Tällä viikolla päättyi yksi pitkä elämänvaihe. Hoidin 75-vuotiaana viimeisen asiakkaani kotitaloni alakerrassa toimineella yksityisvastaanotollani.

Aloitin ammatissani ansaita elantoni Sonkajärvellä 1.6.1976. Valmistuin hammaslääkäriksi keväällä 1977. Nurmekseen muutin 1979. Näihin lähes 47 vuoteen on mahtunut paljon enemmän kuin hampaita ja porakoneen ääntä. 

Olen ollut monella tavalla etuoikeutettu. Työtä on ollut aina tarjolla, ja olen saanut kehittää ammattitaitoani aivan uusiinkin toimenpiteisiin asti työn muuttuessa vuosikymmenten aikana.

Nykyinen maailma on toisenlainen. Moni joutuu vaihtamaan ammattiaan ja etsimään paikkaansa uudelleen työelämän kovassa vauhdissa. Siksi tunnen erityistä kiitollisuutta siitä, että sain rakentaa pitkän työuran tutulla paikkakunnalla ihmisten keskellä.

Vuosien myötä ymmärrän myös yhä paremmin hyvän työyhteisön merkityksen. Nuoruuden vuosina elämä kulki välillä liian kovalla vauhdilla ja yksityiselämässäni oli omat vaikeutensa. Työyhteisön tuki auttoi silloin enemmän kuin ehkä osasin sillä hetkellä edes sanoiksi pukea. Siksi on ollut aina mukava poiketa vielä myöhemminkin vaihtamassa kuulumisia ja tapaamassa entisiä työkavereita.

Kiitos Nurmekselle, asiakkailleni, työtovereille ja yhteistyökumppaneille näistä vuosikymmenistä. Vastaanotolla ei hoidettu vain hampaita — siellä jaettiin myös elämää, iloja, suruja, hirvitarinoita ja joskus vähän kalavaleitakin.

Näistä muistoista jää lämmin mieli.