman maahanmuuttoa maakunnan väestökehitys olisi ollut suorastaan raju. Tämä on tosiasia, josta keskustellaan yhä liian varovaisesti.

     Joensuu vetää – reuna-alueet menettävät

Joensuun väkiluku kasvoi 464 asukkaalla ja on nyt 79 205. Kaupunki lähestyy 80 000 asukkaan rajaa ja toimii yhä selvemmin koko maakunnan veturina. Pohjois-Karjalassa on kuitenkin 13 kuntaa, ja Joensuun lisäksi asukasluku kasvoi vain Liperissä, jossa lisäys oli 74 asukasta.

Kontiolahti, joka vielä hiljattain kasvoi vauhdilla, kääntyi viime vuonna hienoisesti miinukselle. Asukasmäärä väheni 18 henkilöllä. Vaikka luku on pieni, viesti on selvä: kasvu ei ole itsestäänselvyys edes kehyskunnissa.

Maakunnan pohjoisosissa kehitys on selvästi synkempää. Nurmes menetti 221 asukasta. Se oli absoluuttisesti maakunnan suurin miinusluku. Lieksa menetti 199. Lieksan väkiluku painui samalla ensimmäistä kertaa alle 10 000 asukkaan – symbolinen mutta pysäyttävä rajapyykki.

       Pielisen Karjala ylittää jo hälytysrajat

Pielisen Karjalan väestönkehitys on kokonaisuutena huolestuttavaa. Alueen kolmessa kunnassa väestö väheni viime vuonna yhteensä 524 asukkaalla. Kun muutosta tarkastellaan prosentteina, tilanne näyttää vielä vakavammalta.

Monet väestötutkijat pitävät miinus kahta prosenttia hälytysrajana, jota seutukaupunkien ei tulisi alittaa. Viime vuoden luvut kertovat karua kieltään: Juuka −2,7 prosenttia, Nurmes −2,5 prosenttia ja Lieksa −2,0 prosenttia. Uskon, että noitten lukujen selättäminen on esillä uusien kuntastrategioiden valmistelussa. 

Vuoden 2020 alussa toteutui Nurmeksen ja Valtimon kuntaliitos. Aiemmat liitosyritykset kariutuivat. Valtuustotasolla ei löytynyt yhteistä säveltä. 

      Käyrät eivät enää kohtaa – aika ei odota

Tämän vuosituhannen aikana Lieksan asukasluku on laskenut prosentuaalisesti selvästi enemmän kuin Nurmeksen. Vielä pari vuotta sitten väestökehityksen käyriä tarkastellessa näytti mahdolliselta, että ennen vuotta 2030 Nurmeksen asukasluku ohittaisi Lieksan.

Jos viime vuoden kaltainen kehitys jatkuu, käyrät eivät kohtaa – ne erkanevat.

Väestökehitys ei ole luonnonilmiö. Se on seurausta tehdyistä ja tekemättä jätetyistä päätöksistä niin valtakunta- kuin kuntatasolla. Myös kunnan pito- ja vetovoima vaikuttaa olennaisesti ihmisten päätöksiin. Nurmes pystyi selättämään 90-luvun taantuman ja kaupunkia koetelleen Nurmeksen Sähkön jupakan. Toivotaan, että viime vuosi oli vain tilapäinen notkahdus. Nyt kaupunki tarvitsee myönteistä pöhinää.