Tampereella pidettiin viikonloppuna Keskustan 120-vuotisjuhlapuoluekokous. Juhlavuoden kunniaksi puolue kutsui eri puolilta Suomea yhteensä 60 kunniajäsentä mukaan juhlaan.

Sain suuren kunnian, kun Keskustan Pohjois-Karjalan piiri esitti minut kunniajäseneksi yhdessä Eila Piipon ja Matti Väistön kanssa. Lämmin kiitos tästä arvokkaasta huomionosoituksesta piirihallitukselle. Kunniajäsenyys on puolueen korkein tunnustus, ja otan sen vastaan suurella kiitollisuudella. 

Suuri ja nöyrä kiitos myös äänetäjille.  Te olette mahdollistaneet useat vaalien tuloksen perusteella kohdalleni tulleet luottamustoimet, joiden kautta olen verkostoitunut ja hoitanut tehtäviäni vuosikymmenet. 

Kiitos kuuluu myös perheelleni. Vuosikymmenten aikana moni kokous, seminaari ja luottamustehtävä on vienyt aikaa yhteisiltä hetkiltä. Ilman vaimoni ja lasteni tukea tämä matka ei olisi ollut mahdollinen.

Puoluekokouksia on vuosien varrella kertynyt lähes kaksikymmentä. Ensimmäiseen osallistuin opiskelijana Helsingissä vuonna 1976 puolueen 70-vuotisjuhlakokouksessa. Siitä on kuljettu pitkä matka ja nähty melkoinen pala suomalaista politiikan historiaa.

Tällä kertaa olin mukana tarkkailijan roolissa. Se antoi mahdollisuuden tavata vanhoja tuttuja, vaihtaa ajatuksia ja seurata tapahtumia hieman tavallista rauhallisemmin.

Keskustalaisuus otti minusta niskalenkin 1968 syksyllä, kun opetusministeri Johannes Virolainen vieraili Iisalmen lyseossa ja olimme teinikunnan hallituksen kanssa yhteiskuvassa seuraavan päivän Iisalmen Sanomissa. 

          Puoluekokouksesta kohti vaaleja

Lauantain henkilövalinnat olivat jälleen puoluekokouksen seuratuin osuus. Moni itäsuomalainen on pohtinut, miksi Kainuun Tuomas Kettunen ei asettunut ehdolle varapuheenjohtajavaaliin. Hän hoiti tehtävänsä kahden vuoden ajan mallikkaasti ja piti tiiviin yhteyden puoluekenttään.

Puoluekokouksessa Kettunen kukitettiin, ja kiitospuheessaan hän muisteli lämmöllä kahta vuottaan puoluejohdossa. Samalla hän vakuutti jatkavansa itäsuomalaisten edunvalvontaa täydellä tarmolla myös tulevaisuudessa.

Minulla on tapana tarkastella politiikan tapahtumia myös kulissien takaa. Voisiko olla niin, että on tehty askelmerkit jo seuraavaan siirtoon ja viestikapulaa nyt siirrettiin hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin? Jos Keskusta onnistuu tulevissa vaaleissa tavoitteidensa mukaisesti, tarjoaa toinen varapuheenjohtajuus Markku Siposelle entistä vahvemman ponnahduslaudan mahdollisiin hallitustehtäviin. Opetusministerin salkku voisi sopia hänelle hyvin, eikä maatalousministerinkään tehtävä olisi vieras. Nämä ovat Keskustalle tärkeitä. 

Kainuun vaikutus politiikassa ei myöskään rajoitu vain puolueorganisaatioon. Maakuntajohtaja Riikka Pirkkalainen tuntee valtakunnan politiikan toimintatavat poikkeuksellisen hyvin. Hänen uransa on kulkenut Kainuun maakuntajohtajaksi europarlamentaarikkojen ja kansanedustajien avustajatehtävistä Keskustan puoluesihteeriksi, Pohjois-Savon Keskustan piirin puheenjohtajaksi sekä Iisalmen kaupunginvaltuutetuksi. Hänellä on myös vahvat yhteydet Pohjois-Karjalaan.

Niin ja Pohjois-Savon maakuntajohtajana aloitti tämän vaalikauden alussa Tytti Määttä. Hän siirtyi sinne Kuhmon kaupunginjohtajan tehtävistä. Pohjos-Karjalalle on suurta viisautta olla mukana tuossa tiimissä!

            Yhteisöllisyyttä ja uusia kohtaamisia

Puoluekokouksessa oli mukanani myös tyttäreni kahden ystävänsä kanssa. He olivat paikalla työtehtävissä edunvalvonnan parissa. Kaksi juristia ja toimittaja muodostivat tehokkaan tiimin, joka edusti Uuden Median Liittoa ja Supercelliä.

Lauantai-illan juhlan aikana minun tehtäväkseni muodostui ryhmän pisimpänä jäsenenä auttaa heitä löytämään puolueen keskeisiä vaikuttajia ja yhteistyökumppaneita. Illan aikana he sopivat  useita tapaamisia kesäkuun lopulla järjestettävään SuomiAreenaan Poriin. 

Vieraani pitivät erityisesti puoluekokouksemme ilmapiiristä. Tunnelma oli välitön, avoin ja yhteisöllinen. Ääntenlaskun aikana pohjoiskarjalaiset ja kainuulaiset virittelivät leikkimielistä maakuntalaulujen mittelöä, joka nostatti tunnelmaa entisestään. Se teki vaikutuksen myös vieraisiini.

He olivat kiertäneet useita puoluekokouksia eri puolilla Suomea ja saapuivat lauantaina Tampereelle suoraan Kokoomuksen puoluekokouksesta Jyväskylästä. Heidän arvionsa mukaan Tampereen tunnelma oli selvästi elävämpi, välittömämpi ja yhteisöllisempi kuin Jyväkylässä ja viikko sitten olleessa demarien puoluekokouksessa.

Kun viikonlopun tapahtumia nyt jälkikäteen miettii, jäi päällimmäiseksi tunteeksi kiitollisuus. Kunniajäsenyys oli suuri ja henkilökohtaisesti merkittävä tunnustus. Samalla puoluekokous muistutti siitä, että politiikka on lopulta ennen kaikkea ihmisten kohtaamista, yhteisten asioiden hoitamista ja uskoa siihen, että myös tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Suomessa vaalivuosi on jo käynnistynyt. Tampereella otettiin siihen ensimmäiset askeleet.