Itäisen Suomen maakunnat ovat edelleen hiljaisen mutta vakavan kysymyksen äärellä: ketä täällä asuu, elää ja rakentaa tulevaisuutta 2050-luvulla?

Väestömme ikääntyy vauhdilla ja syntyvyys on jo pitkään ollut maan alhaisimpia. Tämä ei ole enää vain tilastokysymys – tämä on koko Pohjois-Karjalan elinvoiman ydinkysymys.

           Maahanmuutto ei yksin riitä

Olen aiemmin korostanut maahanmuuton merkitystä ratkaisuna väestön vähenemiseen. Se on edelleen osa kokonaisuutta, mutta ei yksin riittävä.

Tänään todellisuus on muuttunut. Pohjois-Karjalassa työttömyys on korkealla tasolla. Olemme nähneet, kuinka esimerkiksi ukrainalaisia on alkanut muuttaa maakunnasta työn perässä. Samalla olemme kouluttaneet hoitajia ja ravintola-alan osaajia ulkomailta. Nyt heitä, kuten suomalaisiakin, lomautetaan yt-neuvottelujen seurauksena. Myös konkurssit ovat lisääntyneet viime vuonna.

Tämä ristiriita on karu. Se tulee olemaan myös poliittisesti herkkä asia ensi kevään vaaleissa. Perussuomalaiset varmasti nostavat maahanmuuton vahvasti esille. Näin oletan, että vakava työllisyystilanteemme tuo muiltakin puolueilta uusia avauksia maahanmuttopolitiikkaamme. Tämä keskustelu saa ihan uusia muotoja, jos Iranin sotaa ei saada loppumaan ja Hormuzinsalmen lisäksi myös Suezin kanavaa rahtiliikenne ei uskalla käyttää.

                 Katse takaisin syntyvyyteen

Siksi on rehellistä todeta: meidän on nostettava syntyvyyden vahvistaminen uudelleen keskustelun keskiöön. Jos lapsia ei synny, eivät auta työvoimapoliittiset ohjelmat, eivätkä alueelliset kehittämishankkeet. Ilman lapsia ei ole tulevaisuuden työntekijöitä, veronmaksajia eikä kylissä elämää.

                 Koulut ja kylät hiljenevät

Syntyvyyden lasku näkyy jo nyt konkreettisesti. Monissa kunnissa perusopetus on keskitetty kuntakeskuksiin. Kyläkoulut ovat kadonneet yksi toisensa jälkeen.

Tämä kehitys ei ole vain hallinnollinen ratkaisu. Se on merkki yhteisöjen hiljaisesta hiipumisesta, jonka seurauksena päättäjät muokkaavat palveluverkon tarvetta vastaavaksi.

        Päätös lapsista on henkilökohtainen - ilmapiiri     yhteinen

On selvää, että lasten hankkiminen on aina henkilökohtainen päätös. Siihen ei politiikalla suoraan puututa eikä pidäkään.

Mutta siihen voidaan vaikuttaa, millaisessa toimintaympäristössä päätöksiä tehdään.

Jos nuoret kokevat tulevaisuuden epävarmaksi, työelämän pirstaleiseksi ja arjen liian raskaaksi, ei perheen perustaminen houkuttele. Jos taas usko tulevaan on vahva, syntyy myös rohkeutta rakentaa elämää ja perhettä.

                 Yhteiskunta voi kannustaa

Suomessa on jo tehty paljon. Äitiyspakkaus, vanhempainvapaat ja lapsilisät ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten yhteiskunta tukee perheitä.

                   Riittääkö tämä enää?

Kuntien rooli on tässä keskeinen. Päivähoidon saatavuus, toimivat koulut, turvallinen elinympäristö ja kohtuuhintainen asuminen ovat asioita, joilla oikeasti on merkitystä arjen valinnoissa.

Kyse ei ole siitä, että lapsia hankittaisiin taloudellisen tuen vuoksi. Kyse on siitä, kokevatko nuoret perheet, että elämä kantaa myös lasten kanssa.

              Tarvitsemme uudenlaista rohkeutta

Pohjois-Karjala tarvitsee nyt rehellistä keskustelua ja rohkeita ratkaisuja.

Meidän on yhtä aikaa:

-  vahvistettava työllisyyttä

-  pidettävä kiinni jo täällä olevista ihmisistä

-  houkuteltava uusia tulijoita

-  ja ennen kaikkea luotava ilmapiiri, jossa perheen perustaminen tuntuu mahdolliselta ja turvalliselta valinnalta

Syntyvyys ei nouse käskemällä. Mutta se voi nousta, jos tulevaisuus näyttää valoisalta.

Lopulta kysymys on yksinkertainen ja samalla kaikkein vaikein: Uskovatko nuoremme siihen, että Pohjois-Karjalassa kannattaa rakentaa elämää ja perhettä?

Jos vastaus on kyllä, meillä on toivoa.

Jos ei, meillä on kiire.