Olen kirjoituksissani myös kritisoinut Keskustan toimintaa ja kantanut huolta puolueen alenevasta kannatuksesta. Siksi Pohjois-Karjalan piirin viikonloppuna järjestämä jäsenäänestys oli minusta myönteinen tapahtuma. Kun ehdokkaita on enemmän kuin paikkoja, puolueessa on halua osallistua ja ottaa vastuuta.

Seitsemää ehdokaspaikkaa tavoitteli yksitoista henkilöä. Jäsenäänestyksessä annettiin 1 326 ääntä yli kolmessakymmenessä äänestyspaikassa. Ehdokkuutensa varmistivat Hannu Hoskonen, Tarja Hyykky, Paavo Korhonen ja Hanna Räsänen. Hoskonen ja Räsänen ovat istuvia kansanedustajia. Lopullisen ehdokaslistan hyväksyy piirin syyskokous 17. lokakuuta, jolloin täytetään myös kolme jäljellä olevaa paikkaa. (suomenmaa.fi)

Toivon, että jäsenäänestyksen synnyttämä aktiivisuus välittyy myös puolueen ulkopuolelle ja rohkaisee viime vaaleissa Keskustan hylänneitä harkitsemaan paluuta sen tukijoiksi. Hyvään kevään vaalitulokseen on mahdollisuus, mutta sen eteen tarvitaan vielä paljon työtä.

       Ehdokaslistan kokonaisuus ratkaisee

Olisin toivonut jäsenäänestykseen ehdokkaita maakuntamme jokaisesta kolmesta seutukaupungista. Alueellinen kattavuus on tärkeää, samoin ehdokkaiden erilaiset taustat, ikä ja sukupuoli.

Äänestyslippuun kirjoitettiin kolme nimeä. Oma arvioni on, että moni jäsen eri puolilla maakuntaa valitsi kaksi istuvaa kansanedustajaa ja kolmanneksi omaa asuinaluettaan lähellä olevan ehdokkaan. Joensuussa ääniä saattoi puolestaan hajaantua usealle ehdokkaalle. Lopputuloksena yksikään Joensuun ehdokkaista ei päässyt suoraan valittuun nelikkoon. Nyt ke-ehdokkaoksi valittujen  äänimäärät eivät minulla ole tätä kirjoitettaessa tiedossa. 

Itse olisin pitänyt istuvat kansanedustajat jäsenäänestyksen ulkopuolella. Heidän ehdokkuutensa voisi mielestäni varmistua heidän oman suostumuksensa perusteella, jolloin jäsenäänestyksessä ratkaistaisiin uusien ehdokkaiden keskinäistä järjestystä. Piiri sitten vahvistaisi istuvat edustajat ja jäsenvaalilla valitut ehdokkaat kevään vaaleihin. 

Nyt piirikokouksen tehtävänä on täydentää listasta mahdollisimman vahva kokonaisuus. Mielestäni vähintään kaksi kolmesta jäljellä olevasta paikasta pitäisi osoittaa Joensuun seudulle.

        Oma näkemykseni täydentävistä valinnoista

Aion osallistua piirikokoukseen tarkkailijana. En ole minkään paikallisyhdistyksen virallinen kokousedustaja, mutta oma näkemykseni minulla on.

Mielestäni ehdokasjoukkoon kuuluvat Katja Asikainen ja Sami Laitila. Katja on nuorekas joensuulainen nainen, jonka juuret ovat Kiteen Kesälahdella. Sami puolestaan tulee Liperistä, virkeästä Joensuun kehyskunnasta. He toisivat listalle sekä alueellista kattavuutta että erilaisia näkökulmia.

Kolmannelle paikalle pidän tasavahvoina vaihtoehtoina Asko Miettistä, Atte Varista ja Ali Girayta. Jokainen heistä täydentäisi omalla tavallaan muutenkin monipuolista ehdokasryhmää. Valinnassa on katsottava yksittäisten nimien lisäksi koko listan kykyä tavoittaa erilaisia äänestäjiä.

         Äänimäärien laskua ei voi ohittaa

Olen seurannut Keskustan menestystä Pohjois-Karjalan kuntavaaleissa vuosina 2017–2025. Oman tarkasteluni mukaan puolueen saama äänimäärä on vähentynyt maakunnan pienissä kunnissa ja kolmessa seutukaupungeissa 15–38 prosenttia. Kasvua on ollut vain Joensuussa, noin kuusi prosenttia, ja Kontiolahdella, noin puolitoista prosenttia.

Kyse on annettujen äänten määrästä, ei kannatusosuuden muutoksesta. Ero on olennainen: puolueiden keskinäiset voimasuhteet voivat näyttää melko vakailta, vaikka niiden saamat äänimäärät pienenevät. Samansuuntainen kehitys näkyy myös SDP:ssä. 

Arvioin taustalla vaikuttavan väestön ikääntymisen, alhaisen äänestysaktiivisuuden ja tyytymättömyyden politiikkaan. Keskustan kannattajakunta painottuu senioreihin. Osa ei enää jaksa lähteä äänestämään, ja osa on menettänyt uskonsa siihen, että politiikalla voidaan parantaa omaa arkea. Jatkuvien leikkaukset vaikuttavat myös ihmisten vaalikäyttäytymiseen. 

           Nukkuvat ja nuoret mukaan

Kannatuksen käänne vaatii tekemistä. Keskustan on tavoitettava äänestämättä jättäneitä ja tehtävä määrätietoista nuorisotyötä. Nuorille pitää antaa myös tilaa vaikuttaa puolueen tavoitteisiin ja toimintaan.

Vaaliohjelman on oltava lähellä tavallisen ihmisen arkea. Sen lupausten pitää olla ymmärrettäviä, uskottavia ja realistisia.

Jäsenäänestys oli hyvä alku. Uskon, että ensi keväänä voimme tehdä hyvän tuloksen, jos tämän syksyn aktiivisuus muuttuu ihmisten kohtaamiseksi ja luottamusta rakentavaksi työksi.