Sähkön hinnasta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein energian hintaan. Monelle pohjoiskarjalaiselle suuri osa laskusta muodostuu kuitenkin sähkönsiirrosta ja kiinteästä perusmaksusta. Erityisesti vähän sähköä käyttävällä kesämökillä perusmaksu voi muodostaa suuren osan koko sähkölaskusta.

Pohjois-Karjalassa sähkönsiirron hinnoissa on huomattava alueellinen ero. Joensuun keskustan verkosta vastaa Caruna Espoo Oy, kun taas suuressa osassa muuta maakuntaa verkkoyhtiönä on PKS Sähkönsiirto.

    Tavallisen 3 x 25 ampeerin yleissiirtoliittymän vuoden 2026 hinnat kertovat paljon:

PKS Sähkönsiirrolla perusmaksu on 42 euroa kuukaudessa ja siirtomaksu 5,463 senttiä kilowattitunnilta. Joensuun keskustassa Caruna Espoo Oy:n vastaavat hinnat ovat 8,18 euroa kuukaudessa ja 2,77 senttiä kilowattitunnilta.

Pelkästään perusmaksussa eroa syntyy noin 406 euroa vuodessa. PKS:n perusmaksu on yli viisinkertainen ja kulutukseen perustuva siirtomaksukin lähes kaksinkertainen.

Hintaerolle on ymmärrettävä selitys. Tiheässä kaupunkiverkossa samalla verkkomäärällä palvellaan paljon enemmän asiakkaita. PKS puolestaan ylläpitää noin 22 000 kilometriä sähköverkkoa laajalla ja harvaan asutulla alueella.

Mutta asiakkaan kukkarossa lopputulos on sama. Välttämättömän peruspalvelun hinta riippuu voimakkaasti siitä, missä päin maakuntaa sattuu asumaan. Kuinka paljon toimitusvarmuudesta kannattaa maksaa?

   Nyt tähän jo ennestään suureen hintaeroon liittyy toinen tärkeä kysymys.

PKS Sähkönsiirto esittää valtiolle sähkön toimitusvarmuutta koskevien vaatimusten lieventämistä. Yhtiö haluaa siirtää säävarman verkon toteuttamisen määräaikaa vuodesta 2036 vuoteen 2044. Lisäksi harvaan asutulla maaseudulla poikkeustilanteen sallittu enimmäiskatkoaika pitenisi 36 tunnista 72 tuntiin.

PKS Sähkönsiirron toimitusjohtaja Sami Kervinen arvioi tämän päivän Karjalaisessa, että nykyisten toimitusvarmuusvaatimusten toteuttaminen edellyttäisi noin 690 miljoonan euron investointeja.

Investoinnit rahoitetaan sähkön siirtomaksuilla. PKS:n laskelman mukaan nykyisten vaatimusten toteuttaminen voisi pitkällä aikavälillä merkitä jopa 83 prosentin nousua siirtomaksuihin.

Jos yhtiön ehdottama lakimuutos toteutuisi, investointitarve vuosina 2026–2036 olisi noin 370 miljoonaa euroa.

Kyse ei siis ole siitä, ettei verkkoon enää investoitaisi. Kysymys on siitä, kuinka nopeasti ja millä hinnalla kaikkein harvimmin asutut alueet pitää saada nykyisten toimitusvarmuusvaatimusten piiriin.

       Omalla mökilläni valinta olisi helppo

Minulla on kesämökki Nurmeksessa. Sähköliittymä rakennettiin sinne noin 35 vuotta sitten, jolloin liittymä maksoi noin 9 000 markkaa. Nykyisin olen käytännössä mökkiä palvelevan muuntajan ainoa säännöllinen sähkönkäyttäjä. Toinen käyttäjä käy mökillään enää muutaman kerran kesässä.

Tänään sähkö korpeen maksaa maltaita. Äskettäin naapurijärveltä tuttavani osti sähköttömän mökin. Hän selvitti, mitä sähköliittymän rakentaminen sinne maksaisi. Arvio oli ollut noin 30000 - 50000 euroa. Hän päätyi ymmärrettävästi muihin ratkaisuihin.

Monena kuukautena sähköä kuluu niin vähän, että lasku muodostuu lähes kokonaan perus- ja siirtomaksuista. Minun vuokseni mökilleni ei tarvitse kaivaa kallista maakaapelia vain siksi, että sähköt saadaan poikkeuksellisen rajun myrskyn jälkeen varmasti takaisin 36 tunnissa.

Jos sähkö on joskus kaksi tai kolme vuorokautta poikki, pärjään. Pakastinta en ole mökille hankkinut ja myrskylyhtyihin saa edelleen valopetroolia. 

Vakituinen asunto, maatila tai yritys on tietenkin eri asia. Siksi toimitusvarmuudesta ei pidä luopua. Lainsäädännössä pitäisi kuitenkin olla enemmän mahdollisuuksia ottaa huomioon alueen olosuhteet ja sähkön käyttötarkoitus.

PKS on tehnyt asiakaskyselyn. Yli 11 000 vastausta kerännyt tiedustelu kertoo samansuuntaisesta ajattelusta. Asiakkaat pitävät siirtomaksujen kohtuullisuutta tärkeämpänä kuin sähköverkon muuttamista nopeasti kokonaan säävarmaksi.

     Tämä on myös aluepoliittinen kysymys

Joensuun ja muun Pohjois-Karjalan sähkönsiirron hintaeroa ei voi sivuuttaa pelkkänä verkkoteknisenä kysymyksenä. Toivon, että ensi kevään vaalikentillä asiasta keskustellaan. Nyt näyttää maakuntamme sähkökekustelua hallitsevan Palokki. No se on helpompi. Riittää, kun on puolesta tai vastaan perehtymämättä tosiasioihin. Orpolle asia näyttää olevan tärkeä. 

Harvaan asutulla alueella verkon kustannukset jakautuvat pienemmälle asiakasmäärälle. Väestön vähentyessä maksajia on tulevaisuudessa vielä vähemmän, mutta sähkölinjojen kilometrit eivät vähene samassa suhteessa.

Siitä voi syntyä huono kierre: väestö vähenee, kustannukset jakautuvat yhä harvemmille, siirtomaksut nousevat ja maaseudulla asuminen kallistuu entisestään.

Siksi pidän PKS Sähkönsiirron esitystä toimitusvarmuusvaatimusten joustamisesta perusteltuna.

Säävarma sähköverkko on hyvä tavoite, mutta silläkin on hintansa. Jos nykyisten vaatimusten toteuttaminen merkitsee 690 miljoonan euron investointeja ja pahimmillaan jopa 83 prosentin painetta jo ennestään korkeisiin siirtomaksuihin, pitää voida kysyä, onko sama toimitusvarmuuden taso välttämätön kaikkialla.

Harvinainen 72 tunnin sähkökatko voi joillakin harvaan asutuilla alueilla olla pienempi paha kuin huomattavasti korkeampi sähkönsiirtolasku vuoden jokaisena kuukautena.

Sähköverkon pitää olla luotettava. Mutta sen pitää olla myös sellainen, että asiakkailla on varaa maksaa siitä.

     Maakuntakeskuksessa moni asia on jo halvempaa. 

Enpä halua sitä nostaa esille. Toteanpahan  vaan. Hintaero on monilla tahoilla maakuntakeskuksen ja reuna-alueiden välillä huomattava. Tämän olen huomannut viime vuosien aikana. Työssäni opin hankinnat kilpailuttamaan. Niinpä hintatasoja seuraa ”siviilissäkin”. Euro on hyvä konsultti. 

Olen seurannut esimerkiksi polttoaineiden hintoja Joensuun ja Nurmeksen välillä. Joensuussa polttoaineen hinta sunnuntaisin on läheisellä ABC:llä 10–15 senttiä litralta halvempaa kuin Nurmeksessa. Eroa löytyy monista muistakin tavaroista ja palveluista. Vuositasolla niistä kehkeytyy huomattava summa ihan päivittäistavaroiden osalta. 

Kilpailu toimii siellä, missä asiakkaita on paljon. Juuri äskettäin julkaistut väestöluvut vuoden ensimmäiseltä puolikkaalta kertovat, että väki vähenee viime vuoden tahtiin. Silloin juuri maakuntamme pohjoisten kuntien väki väheni 2 - 2,5%! Hälytyskellojen pitäisi soida. 
https://www.mattikamarainen.com/blogi/2026/01/28/50131

Yksi merkittävä poikkeus ovat asuntojen hinnat. Maakunnan reuna-alueilla asuntojen hinnat ovat laskeneet tuntuvasti, kun tarjontaa on paljon ja kysyntää vähän. Halpa asunto ei kuitenkaan yksin ratkaise asumisen kustannuksia, jos liikkuminen, energia ja muut välttämättömät palvelut maksavat jatkuvasti enemmän.