Pohjois-Karjalan työttömyystilanne jatkuu edelleen vaikeana. Maaliskuun lopussa maakunnassamme oli 11 141 työtöntä työnhakijaa, mikä tarkoittaa 15,5 prosentin työttömyysastetta työvoimasta. Vuodentakaiseen verrattuna työttömien määrä on kasvanut noin 300 henkilöllä eli kolmella prosentilla.

 https://pohjois-karjala.fi/2022/04/tyonvalitystilasto/

Erityistä huolta herättää nuorten tilanne. Alle 25-vuotiaita työttömiä oli 1 421 – noin 150 enemmän kuin vuosi sitten. Vielä synkempi kuva avautuu pitkäaikaistyöttömyyden kohdalla: pitkäaikaistyöttömiä on jo        4 761, kasvua lähes 20 prosenttia vuodessa. Tämä on luku, jonka äärelle ei voi olla pysähtymättä.

Myös lomautettujen määrä on kasvanut ja oli maaliskuun lopussa 1 136. Se kertoo työmarkkinoiden epävarmuudesta, vaikka tilanteessa on nähtävissä myös pieniä valonpilkahduksia.

             Pieniä myönteisiä merkkejä

Kun tarkastelen omia tilastojani tämän vuoden ensimmäiseltä neljännekseltä, löytyy kuitenkin myös varovaista myönteistä kehitystä. (Vuodenvaihde 25/26.  https://www.mattikamarainen.com/blogi/2026/01/31/50159 )

Työttömien määrä on vuodenvaihteesta vähentynyt 203 henkilöllä eli 1,8 prosenttia. Erityisesti lomautettujen määrä on pienentynyt 59 henkilöllä (–4,9 %), mikä viittaa siihen, että osa lomautetuista on päässyt takaisin töihin. Nämä ovat pieniä, mutta tärkeitä signaaleja siitä, että aivan kaikki ei ole menossa huonompaan suuntaan.

           Seutukuntien erot kasvavat

Maakunnan sisällä erot ovat edelleen suuria. Joensuun seutukunnassa työttömyysaste oli maaliskuussa 14,6 prosenttia (Juuka mukana 14,8%), kun taas Keski-Karjalassa se nousi 18,1 prosenttiin ja Pielisen Karjalassa jo 19,0 prosenttiin (ilman Juukaa 18,4%).

Vuodenvaihteeseen verrattuna kehitys on ollut kaksijakoista. Joensuun seutukunnassa työttömyys väheni 216 henkilöllä (–2,5 %), mutta Keski-Karjalassa (16/1,5%) se kasvoi hieman ja Pielisen Karjalassa (29/1,7%) niin ikään.

Yksittäisenä myönteisenä huomiona nostan esiin Nurmeksen, jossa työttömyys on laskenut 13 henkilöllä kolmessa kuukaudessa.  Työttömyysaste on nyt 15,2 prosenttia, mikä on maakunnan viidenneksi alhaisin. Tämä osoittaa, että myös vaikeissa oloissa voidaan saada aikaan oikeansuuntaista kehitystä.

            Itä-Suomen viesti otettava vakavasti

Koko Itä-Suomen tasolla työttömyyden suunta on samankaltainen. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet kaikissa maakunnissa.

Kun vertaamme tilannetta laajemmin, Pohjois-Karjala on edelleen vaikeimmassa asemassa. Työttömyysasteemme on korkeampi kuin esimerkiksi Kainuussa (11,6 %), Pohjois-Savossa (13,0 %) tai Etelä-Savossa (12,9 %). Lähellä perässä tulee maamme peränpitäjä, Päijät-Häme, jossa työttömyysaste on 15,6 prosenttia. Olemme ylempänä nipin napin. 

Siksi katseet kohdistuvat nyt vahvasti valtion ratkaisuihin. Itäisen Suomen tukipaketista on käyty tiukkaa keskustelua, ja toivo elää sen varassa, että kehysriihessä esillä olleet investoinnit myös toteutuvat.

                Lopuksi

Tilannekuva on ristiriitainen: samaan aikaan kun näemme pieniä parannuksia, kokonaisuus on yhä huolestuttava – jopa raskas.

Työttömyys ei ole vain tilasto. Se on ihmisten arkea, epävarmuutta ja usein myös hiljaista huolta tulevasta. Siksi jokainen pieni parannus on tärkeä, mutta vielä tärkeämpää on, että suunta kääntyy pysyvämmin parempaan.

Työttömyyden kanssa ei saa oppia elämään niin, että siihen vain totutaan. Jos näin käy, olemme jo hävinneet enemmän kuin tilastot kertovat.

Lopuksi minulla on  vielä kysymys kaikille: onko meillä tahtoa tehdä päätöksiä, jotka oikeasti muuttavat suunnan ja turvaavat maamme tasa-puolisen kehittämisen vai jatkammeko vuodesta toiseen tätä samaa huolestunutta tilastojen selittelyä ilman riittäviä tekoja?