Trump ja sananvapauden kaventamisen varjo

Lauantai 20.9.2025 klo 11.19

Yhdysvaltoja on yli kahden vuosisadan ajan pidetty demokratian ja sananvapauden majakkana. Nyt tämä perusta horjuu, kun Donald Trump on avoimesti uhannut maan uutistoimistoja ja vihjaillut toimilupien poistamisella kriittiseltä medialta. Tällaiset lausunnot eivät ole pelkkää poliittista retoriikkaa, vaan ne muistuttavat vaarallisen paljon autoritaaristen valtioiden toimintatapoja. 

Trump näyttää unohtaneen, miten häikäilemättömästi hän itse aikoinaan hyökkäsi presidentti Joe Bidenin kimppuun vaalikampanjassa. Sivistyneen keskustelun sijaan kuultiin alatyylisiä ja höperöitä syytöksiä, jotka eivät sopineet maailman johtavan valtion arvolle. Häntä ei koske viestinnän eettiset periaatteet.

Venäjän liittolaiset – yhteinen nimittäjä              diktatuurissa

Kun tarkastelee Venäjän lähipiiriä, kuva on synkkä. Kiina, Valko-Venäjä, Iran, Serbia, Pohjois-Korea, Syyria, Eritrea, Mali ja Nicaragua ovat maita, joita yhdistää selkeä demokratiavaje. Näissä valtioissa vaalitulokset tiedetään etukäteen, sananvapaus on tukahdutettu ja toisinajattelijat vaiennetaan vankiloiden tai väkivallan avulla. Näennäisesti puhutaan rehellisistä vaaleista, mutta todellisuudessa kyse on kulissista, jonka läntinen maailma näkee läpi.

Trumpin nykyinen puhe- ja johtamistapa kytkeytyy huolestuttavalla tavalla tähän autoritaariseen perinteeseen. Hän ei ole yksiselitteisesti kääntänyt selkäänsä Venäjän presidentti Vladimir Putinille, vaan on monin tavoin liittymässä Venäjän ystäväpiiriin, jota yhdistää demokratian halveksunta.

       Läntisen maailman on vedettävä raja

Demokraattisten maiden on nyt löydettävä toisensa entistä tiiviimmin sananvapauden ja demokratian puolustajina. Viesti on tehtävä selväksi myös Yhdysvalloille. Trumpin kausi on poikkeus, ei uusi normaali. Lännen on laadittava strategia, jolla kestetään hänen tämä vaalikausi loppuun.  Pidetään kiinni niistä arvoista, joiden varaan vapaa maailma on rakentunut ja tehdään nämä läntisen sivistyksen arvot selviksi USA:lle. Kyllä siellä kansan enemmistö erottaa oikean väärästä. 

Trumpin uudet uhkaukset eivät ole vain Yhdysvaltain sisäinen asia. Ne ovat haaste koko sivistyneelle maailmalle, joka on tähän asti katsonut Amerikkaa esikuvanaan. Sananvapauden puolustaminen on nyt yhteinen tehtävä – ennen kuin majakan valo hiipuu kokonaan.

Neljä vuosikymmentä luottaustehtävissä - kiitollisena eteenpäin

Torstai 18.9.2025 klo 10.18

Kaksi viikkoa sitten pidettiin Nurmeksen Lämpö Oy:n yhtiökokous, jossa valittiin yhtiölle uusi hallitus. Se oli viimeinen kokous, jonka avasin konserniyhtiömme hallituksen puheenjohtajana – ja samalla viimeinen kokous luottamushenkilönä. Yli neljä vuosikymmentä jatkunut luottamusmiesurani päättyi siihen hetkeen.

Kun astuin ensimmäistä kertaa valtuustosaliin vuonna 1985, Suomi oli aivan toisenlainen maa. Maailma ja meidän  kaupunkimme ovat muuttuneet valtavasti. Yhtäjaksoinen toiminta 40 vuotta kaupunginvaltuustossa on opettanut enemmän kuin osasin koskaan odottaa. Olen saanut olla mukana kehittämässä koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita, rakentamassa uusia asuinalueita ja puolustamassa meille tärkeitä arvoja – yhteisöllisyyttä, tasavertaisuutta ja itäsuomalaista sitkeyttä.

            Hyvinvointialueiden haasteet

Heti hyvinvointialueiden käynnistyttyä huomasimme, ettei sote-rahoitus riitä. Uudistus on ollut tarpeellinen ja suunta oikea, mutta rahojen riittämättömyys näkyy jo arjessa: terveysasemien aukioloissa, jonojen pituudessa ja henkilöstön jaksamisessa. Kansanterveyslain syntymisen aikoihin opiskelleena on ollut surullista nähdä, kuinka perustuslaillista tasa-arvoa ei pystytä toteuttamaan.

Valtakunnan tasolla on tehtävä työtä, jotta peruspalvelujen saatavuus ei rapaudu ja maakunnan laita-alueiden palvelut turvataan. Tutkijat ja tulevaisuuden visionäärit varoittavat synkin tilastoin, mutta pelkkä valtiovallan apu ei riitä. Uusilta päättäjiltä vaaditaan rohkeutta tunnistaa tosiasiat, perehtyä väestö- ja aluerakenne-ennusteisiin ja tehdä ajoissa tarvittavat korjausliikkeet.

       Kuntatalouden karu todellisuus

Kuntamme, kuten moni muukin, on vaikeassa tilanteessa. Tulojen ja menojen välinen kuilu ei kuroudu pelkillä tehokkuustoimilla. Tarvitaan priorisointia, rohkeutta tehdä vaikeita päätöksiä ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä – useamman vaalikauden jänteellä. Kaupunki ei voi jatkaa vuodesta toiseen tekemällä pelkkiä säästöpäätöksiä miettimättä syvempiä rakennemuutoksia.

Maakunnan reuna-alueet ovat jo vaikeuksissa: väestö vähenee, palvelut keskittyvät, liikenneyhteydet heikkenevät. On päätettävä, jääkö tämä kehitys oman onnensa nojaan vai ollaanko valmiita tekemään todellisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden ja elinvoiman eteen. Tarvitaan uutta ajattelua – liikkuvia palveluja, etäyhteyksiä hyödyntäviä ratkaisuja ja ennen kaikkea yhteistyötä yli kuntarajojen.

               Kiitollinen matkasta

Tämä ei ole ollut yhden ihmisen taival. Olen saanut ystäviä ja verkostoja, jotka ovat yhä arvokkaita niin maailman menon kuin mielipiteiden vaihdon kannalta. Haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita ja kaupungin viranhaltijoita, jotka ovat muuttaneet päätökset käytännöksi. Erityinen kiitos kuuluu kaupungin asukkaille. Teidän luottamuksenne on ollut suurin kunniani. Oman kirjoituksen vaatisi kiitokset perheelleni. Ilman sen tukea ja lämpöä tämä taival ei olisi ollut mahdollinen.

Vuosien varrella puoluerajat ovat madaltuneet. Meitä on yhdistänyt rakkaus tähän alueeseen, vaikka olemme joskus eri mieltä olleetkin. Olen nähnyt, miten vaikeatkin ajat on voitettu yhteistyöllä ja sillä, että katsotaan pidemmälle kuin seuraavaan budjettivuoteen.

               Katse tulevaisuuteen

Jatkossa katson maakuntaamme ja kotikuntaani asukkaana, palvelujen käyttäjänä, äänestäjänä ja veronmaksajana. Toivon, että luottamusmiestyössä katsotaan kokonaisuuksia ja pidemmän aikavälin vaikutuksia, ei vain tämän budjettivuoden paineita. Toivon myös avointa keskustelua päättäjien, järjestöjen ja kuntalaisten kesken – arvomaailmoja kunnioittaen ja ihmisarvon säilyttäen.

Nyt on uusien kasvojen aika ottaa vastuuta. Minä lähden luottavaisin mielin. Tiedän, että kaupungin tulevaisuus on hyvissä käsissä. Toivotan luottamushenkilöille viisautta päätöksentekoon, rohkeutta uudistuksiin ja ennen kaikkea sydäntä pitää tämä kaupunki elävänä ja inhimillisenä paikkana myös tuleville sukupolville.

Ennenaikaiset eduskuntavaalit?

Tiistai 9.9.2025 klo 15.26

Kekkonen vs. nykyjärjestelmä – ennenaikaisten vaalien mahdollisuus?

Minun ikäluokkani muistaa Kekkosen ajan, kun Suomessa presidentillä oli lähes rajaton valta hajottaa eduskunta. Kun poliittinen tilanne ajautui solmuun, Kekkonen käytti tätä oikeuttaan kolme kertaa. Viimeksi ennenaikaiset vaalit pidettiin vuonna 1975.

Nyky-Suomessa tilanne on täysin toinen. Vuoden 2000 perustuslain myötä presidentiltä vietiin yksipuolinen valta hajottaa eduskunta. Nyt eduskunnan ennenaikaiset vaalit voivat tulla kyseeseen vain tietyllä tavalla:

• Aloitteen tekee pääministeri

• Presidentti voi päättää eduskunnan hajottamisesta vain pääministerin esityksestä

• Eduskuntaryhmiä kuullaan ennen päätöstä

Käytännössä ennenaikaiset vaalit ovat siis mahdollisia vain, jos hallitus menettää toimintakykynsä eikä uusia toimivia voimasuhteita synny nykyisen eduskunnan pohjalta. Silloin pääministerin on kannettava vastuu ja tehtävä esitys hajottamisesta.

Perinne Suomessa on ollut, että hallitus yritetään aina koota uudelleen ilman vaaleja. Siksi vuoden 2000 jälkeen yhtään eduskuntaa ei ole hajotettu kesken kauden. Jokainen vaalikausi on viety loppuun, vaikka pääministerit ovat välillä vaihtuneet. 

Nyt  Perussuomalaisten maahanmuuttolinja haastaa hallituksen yhtenäisyyttä. Tuo palauttaa mieliimme Kekkosen ajat. Orpon hallituksessa tilanne on viime kuukausina muuttunut entistä jännittyneemmäksi. Perussuomalaiset pitävät maahanmuuttovastaisuutta yllä ja sallivat Teemu Keskisarjan kaltaiset kärkevät esiintymiset. Tämä on puolueen tietoinen linja, joka puhuttelee heidän äänestäjäkuntaansa. Sama ilmiö näkyy muuallakin Euroopassa. Maahanmuuttovastaiset voimat ovat pärjänneet Euroopan vaalikentillä. USA:n nykyinen presidentti on monelle täällä hyvä kannustaja. 

Vaikka hallitus sai juuri sovittua budjettiriihestä, sopu Orpon ja Purran välillä ei välttämättä kestä. Perussuomalaiset voivat jopa tarkoituksellisesti ajaa hallituksen kriisiin. Jos näin käy, Orpo voi ajautua tilanteeseen, jossa toimivaa hallitusta ei enää saada kasaan nykyisestä eduskunnasta. Tällöin ennenaikaiset vaalit ensi kesäkuussa eivät olisi mahdottomuus. Tilanne voi kärjistyä viimeistään ensi kevään budjettiriihessä.

Miksi ennenaikaisia vaaleja vältellään Suomessa?

Suomessa vallitsee ajatus poliittisesta vakaudesta. Hallitus saa toimia eduskunnan antamalla valtakirjalla koko vaalikauden ajan. Jos hallitus kaatuu, sen tilalle etsitään uusi kokoonpano samasta eduskunnasta. Tätä pidetään vastuullisempana kuin usein toistuvia vaaleja.

Monissa muissa Euroopan maissa – esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa – ennenaikaiset vaalit ovat tavallisia ja osin jopa odotettuja. Nyt Ranskassa on vaikeat ajat saada maalle toimiva hallitus. Suomessa sen sijaan pyritään viimeiseen asti välttämään niiden järjestämistä, koska ne nähdään poliittisen järjestelmän epäonnistumisena.

Mutta mitä tapahtuu, jos hallitus ajautuu umpikujaan ja Perussuomalaiset jatkavat painostuslinjaansa? Onko Orpon hallituksella kanttia ja kykyä löytää ratkaisuja vai päädymmekö todella Kekkosen ajan kaltaiseen tilanteeseen, jossa ennenaikaiset vaalit nousevat ainoaksi vaihtoehdoksi?

Onko Suomi valmis ennenaikaisiin vaaleihin jo ensi kesänä?

Budjettiriihi unohti Itä-Suomen

Torstai 4.9.2025 klo 15.21

Maan hallituksen budjettiriihi jätti jälleen Itä-Suomen odottamaan. Viime vuosien aikana olemme saaneet kuulla monissa foorumeissa ja seminaareissa vakuutteluja siitä, että Itä-Suomen asiat otetaan vakavasti ja että maakuntiemme erityisolosuhteet tunnustetaan. Kun nyt hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi on julkaistu, näyttää kuitenkin siltä, että nuo lupaukset valuvat kuin vesi hanhen selästä.

Toivon, että Itä-Suomen erityisedustaja Harri Broman jaksaa viedä sitkeästi eteenpäin ajatusta siitä, että Itä-Suomi tulee nimetä erityistukialueeksi. On tärkeää, että  maakuntaliitot, kunnat, järjestöt, Itä-Suomen Unioni, kansanedustajamme sekä monet muut alueen edunvalvontaa tekevät tahot jaksavat tehdä työtään. Se ei saa katketa, vaikka pettymyksiä tulee kerta toisensa jälkeen.

                       Mitä Pohjois-Karjala sai?

Kun katsoo valtion ensi vuoden budjettia Pohjois-Karjalan kannalta, merkittäviä investointeja löytyy oikeastaan vain Lieksanjoen sillasta. Se on toki tärkeä, mutta mittakaavaltaan pieni hanke. Sitä ei ole karsittu pois, sillä päätös hankkeesta on tehty jo viime keväänä. Kuljetustuki, joka alun perin oltiin kokonaan lakkauttamassa, jatkuu sentään – tosin 30 prosentin leikattuna. Kyseinen tuki on monille harvaan asutuilla alueilla toimiville pk-yrityksille elinehto, sillä pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvat rahtikustannukset ovat suuri rasite.

Liikennehankkeista Savon rata sai rahoitusta nopeuttamiseen. Meidän näkökulmastamme se on epäreilua. Itä-Suomessa on yhdessä todettu, että Karjalan radan heikko kunto pitäisi korjata ensin. Yhteistyötä ja yhteistä linjaa on yritetty hakea, mutta aina se ei näytä toimivan. Savolaisilla tuntuu olevan enemmän poliittista voimaa. Se myös näkyy päätöksissä. Jo meneillään olevat hankkeet, kuten Syväsalmen sillan rakentaminen, viedään toki suunnitellusti loppuun. 

                      Työllisyys ja verotus

Pohjois-Karjala kuuluu edelleen maamme korkeimpien työttömyyslukujen alueisiin. Sen vuoksi työllisyyteen ja verotukseen liittyvillä päätöksillä on täällä erityinen painoarvo. Pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen on toki tervetullut päätös. Se näkyy myös pohjoiskarjalaisien kukkarossa. Myös nuorten työllistämisseteli on hyvä avaus. Nuoret ovat aina se ryhmä, joka kärsii eniten, kun työttömyys nousee. Mutta kokonaisuutena nämä eivät muuta sitä tosiasiaa, että alueemme tulevaisuus näyttää hallituksen silmissä kovin harmaalta.

Iso kuva hallituksen budjetista vahvistaa kertomusta sen suurten tavoitteiden epäonnistumisesta. Talouden tasapainottamisesta, velan pienentämisestä ja työllisyyden kasvusta on puhuttu kauniisti, mutta käytännössä tulokset ovat laihoja. Kun hallituspuolueet joutuvat toistuvasti palaamaan jopa omiin pelisääntöihinsä ja yhteiseen käytökseen. Herää kysymys, miten tällainen hallitus voi hoitaa suuria kokonaisuuksia?

Itä-Suomen osalta kuva on vielä lohduttomampi. Hallituspuolueet eivät tunnu näkevän idässä muuta kuin menoja ja ongelmia, joihin ei ole halua etsiä ratkaisuja. Rajamaakuntien asemaa ei tunnusteta, vaikka olemme vuosikymmenien ajan tehneet kaikkemme pitääksemme Suomen itärajan asuttuna ja elinvoimaisena.

                Epätoivolle ei saa antaa tilaa

On myönnettävä, että tällaiset päivät tuntuvat tympäiseviltä. Kun yhdessä niin monessa tilaisuudessa nostimme Itä-Suomen asiat esille, olisi kohtuullista nähdä edes pieniä konkreettisia tuloksia. Nyt budjettiriihen jälkeen jää maku, ettei itäisimmällä Suomella ja rajamaakunnilla ole valtakunnan politiikassa sitä arvoa, mitä täällä puheissa usein luvataan. Viime syksynä maaseutuparlamentin päätössanoissa pyysin ministeriön virkamiehiä kertaamaan parin vuoden päästä siellä pidetyt, taltioidut esitykset ja paneelikeskustelut ja vertaamaan, mitä on puheista toteutunut. 

Silti periksi ei saa antaa. Edunvalvontatyö on pitkäjänteistä. Joskus tulokset kypsyvät vasta vuosien kuluttua. Itse jättäydyin keväällä pois kaikista kotikaupunkini ja maakuntani luottamustoimista. Olen nyt innokas seniorikirjoittaja ja politiikan seuraaja. Kantaa otan yleisellä tasolla. Ei seebra raidoistaan pääse – eikä itäisen Suomen puolesta puhuminen minulta lopu. Nämä kirjoitukset jäävät minulta muistiinpanoiksi, jotka kuvastavat sen eletyn hetken tunnelmaa.

Kansanäänestys hallituksen jatkosta - kohti vuoden 2027 eduskuntavaaleja

Tiistai 2.9.2025 klo 13.30

Maahanmuuton onnistuminen on yksi lähivuosien suurimpia kysymyksiä Suomessa. Sen vaikutukset eivät rajoitu vain työvoimaan ja talouteen, vaan myös yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja poliittiseen jakautumiseen. 

Tällä hetkellä noin 11 prosenttia suomalaisista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Tämä osuus kasvaa koko ajan. Se muokkaa väistämättä myös puoluekenttää sekä vaalituloksia. 

Suomen puoluepolitiikassa on nähty viime aikoina teräviä ristiriitoja erityisesti maahanmuutosta. Perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarjan esiintyminen A-studiossa 26.8. toi jälleen näkyväksi sen, miten rajusti puolueessa suhtaudutaan maahanmuuttajiin ja monikulttuurisuuteen. Rasistisiksi tulkitut puheet eivät kuitenkaan auta Perussuomalaisten kannatusta, vaan pikemminkin vahvistavat vastakkainasettelua ja karkottavat puolueen maltillisempia äänestäjiä.

Sen sijaan vasemmistoliitto, vihreät ja SDP saattavat hyötyä tilanteesta. Ne profiloituvat entistä selvemmin vaihtoehdoksi hallituksen nykyiselle linjalle, joka on monen mielestä kovin kylmä ja kova. Myös Keskusta on onnistunut oppositiopolitiikassaan. Puolue ei ole lähtenyt pelkkään hallituksen arvosteluun, vaan on pyrkinyt tarjoamaan myös vaihtoehtoja ja esiintymään rakentavasti. Tämä näkyy hiljalleen myös kannatusluvuissa.

        Hallituksen linjan hinta

Orpon hallitus on kulkenut tiukan talouskurin tietä. Moni suomalainen kokee, että vastuu säästöistä kaatuu liiaksi pienituloisten, työttömien ja perheiden harteille, samalla kun hyvin toimeentulevat pääsevät helpommalla. Samalla leikkaukset koulutukseen, sosiaaliturvaan ja palveluihin alkavat tuntua arjessa yhä kipeämmin.

Hallituspuolueet ovat puhuneet paljon “välttämättömistä päätöksistä”. Kuitenkin välttämättömyyden varjoon on jäänyt kysymys oikeudenmukaisuudesta. Onko oikein, että kansalaiset maksavat laskun, samalla kun suuryrityksille ja varakkaille suunnatut verohelpotukset jatkuvat? Tämä ristiriita voi nousta vuoden 2027 vaalien suurimmaksi kysymykseksi.

      Kohti korkeampaa äänestysprosenttia

Uskon, että vuoden 2027 eduskuntavaaleista tulee poikkeuksellisen vilkkaat. Äänestysprosentti voi kohota jopa yli 70 prosentin. Harvoin suomalaisessa politiikassa nähdään tilannetta, jossa vaalit muistuttavat näin suoraan kansanäänestystä hallituksen jatkosta.

Historiasta löytyy esimerkkejä. Vuonna 1966 vasemmisto saavutti enemmistön eduskunnassa. Monet pitivät sitä suurena käänteenä Suomen poliittisessa elämässä. Vastaava tilanne voi toteutua uudelleen, mikäli SDP, vasemmistoliitto ja vihreät yhdessä ylittävät 50 prosentin kannatuksen. Tällöin poliittinen kartta piirtyisi uudelleen. Samalla hallituksen kokoonpano voisi muistuttaa 1960-luvun lopun asetelmaa.

Samaan aikaan hallituspuolueissa alkaa hiipiä pelko. Jos vasemmiston nousu näyttää mahdolliselta, se voi synnyttää toivottomuutta ja jopa pakokauhua. Juuri siksi seuraavat vuodet tulevat olemaan poliittisesti poikkeuksellisen kiihkeitä.

            Vaalit vedenjakajana

Eduskuntavaaleihin on vielä aikaa, mutta asetelmat hahmottuvat jo. Tämä syksy ja ensi kevät ovat ratkaisevia. Talousarvio ja budjettiriihi eivät ole vain numeroita ja prosentteja, vaan ne määrittävät koko poliittisen suunnan. Kansalaiset seuraavat tarkasti, kuka kantaa vastuuta ja kuka tarjoaa vaihtoehtoja.

Vuoden 2027 vaaleista voi tulla eräänlainen vedenjakaja. Silloin ratkaistaan, jatkaako Suomi Orpon hallituksen linjalla, jossa painopiste on säästöissä ja leikkauksissa vai avautuuko tie uuteen, inhimillisempään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan?

Henkilökohtainen muisto ja näkymä eteenpäin

Itse muistan hyvin vuoden 1966, jolloin Suomi sai vasemmistoenemmistöisen eduskunnan. Aloittelevana teinipoliitikkona se tuntui suurelta poliittiselta käänteeltä, joka muutti ilmapiiriä monella tasolla. Nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, näen mahdollisuuden samanlaiseen murrokseen. Historia ei koskaan toistu sellaisenaan, mutta sen rytmi voi olla tuttu.

Vuoden 2027 vaaleissa ei ratkaista vain hallituksen kohtaloa, vaan myös kansalaisten luottamusta siihen, että demokratia pystyy uudistumaan ja kantamaan vastuuta. Jos äänestysprosentti todella nousee yli 70 prosentin, se kertoo suomalaisista, jotka haluavat olla mukana päättämässä maan suunnasta. Minusta se on demokratian juhlaa – riippumatta siitä, kuka hallituksen lopulta muodostaa.

Kannattaa seurata tätä syksyä tarkalla silmällä. Se on jo osa vuoden 2027 vaalien historiaa.

Kirkkoherramme läksiäiset ja liitosten muistoja

Sunnuntai 31.8.2025 klo 20.09

 

Tänään kävin kuuntelemassa  eläkkeelle siirtyvän kirkkoherramme Markus Kontiaisen läksiäissaarnan. Sen jälkeen nautimme maukkaan kenttälounaan kirkkomäellä vielä kauniissa kesäsäässä. 

Markus  ehti palvella seurakuntaamme yhdeksän vuoden ajan. Hän oli tutustunut Pielisen Karjalaan  Valtimon seurakunnassa jo vuosina 2008–2009. Hänen aikakauteensa osui paljon muutoksia, jotka koskettivat niin seurakuntaa kuin kuntaakin.

Vuoden 2020 alusta Valtimon seurakunta lakkautettiin kuntaliitoksen yhteydessä ja seurakunta liittyi osaksi Nurmeksen seurakuntaa. Itse toimin liitoksen selvitystyön aikoihin Nurmeksen kirkkoneuvoston jäsenenä ja seurasin läheltä liitoksen valmistelua ja toteutusta. Voin sanoa, että prosessi sujui varsin sopuisasti. Molempia seurakuntia kuultiin. Kokonaisuus syntyi hyvässä yhteistyössä ja liittymissopimusta kunnioitettiin. 

Samoihin aikoihin olin kaupungin luottamustehtävissä. Toimin Nurmeksen kaupunginhallituksen puheenjohtajana kaksi kautta peräkkäin vuosina 2013–2021 ja sen jälkeen valtuuston puheenjohtajana 2021–2025. Seurasin Valtimon ja Nurmeksen kuntaliitoksen etenemistä aivan aitiopaikalta. Aloite kuntaliitoksen valmisteluun tuli Valtimolta 19.9.2019:

https://www.mattikamarainen.com/blogi/2018/09/19/26352

Nurmeksen kaupunginvaltuusto hyväksyi liitossopimuksen yksimielisesti. Valtimolla tilanne oli toinen. Siellä valtuusto päätti kuntaliitoksen puolesta äänin 11–10. Päätös oli siis äärimmäisen tiukka. Kuntaliitos toteutui 1.1.2020, mutta jälkipyykkiä pestiin vielä ainakin seuraavissa vuoden 2021 kuntavaaleissa. Lähdin niihin vielä ehdokkaaksi lähinnä hyvien ystävien kannustamana.

Vuoden 2021 kuntavaaleissa oli useammassa puolueessa ehdolla henkilöitä, jotka olivat vastustaneet kuntaliitosta. Niinpä vaalien alla käytiin varsinkin somessa keskustelua, joka varjosti kuntaintegraatiotyön jatkamista. 

Seurakunnan puolella liitos tapahtui huomattavasti kivuttomammin. Ehkä se kertoo siitä, että hengellisessä yhteisössä painotettiin enemmän yhteistyötä ja yhteistä hyvää. Kaupunkien ja kuntien liitokset sen sijaan koskettavat arjen palveluita ja päätöksentekoa niin laajasti, että ne herättävät väistämättä enemmän tunteita ja jakolinjoja. Kirkkolain mukaan seurakunnat olisivat yhdistyneet kuntaliitoksen yhteydessä muutenkin. 

Nyt katson tätä kaikkea vapaana luottamushenkilön vastuusta kuntalaisena, veronmaksajana ja äänestäjänä, mutta kokemukset ja muistot ovat jääneet elämään. Markuksen eläkkeelle siirtyminen on yksi etappi tällä matkalla. Hän on tehnyt työnsä hyvin ja jättänyt jälkeensä toimivan seurakunnan sekä paljon hyviä muistoja. 

Jokaisella hetkellä on oma aikansa. Tänään on aika kiittää Markus Kontiaista hänen työstään ja toivottaa hänelle siunausta ja hyviä, levollisia eläkevuosia.

Väitöskirja lääkäreiden johtamistyöstä ja tavoitteista

Perjantai 29.8.2025 klo 18.51

Kuuntelin tänään etänä Heli Parviaisen väitöstilaisuutta Tampereen Yliopistosta. Varsinkin nyt sote-uudistuksen aikoihin väitöskirja on johtamisen kannalta ajankohtainen ja mielenkiintoinen. 

Heli Parviaisen väitöstutkimus tarkastelee erikoistuvien lääkärien ja hammaslääkärien johtamiskoulutusta, joka tuli pakolliseksi kaikille erikoisaloille vuoden 2009 opetusuudistuksessa. 

Tutkimuksen mukaan erikoistuvat lääkärit ovat tyytyväisiä johtamisopintoihin ja pitävät niitä välttämättöminä. Opinnot tarjoavat valmiuksia esihenkilötyöhön, henkilöstöjohtamiseen, viestintään, terveystalouteen ja juridiikkaan. Erikoistuvat kokevat, että johtamiskoulutus madaltaa kynnystä hakeutua johtotehtäviin ja edistää kliinisen asiantuntijuuden ja johtajuuden yhdistämistä. 

Johtamiskoulutuksella näyttää olevan terveydenhuollon johtamiskulttuuria uudistava merkitys ja moni erikoistuva on kiinnostunut toimimaan tulevaisuudessa myös johtajana. Toisaalta opintoihin kaivataan lisää sisältöä erityisesti henkilöstöjohtamisesta ja talousosaamisesta.

Heli Parviaisen väitöskirja nostaa esiin lääkärien johtamistaidot, joita on pitkään pidetty liian auktoritäärisinä. Usein lääkärit ovat keskittyneet kliiniseen työhön ja johtaminen on jäänyt taka-alalle.

Väitöstilaisuudessa Heli totesi hienotunteisesti, että aiemmin jopa armeijatausta riitti johtajan meriiteiksi miesvaltaisella alalla.

Siun soten kuntayhtymässä huomasin itse hallituksen puheenjohtajana, että joskus  lääkäriesimehelle oli vastenmielistä kertoa henkilöstölle ikäviä asioita. Totutusta poiketen heidän piti moniammatillisessa organisaatiossa ottaa huomioon myös muiden ammattiryhmien näkemykset. 

Muutamat arvostetut kliinikot johtajina esiintyivät usein maakuntalehden palstoilla arvostellen ja moittien tehtyjä hallinnollisia päätöksiä. Kun sitten vaaleilla valitun hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtajana jatkoi talon sisältä erikoislääkäri, kollegojen kirjoittelu lehdissä loppui. Kuitenkin hallitus on joutunut tekemään välillä koviakin tuttavuusohjelmia. Muutosjohtaminen ei ole helppoa. 

Olin itse lähes 15 vuotta vastaavana hammaslääkärinä lähiesimiehenä. Kliininen työ oli ykkösasia. Johtamiskoulutukseni aikana eräs opettajani totesi, että ammattiryhminä lääkärit ja opettajat ovat haastavia johtajakoulutettavia. Työ on itsenäistä ja suorittavaa. Johtamiselle ei jää aikaa.

Parviainen on toiminut johtamisopintojen yliopisto-opettajana vuosina 2008–2023 Tampereen yliopistossa. Hän on syntynyt Rantasalmella ja asuu Pälkäneellä. 

Tunnen Helin hyvin Kämäräisten sukuseuran hallituksen kautta. Onnea Helille!

Oikeisto ja vasemmisto eivät enää kulje vanhoja latuja

Torstai 28.8.2025 klo 10.47

Tarkastelen menneisyyttä ja tulevaisuutta lähes 75- vuotiailla silmillä. Nuoruudessani poliittinen kartta oli paljon selkeämpi kuin nyt. Ikäluokkani on saanut nähdä kiihtyvän kehityksen kulun tiedonvälityksessä nykyiseen globaaliin maailmaan. Olen lajitellut muistiinpanojani vuosikymmenten ajalta. Tähän kirjoitukseen sain sysäyksen Teiniliiton syyskokouksesta vuodelta 1968. Sillloin tein ensimmäisen matkan Helsinkiin.

Useimmiten työväestö kuului vasemmistoon – työläisperheistä tulleet äänestivät sosialidemokraatteja tai kommunisteja.

Oikeisto taas oli paremmin toimeentulevien kauppiaiden, virkamiesten ja viljelijöiden puolella. Opiskeluajan taistolaisaktiiveissa oli kuitenkin paljon mukana oikeistolaisperheiden nuoria. Sekin oli selvä viesti, että maailmassa kaikki ei ollut hyvin ja nuoriso kyseenalaisti oikeudenmukaisuuden. Saimme olohuoneisiin television kautta tietoa maailmalta. 

Nyt raja-aitoja ei enää ole samalla tavalla. Tunnen itsekin nuoria, jotka elävät hyvin niukasti, mutta ajattelevat silti oikeistolaisesti – jopa äärioikeistolaisesti. Heillä ei ole varaa ylellisyyksiin, mutta arvot ja identiteetti ohjaavat heidän politiikkaansa enemmän kuin taloudellinen asema. 

Vastaavasti vasemmisto ei ole enää yksiselitteisesti työväenluokan leiri. SDP, vihreät ja vasemmisto saavat kannattajansa yhä useammin koulutetusta keskiluokasta, opettajista, hoitoalan ihmisistä ja akateemisista piireistä. Työväenluokasta osa taas on siirtynyt oikeistopopulistien, esimerkiksi perussuomalaisten, tukijoiksi.

    Muutos on globaali - ei vain suomalainen

Yhdysvalloissa Donald Trumpin kannattajissa on paljon ihmisiä, jotka taistelevat taloudellisten vaikeuksien kanssa.  Heillä ei ole varaa terveydenhoitoon eikä lastensa kouluttamiseen. Joukossa on myös maahanmuuttajia, erityisesti konservatiivisia latinalaisamerikkalaisia.

Euroopassa oikeistopopulistiset puolueet saavat kannatusta niiltä, jotka kokevat jäävänsä globalisaation ja kaupungistumisen varjoon.

Tutkijoiden mukaan vanhan luokkajaon tilalle on tullut arvokonflikti.  Suhtautuminen maahanmuuttoon, kansallisuuteen, sukupuolirooleihin ja uskonnollisiin kysymyksiin jakaa kansaa nyt enemmän kuin varallisuus.

Ronald Inglehartin ja Pippa Norrisin tutkimus Cultural Backlash kiteyttää asian hyvin. Politiikkaa ei enää jaeta vain taloudellisen oikeiston ja vasemmiston välillä, vaan arvojen puolesta ja vastaan. Sama näkyy myös suomalaisissa tutkimuksissa. 

Meillä Suomessa TV:stä tuttu Hanna Wass ja myös muut poliittisen osallistumisen tutkijat ovat todenneet, että luokkaäänestäminen on heikentynyt. Tilalle on tullut koulutusperusteinen jakolinja (korkeasti koulutetut ovat usein liberaaleja, matalammin koulutetut konservatiivisempia).

Yhteenvetona voisin todeta, että vasemmisto ei ole enää työväen puolue eikä oikeisto ole enää vain hyvin toimeentulevien turvasatama. Lisäksi jokolinjat näiden välillä kulkevat nyt ennen kaikkea arvoissa ja identiteeteissä.

Muutos on suuri verrattuna omaan nuoruuteeni. Politiikka on monimutkaistunut. Juuri siksi sitä on entistä kiinnostavampaa seurata ja myös kirjoittaa. Onneksi myös omat arvot ovat muuttuneet ajan mukana suvaitsevampaan suuntaan. Nyt asiat Suomessa ja maailmalla ovat siinä mallissa, että uskon vuoden 2027 ek-vaaleissa äänestysprosentin nousevan tuntuvasti. 

Suomi tarvitsee tasapainoista politiikkaa - se näkyy gallupeissa

Keskiviikko 20.8.2025 klo 16.16

Olen tyytyväisyydellä seurannut, että Keskustan kannatus on viimein lähtenyt nousuun. Äänestäjiä palaa takaisin “kotiin” Kokoomuksesta ja Perussuomalaisista. Myös osa viime vaaleissa äänestämättä jättäneistä keskustalaisista on päättänyt jälleen kertoa mielipiteensä. 

Keskustan kannatuksen nousu on merkki siitä, että suomalaiset kaipaavat muutosta, oikeudenmukaisempaa ja tasapainoisempaa politiikkaa sekä ihan uusia avauksia. 

En ole mikään ennustaja, mutta luottavaisena tulevaan uskallan kirjoittaa: Orpo-Purran hallituksen askelmerkit ovat nyt sekaisin sellaisessa asennossa, että Keskusta ohittaa Kokoomuksen ensi kevään hallituksen budjettiriihen jälkeen huhti- toukokuussa.

                 Hallituksen linja jakaa Suomea

Orpo-Purran hallituksen toimintamalli on selväpiirteinen, mutta ongelmallinen.

Ensin säästetään pienituloisilta ja köyhiltä – tehdään leikkauksia sosiaaliturvaan ja arjen tukiin ja korotuksia terveydenhoitomaksuihin. Samalla heikennetään ay-liikkeen toimintaedellytyksiä ja järjestöjen vaikutusvaltaa kavennetaan. 

Käytännössä Suomi jakautuu kahteen todellisuuteen: niihin, joilla menee hyvin, ja niihin, joilta otetaan pois. Tämän politiikan voittajat asuvat Kauniaisissa ja Espoon Westendissä, eivät syrjäseutujen arjessa.

             Historian kaikuja ja opittavaa

Politiikan suunta muistuttaa Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin ajan markkinaliberalismia. Suomessa vastaavanlaisen eriarvoistavan politiikan seuraukset nähtiin jo aiemmin. Torpparikysymys ja maattomien asema ratkesivat vasta 1920-luvulla, kun laajemmasta yhteisymmärryksestä tuli välttämättömyys. Silloin luotiin perusta Suomen sivistysvaltiolle, jonka kehitystä ikäluokkani muistaa yli puolen vuosisadan ajalta.

On huolestuttavaa, että konsensuspolitiikan perinne, joka aikoinaan loi Suomelle vakautta ja menestystä, on vaihtunut jyrkkään blokkipolitiikkaan. Vastakkainasettelu syvenee niin ihmisten kuin alueidenkin välillä ja yhteinen kansallinen suunta hämärtyy.

                 Keskusta tarjoaa vaihtoehdon

Kritiikin rinnalla on kuitenkin syytä nähdä mahdollisuus. Suomalaiset kaipaavat nyt sellaista vaihtoehtoa, joka ei perustu vastakkainasettelulle vaan tasapainolle. Keskusta voi olla se voima, joka tuo ihmiset takaisin samaan pöytään.

Punamulta-ajan opit kertovat, että yhteistyöllä voidaan saavuttaa suuria. Paluuta entiseen en haikaile, mutta hyviä muistoja on koko Suomen kehittämiseltä 1960 ja -70 -luvuilla. Vuoden 2027 vaalien jälkeen on aidosti mahdollista, että suomalaiset valitsevat jälleen yhteistyön ja kohtuuden tien.

                              Lopuksi

Suomi ei saa olla vain menestyvien miesten Suomi, vaan sen täytyy olla myös lapsiperheiden, eläkeläisten ja pienituloisten Suomi, jossa päättävät asioista eri ikäiset vaaleilla valitut miehet ja naiset. 

Yhteiskunnan eheys rakentuu siitä, että jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään. Näistä asioista puhui jo Santeri Alkio oman aikansa Suomessa. Nuo ajatukset on päivitettävä tälle vuosituhannelle.

Siksi Keskustan nousu ei ole vain puolueen sisäinen asia. Se voi olla merkki siitä, että suomalaiset haluavat takaisin oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun politiikkaan.

Itä-Suomen tulevaisuus ei synny itsestään - tarvitaan rohkeita ratkaisuja ja uusia perheitä

Lauantai 16.8.2025 klo 9.56

Äskettäin julkaistiin Kuhmossa Keskustan Itä-Suomi -ohjelma. Se kokoaa joukon ehdotuksia, joilla pyritään vahvistamaan alueemme elinvoimaa ja luomaan työtä, palveluja ja uskoa tulevaisuuteen.

On hyvä, että Keskusta tekee määrätietoista työtä Itä-Suomen hyväksi. On sitten eri asia, saadaanko näillä julistuksilla muutosta maakuntiemme alavireiseen kehitykseen.

Olemme nähneet vuosien varrella monia ohjelmia ja selvityksiä, mutta todellisuudessa väkilukumme on pienentynyt ja monet nuoret ovat muuttaneet pois. Olen ollut mukana kaikissa kolmessa Itä-Suomen Unionin Foorumissa. Siellä on ollut huippupuhujia, mutta sanoma ei ole vielä saavuttanut valtiovaltaa.

Perhepolitiikka ratkaisee väestön suunnan

Nyt julkaistussa ohjelmassa suuri tulevaisuuden kysymys loistaa poissaolollaan: lapsi- ja perhepolitiikka on jäänyt vähälle huomiolle. Meidän on saatava tänne nuoria aikuisia, jotka löytävät työtä, juurtuvat, perustavat perheitä ja uskaltavat hankkia lapsia. Ilman sitä Itä-Suomen väestökäyrä jatkaa laskuaan, eikä mikään talousohjelma yksinään käännä suuntaa.

Elinvoimainen alue ei synny vain infrastruktuurista, yritystuista ja investoinneista, vaan myös siitä, että täällä on lapsia, kouluja ja nuoria perheitä. Työpaikat, koulutusmahdollisuudet, kohtuuhintainen asuminen ja turvallinen arki ovat avaimia, joilla voimme saada nuoret sitoutumaan alueeseen.

Hälyttävät luvut Itä-Suomessa

Hedelmällisyysluku Suomessa on historiallisen alhainen, vain 1,26 lasta naista kohden. Itä-Suomessa tilanne on tätäkin huolestuttavampi. Vuonna 2024 pienimmät luvut mitattiin Kymenlaaksossa (1,06), Pohjois-Karjalassa (1,11) ja Etelä-Karjalassa (1,14). Tämä kertoo karua kieltä: alueellamme ei synny riittävästi lapsia, jotta tulevaisuus saisi mahdollisuuden kasvaa. Maahanmuutto ei yksin tätä ratkaise.

Samaan aikaan Keski-Pohjanmaalla (2,13), Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla (1,91) luvut ovat aivan eri tasolla ja lähellä uusiutumisen rajaa. Itä-Suomi on tästä kaukana, ja siksi ohjelmassa pitäisi olla vahvempi ote väestö- ja perhepolitiikkaan.

Keskustan ohjelma tarvitsee rohkeamman ulottuvuuden

Keskustan Itä-Suomi -ohjelma on askel oikeaan suuntaan. On tärkeää, että sen hyvät tavoitteet yhdistetään rohkeaan väestö- ja perhepolitiikkaan – sillä ilman uusia perheitä ei ole tulevaisuuden Itä-Suomea.

Kyllä, kouluja tarvitaan joka kuntaan ja pitäjään. Mutta sitä ennen on huolehdittava siitä, että täällä syntyy lapsia, joille koulut ovat olemassa. Nuorten on koettava perheen perustaminen mielekkääksi myös Itä-Suomessa.

Leikkaukset vai elvytys - kumpi vie Suomen pois taantumasta?

Torstai 7.8.2025 klo 7.33

Valtiovarainministeri Riikka Purra palasi kesälomaltaan Ylen haastatteluun tuttuun sävyyn. Luvassa on lisää leikkauksia. Tuo ei tullut yllätyksenä. Leikkauslistalle ministeri esittää sellaisia kohteita, joita PS ei saanut mukaan hallitusohjelmaan. Näin on oletettavaa, että lopputulos on syyskuun jälkeen vielä ihan jotain muuta. 

Maahanmuutto  ja kehitysapu ovat tuttuja kohteita ministerin  säästölistalla. Koulutus  ja kunnat  ovat siellä seuraavina.  Saattaapa Purralla olla ylivoimainen tehtävä löytää esitykselleen koko hallituksen tuki. 

900 miljoonaa euroa leikkauksia: Tällaisia ovat Purran budjetti­ehdotuksen tärkeimmät päätökset ja luvut | Politiikka | Yle

Ministerin toteamus, että leikkauslista on “helppo”, kuulostaa kylmältä maassa, jossa työttömyys kasvaa, konkursseja nähdään ennätystahtia ja talous painuu taantumaan. Tämä hallitus on jo tehnyt useita päätöksiä, jotka heikentävät ostovoimaa, alueellista elinvoimaa ja tulevaa kasvupotentiaalia.

          Säästäminen väärään aikaan syventää kriisiä

On täysin perusteltua huolehtia julkisen talouden kestävyydestä, mutta ajoituksella on väliä. Kun talous sakkaa, säästöpolitiikka voi pahentaa ongelmia. Nyt tarvittaisiin talouskasvua tukevia toimenpiteitä, ei lisää leikkauksia, jotka syövät kotimaista kysyntää ja tukevat näivettymisen kierrettä.

Rakenteellisten uudistusten nimissä hallitus on toteuttanut ideologisesti värittyneitä leikkauksia, jotka kohdistuvat erityisesti pienituloisiin, opiskelijoihin ja työttömiin. Samalla on heikennetty osassa maata työvoimapalveluita, koulutusta ja tutkimusta – juuri niitä tekijöitä, jotka pitkällä aikavälillä kantavat koko yhteiskuntaa.

           Fanaattisuus ei ole talouspolitiikkaa

Fanaattisuus on vaarallista myös valtion talouden hoidossa. Nyt olisi tärkeää nähdä, ettei jokainen julkinen meno ole kuluerä vaan mahdollinen investointi orastavaan nousuun. Talouden nousun edellytys on, että Suomi pysyy osaamisen, innovaatioiden ja kestävän tuotannon kärkimaana. Siihen päästään vain panostamalla – ei vetäytymällä.

              Nyt tarvitaan suunnanmuutos

Hallitus voisi vielä muuttaa linjaansa. Tällaisia elvytystoimia tarvitaan juuri nyt esim. seuraavilla toimilla:

• Panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen:

Ilman vahvaa osaamispohjaa ei synny uutta kasvua. Koulutus- ja TKI-panostukset (tutkimus, kehitys, innovaatio) eivät ole kuluja, vaan investointeja tulevaisuuteen.

• Kotitalouksien ostovoiman vahvistaminen:

Kun ihmisillä on varaa kuluttaa, syntyy työtä ja verotuloja. Leikkausten sijaan tulisi etsiä keinoja tukea pienituloisten arkea.

• Kotimaisen tuotannon ja tuotteiden tukeminen:

Hankintapolitiikkaa ja vero-ohjausta voidaan käyttää niin, että suomalainen työ ja tuote nousevat taas etusijalle.

• Pk-yritysten ja vientialojen tuki:

Yritysten investointi- ja työllistämishalukkuutta pitää vahvistaa mm. rahoitusratkaisuin, kannustimin ja ennakoitavalla sääntelyllä.

• Rakennusalan ja energiasiirtymän investoinnit:

Julkiset rakennushankkeet ja energiatehokkuusinvestoinnit eivät pelkästään luo töitä nyt – ne myös uudistavat Suomen infrastruktuuria pitkällä aikavälillä.

Elvytys on myösvastuullista politiikkaa

Fiksu elvytys ei ole holtitonta velanottoa. Oikein kohdennetut julkiset investoinnit maksavat itsensä takaisin kasvaneina verotuloina, vahvempana työllisyytenä ja kestävänä kasvuna. Esimerkiksi Turku  investoi nyt taantuman aikana koulujen peruskorjauksiin ennätyksellisesti.

Pahimpana skenaariona on jämähtää  vain leikkausten ideologiaan tilanteessa, jossa talous huutaa dynaamisuutta ja yhteistyötä kaikilla sektoreilla. Tällaisena aikana yleensä on syntynyt myös uusia avauksia kuntayhteistyössä. 

Suomi tarvitsee toki uudistuksia, mutta ennen kaikkea se tarvitsee rohkeutta uskoa siihen, että panostukset tulevaisuuteen maksavat itsensä takaisin. Tämä on ratkaiseva hetki valita suunta. Jäämmekö  leikkausten kurimukseen vai rakennammeko kasvun pohjan yhteistyöllä, osaamisella ja tulevaisuuteen katsovalla politiikalla? 

Muutama päivä Iisalmessa - tapahtumia ja tulevaisuuden suunnitelmia

Maanantai 4.8.2025 klo 11.08

Vietin muutaman päivän Iisalmessa, jossa lauantaina järjestettiin vauhdikas Louhenkatukarnevaali. Tapahtuma levittäytyi Iisalmen torin ja Kirkkopuiston välisille kaduille, jotka täyttyivät myyntikojuista sekä yritysten ja järjestöjen esittelypisteistä. Helteinen sää houkutteli paikalle runsaasti väkeä.

Sepalusklubi ry – Iisalmen lyseon alumnijärjestö – oli mukana tapahtumassa toista kertaa. Yhteistyössä kaupungin sivistystoimen kanssa esittelimme klubin toimintaa ja jaoimme lyseon esitteitä.

Monissa keskusteluissa nousi esiin ensi vuonna 130 vuotta täyttävän Iisalmen lyseon merkitys koko Ylä-Savon alueelle. Erityisesti nykyisessä tilanteessa monipuolinen keskiasteen koulutustarjonta on tärkeä tekijä alueen kehityksen ja pitovoiman kannalta.

Varsinkin nyt, kun itäisen Suomen kehitys ja elinvoima ovat koronan ja Ukrainan sodan vaikutuksesta huomattavasti muuta maata suuremmissa vaikeuksissa, työtämme tapaamiemme henkilöiden taholta arvostetaan. Tämän totesi myös pisteessämme poikennut naapurikunnan koulun opettaja. Asia on seudulle uhteinen. Kaikki jo olemassa olevat tahot, sidosryhmät ja verkostot on käytettävä seutukunnan pito- ja elinvoiman kehittämiseksi.

Nykyisten työpaikkojen säilyttäminen ja uusien luominen sekä pito- ja elinvoiman säilyttäminen ovat isoja haasteita. Vaikeuksiahan on jo eteläisessä Suomessakin. Viimeiset työttömyysluvut ovat Pohjois-Savossa kesäkuulta. Iisalmen työttömyysaste oli 12,6. Nurmeksen vastaava luku oli 14,3. Molemmat kaupungit edustavat korkean työttömyysasteen maakuntia.

   Nuoria hallitukseen – focus tulevaisuuteen

Pidimme klubimme vuosikokouksen, jonka keskiössä oli viestikapulan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. On ilo, että hallitukseemme on saatu mukaan uusia, nuoria naisia ja miehiä. Yhdessä päivitämme klubin strategiaa vastaamaan tämän päivän ja huomisen haasteisiin. Nyt on klubin kiireesti luotava toiminnan focus vahvasti tulevaisuuteen yhdessä rakentaen eri sukupolvia yhdistäen. Me olemme jo työmme tehneet. Sepalus-klubin arvostus tulee säilymään perinneyhdistyksenä.

Hallituksessa jatkavat mm. sivistysjohtaja Kirsi-Tiina Ikonen, Edvin Laineen koulun rehtori Minna Taipale sekä By Iisalmi -lähettiläs ja Koko Suomi leipoo -ohjelmasta tuttu Pihla Sallinen. Uutena varajäsenenä mukana on viime kevään ylioppilas Jori Juntunen, joka osallistuu myös kokouksiimme. Hän on myös uuden Iisalmen kaupunginvaltuuston ensimmäinen varajäsen.

Meistä senioreista mukana jatkavat Päivi Pitkänen,  Jussi Korolainen, Osmo Kähkönen, Aimo Ollikainen ja Osmo Pironetti. Itse jatkan tehtävässäni klubin ukkomestarina eli puheenjohtajana vielä kaksi vuotta, jos vuosikokous valitsee. Lisäksi meillä on arvokas joukko suurlähettiläitä: Seppo Kääriäinen, Markku Eestilä ja Jouko Pennanen. Klubin perustaja, sepalusneuvos Tero J. Kauppinen, on yhä taustalla vahvasti mukana.

    Panostamme klubin 50 -vuotisjuhlaan

Viikonloppuna aloitimme myös valmistelut klubin 50-vuotisjuhlaan, jota vietetään kahden vuoden kuluttua. Suunnitteilla on seminaari, jossa pureudutaan seudun ajankohtaisiin kysymyksiin ja kutsutaan puhujiksi kiinnostavia ja asiantuntevia henkilöitä. Mm. Seppo Kääriäinen on luvannut hyödyntää verkostojaan seminaarin hyväksi. On hyvä syy juhlia näyttävästi – ensi vuonna myös Iisalmen lyseo täyttää komeat 130 vuotta! Sitten on meidän senioreiden aika siirtyä taustajoukkoihin.

Sunnuntaina pelasimme Ahmon kentällä perinteisen Sepalus Open -golfkilpailun erinomaisessa säässä. Miesten sarjan kiertopalkinnon voitti Sakari Honkamaa. Naisten sarjassa ykkössijan vei Asta Tuppurainen.

 

 

Suomen luottoluokituksen lasku kiristää maamme syrjäseutujen taloutta entisestään - vaikeudet ulottuvat kauas

Sunnuntai 27.7.2025 klo 14.08

Luottoluokitusyhtiö Fitch Ratings laski Suomen luokitusta pykälällä kolmanneksi parhaaseen AA-luokkaan.  Kyse voi kuulostaa vain tilastomerkinnältä. Suomi on kuitenkin vielä kolmanneksi parhaassa luokassa. Suomi saa edelleen lainaa kohtalaisen edullisesti. Eri asia on, millä tavalla maamme hallitus jatkaa valtion talouden tasapainottamista. Nykyinen meno ei ole kohdellut Suomea tasapuolisesti.

Valtio, yritykset, kotitaloudet ja erityisesti syrjäisten alueiden kuntatalous joutuvat nyt uuteen tilanteeseen, jossa talouden tasapainottaminen voi käydä entistä vaikeammaksi. 

Kun sijoittajat arvioivat Suomen lainanoton riskin kasvaneen, sillä on korkoja nostava vaikutus. Tämä tarkoittaa valtion vuosittaisten korkomenojen kasvua. Se raha on pois esimerkiksi koulutuksesta, sosiaalipalveluista tai investoinneista, joita juuri nyt kipeästi tarvittaisiin varsinkin tänne harvaan asutuille ja ikääntyville alueille. 

       Korkojen nousu iskee yrityksiin ja asuntomarkkinoihin

Valtion velan kallistuminen heijastuu vähitellen  koko rahoitusmarkkinaan. Yrityslainojen hinyoihin tulee nousupainetta. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, jotka jo valmiiksi toimivat tiukoilla katteilla, voivat joutua lykkäämään investointejaan tai kehityshankkeitaan. Se puolestaan hidastaa talouskasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä. 

Erityisen huolestuttavaa on, että senioriyrittäjien on entistä vaikeampi löytää työlleen jatkajia. Sitä vaikeuttaa varsinkin itäisen Suomen pankkien kiristynyt vakuuspolitiikka. Hyvässä kunnossa olevan yrityksen ostajalle ei rahoitusta irtoa. 

Asuntokaupassa jatkunut korkojen nousu vaikeuttaa erityisesti ensiasunnon ostajien asemaa ja vähentää kysyntää. Kun ihmisillä on vähemmän varaa maksaa korkeita lainanhoitokuluja, asuntojen hinnat voivat laskea tai ainakin kauppamäärät hiljentyä. Tämä vaikuttaa koko rakentamisen ja kiinteistöalan työllisyyteen ja investointeihin.

Syrjäseutujen kuntatalouden ja sote-rahoituksen vaikea     yhtälö

Luottoluokituksen laskun seuraukset eivät jakaudu maassamme tasaisesti. Syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla, joissa väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee, kuntatalous on jo valmiiksi tiukoilla. Korkeampi korkotaso syö myös kuntien ja hyvinvointialueiden taloudellista liikkumavaraa, kun lainanhoitomenot kasvavat. Joissakin kunnissa keskustelua herättäneille kuntatalouden ylijäämille on tulevina vuosina käyttöä, jotta voidaan tarjota kuntalaisille lakisääteisiä palveluja.

Erityisen suuri haaste on löytää kestävä ratkaisu sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitukseen. Väestön ikääntymisen takia palveluiden tarve kasvaa jatkuvasti, mutta verotulot eivät pysy perässä. Ongelma on pahin syrjäisillä alueilla, joilla väkiluku laskee eniten ja jotka kärsivät kovasta työttömyydestä. 

Kun valtio joutuu samalla maksamaan enemmän korkoja omista veloistaan, jää vähemmän mahdollisuuksia lisärahoitukseen tai tasausjärjestelmiin. Tämä voi pakottaa kuntia ja hyvinvointialueita kiristämään talouttaan entisestään, mikä näkyy asukkaiden arjessa palveluiden karsimisena tai henkilöstövajeena.

             Tulevat vaalit haastavassa talousilmastossa

Vuoden 2027 eduskuntavaalit osuvat vaikeaan aikaan. Taloutta painavat korkeat korkokulut, heikot kasvunäkymät ja väestön ikääntymisen myötä paisuvat menot. Puolueet joutuvat tasapainoilemaan leikkausten, veronkiristysten ja hyvinvointipalveluiden turvaamisen välillä. Samalla  päättäjillä paine kasvaa, miten järjestetään peruspalvelut, turvataan työllisyys ja pidetään alueet elinvoimaisina. Ennustamani tavallista vaikeampi vaalikevät 2027 toteutuu. 

Nyt vähänkin meistä taantuvien alueiden ihmisistä välittävien poliittisten ryhmien on löydettävä toisensa ja sovittava yhteisestä aluepolitiikasta.

Luottoluokituksen lasku on siis enemmän kuin merkintä luottoluokituslaitoksen raportissa. Se kertoo Suomen talouden haavoittuvuuksista ja siitä, että ratkaisut eivät synny hetkessä. Tarvitaan rohkeita päätöksiä, talouskasvua tukevia toimia ja erityistä huomiota siihen, ettei kukaan, ei yksittäinen ihminen eikä syrjäinen kunta jää kehityksen varjoon. 

 

Muutos vai näivettyminen? Väestökysymys Suomen kohtalona

Lauantai 19.7.2025 klo 14.42

Vuonna 2025 perusopetuksen jälkeisen koulutuksen yhteishaussa oli 82 200 hakijaa, mikä on 3 600 enemmän kuin edellisvuonna. Hakijoista 62 850 oli peruskoulun päättäviä. Luku on lähes 3000 suurempi kuin vuonna 2010 Suomessa syntyneiden lasten määrä. Jaossa oli kaikkiaan  86 200 opiskelupaikkaa peruskoulun päättäville ja muille ilman tutkintoa oleville hakijoille. 

Perusopetuksen jälkeisen koulutuksen yhteishaussa 82 200 hakijaa | Opetushallitus

Kevään 2025 yhteishaussa oli haettavana noin 77 000 aloituspaikkaa lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Opetushallituksen mukaan lukiopaikkoja oli tarjolla noin 39 240 ja ammatillisissa koulutuksissa noin 37 850. 

Tarkastelen alla toisen asteen koulutusta maamme syntyvyyden näkökulmasta. On oletettavaa, että lähivuosina sillä sektorilla maassamme tapahtuu koulutusstrategian päivityksiä muuttuvan toimintaympäristön paineessa, jossa koetellaan maakuntien ja kuntien päättäjien yhteistyökykyä ja vastuullisuutta myös perusopetuksen järjestämisen näkökulmasta. 

Lueskelin toisen asteen koulutuksesta julkaistuja tiedostoja. Yhden artikkelin mukaan tänä vuonna toisen asteen koulutukseen jaossa  onkin 77 000 aloituspaikkaa. Samaan aikaan vuonna 2024 Suomessa syntyi vain reilut 43 000 lasta. Ero on tässäkin huima – ja se kertoo karulla tavalla siitä, miten nopeasti väestöpohjamme on kaventumassa.

Nyt lukioihin ja ammattikouluihin hakevat nuoret ovat syntyneet vuonna 2009, jolloin syntyvyys oli vielä hetkellisesti nousussa, noin 60 000 lasta. Mutta seuraavina vuosina syntyvyys kääntyi laskuun. Se tarkoittaa, että ensi vuosikymmenellä koulutuksen järjestäjät joutuvat vähentämään aloituspaikkoja ehkä jopa kolmanneksella. Nuoria ei yksinkertaisesti riitä entiseen tapaan.

Väestökysymys ei ole vain numeroita ja tilastoja. Se on koko yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä. Suomen hyvinvointivaltion perusta rakentuu väestön määrän ja rakenteen varaan – ja nyt tuo perusta alkaa horjua.

Onko realistista odottaa, että syntyvyys kääntyisi nopeasti kasvuun? Valitettavasti ei. Väestökehityksessä muutokset tapahtuvat hitaasti, ja vaikka nousua alkaisikin näkyä, vaikutukset tuntuisivat toisen asteen aloituspaikoissa vasta 2040-luvulla. Siksi tarvitsemme rinnalle muitakin ratkaisuja.

Yksi niistä on maahanmuutto. Sen merkitys väestön ja työvoiman tasapainottajana on kiistaton, vaikka siitä keskustellaan usein ristiriitaisesti. Yhteiskuntamme on aina muuttunut.  Pysähtyminen ei ole vaihtoehto. Meidän on tehtävä valinta. Hyväksymmekö hallitun muutoksen vai näivetymmekö hiljalleen?

Syntyvyyden tukemiseksi tarvitsemme lisäksi kunnianhimoisen lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman. Se ei saa olla vain poliittinen julistus, vaan konkreettisia tekoja, jotka helpottavat perheiden arkea. Niiden on myös tuettava nuorten tulevaisuuden uskoa ja mahdollistettava  se tosiasia, että yhä useampi nuori uskaltaa toivoa ja saada lapsia.

Muutos ei ole uhka, vaan välttämättömyys. Nyt tarvitsemme päätöksiä, tahtoa ja kykyä katsoa pidemmälle kuin seuraavaan hallituskauteen, jotta Suomi pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa.

Kuntien valtionosuusuudistus jumissa - sote-erät repivät hallitusta - ja heikentävät alueiden elinvoimaa

Perjantai 11.7.2025 klo 15.41

Kuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä sain vilme vaalikaudella tuoretta tietoa VOS-uudistuksesta. Nyt voin aihetta pyöritellä tällä palstalla ilman mitään suorituspaineita. Sote-rahoituksen juoksutusta seurasin vuosien varrella sekä Sipilän että Marinin hallitusten ajoilla Siun soten ky:n hallituksen pj:na. 

Suomen hallitus päätti viime vuoden lopulla siirtää kuntien valtionosuusuudistusta vuodella eteenpäin. Alun perin uudistuksen oli määrä astua voimaan vuoden 2026 alusta, mutta nyt tavoite on vasta vuodessa 2027, jolloin ovat myös seuraavat ek-vaalit.  

Siirtoon vaikuttivat paitsi tekniset valmisteluhaasteet myös poliittinen varovaisuus. Vaikeaa ja herkkää aihetta ei haluttu nostaa laajaan julkiseen keskusteluun ennen tulevia alue- ja kuntavaaleja.

Kiistan ytimessä ovat niin kutsutut sote-erät – siirtoerät, joilla kompensoidaan kuntien veropohjaan ja talouteen kohdistuneita muutoksia viime vaalikaudella tehdyn sote-uudistuksen jälkeen. 

Sote-erät jakavat kuntakenttää jyrkästi. Osa kunnista on hyötynyt niistä merkittävästi, osa puolestaan saanut miinusmerkkisiä eriä. Riippuen siitä, kuinka paljon sote-eriin lopulta kosketaan – poistetaanko ne kokonaan, vähennetäänkö niitä vai jätetäänkö lähes ennalleen – osa kunnista voittaa ja osa häviää. Näin syntyy väistämättä vahvaa poliittista painetta, kun kukin puolue ja alue yrittää puolustaa omiaan.

Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Espoo, joka menetti paljon verotuloja sote-uudistuksessa ja saa nyt suuria sote-eriä, kärsisi merkittävästi, jos siirtoerät poistettaisiin. 

Samalla useat maakuntakeskukset – kuten Vaasa, Jyväskylä, Kuopio, Pori, Kouvola ja Mikkeli – ovat vaatineet sote-erien poistamista, jotta valtionosuusjärjestelmä kuvaisi paremmin nykytilannetta. En muista, onko myös Joensuu sitä vaatinut. 

Erityisen vaikeaksi uudistuksen tekee hallituspuolueiden välinen erimielisyys. RKP pitää sote-eriä perusteltuina kompensaatioina eikä virheenä. Se suhtautuu erittäin kriittisesti niiden poistamiseen. RKP myös muistuttaa, että muutosten vaikutukset eivät kohdistu vain pääkaupunkiseudulle, vaan ulottuvat sattumanvaraisesti myös Pohjois- ja Itä-Suomen kuntiin. 

Maamme hallitus on myöntänytkin, että uudistus on pahasti jumissa. Vaikka tavoitteena on saada esitys lausunnoille elokuussa, voi hyvin käydä niin, että valtionosuusuudistus ei valmistu lainkaan tällä vaalikaudella.

Teknisiä yksityiskohtiakin on vielä avoinna. Millainen tasausjärjestelmä lopulta valitaan. Kuinka pitkä siirtymäaika kunnille annetaan ja paljonko valtionosuuden lisäys tai vähennys voi enimmillään olla asukasta kohden? On esimerkiksi ehdotettu, että suurin muutos rajattaisiin 180 euroon asukasta kohden viiden vuoden siirtymäkaudella?

Oma näkemykseni on, että uudistuksen lykkääntyminen vaikeuttaa erityisesti taantuvien alueiden kuntien taloustilannetta ja kiristää myös maakuntakeskusten asemaa. Tämä heikentää suoraan alueiden kilpailukykyä sekä niiden veto- ja pitovoimaa. 

Lopputulos on, että alueelliset erot voivat syventyä entisestään, ja juuri ne kunnat, jotka jo nyt kamppailevat väestökadon ja taloudellisten haasteiden kanssa, joutuvat entistä ahtaammalle.

On selvää, että hallitukselta vaaditaan poliittista rohkeutta ja kykyä löytää ratkaisu, joka tukee koko maan elinvoimaa – ei vain yksittäisten alueiden etuja. Syksy näyttää, löytyykö tämä yhteinen linja vai jääkö uudistus jälleen kerran odottamaan seuraavaa vaalikautta.

Alla linkki 9.7. Iltalehden uutiseen, jossa aihetta käsiteltiin:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/046ce6a8-25c9-46f5-acca-d4763e7a0b3f

 

#kuntatalous #valtionosuus #aluekehitys #politiikka #blogi

Missä ovat vastaukset SDP?

Maanantai 7.7.2025 klo 23.30

Olen seurannut vuosikymmeniä maakunta- ja kuntapolitiikkaa keskeisissä luottamustehtävissä. Nyt eläkkeellä voin palata enemmän juurilleni ja tuoda omia keskustalaisia näkemyksiä enemmän julki pitkän linjan emeritusluottamushenkilön näkökulmasta.

Jos olet luottamuselimen puheenjohtaja, luottamustointa hoitaessa päätökset ovat usein kompromisseja yhteistyökumppaneiden kesken. Silloin puoluepolitiikka on vaan jätettävä taka-alalle muiden hoidettavaksi. Kunnan ja maakunnan etu on ykkösenä.

Nyt katsoin SDP:n kansanedustajien puheita ja jo aikaisemin mökillä kirjoituksia sadepäivinä toiveikkaana – ehkä hieman naivistikin – odottaen, että joku tarttuisi suoraselkäisesti Suomen akuutteihin ongelmiin. Turhaan.

Ei siellä mainittu sanaakaan siitä, miten epäonnistunut sote-uudistuksen rahoitus korjataan. Sen seuraukset näkyvät joka kunnassa. Hoitajapula, palveluiden leikkaukset, ja ennen kaikkea vanhusten heitteillejättö. Missä on vastuu?

Hiljaista oli myös kuntien valtionosuusjärjestelmän kohtalosta, vaikka se on sotessa vääristynyt pahasti. Pienet kunnat näivettyvät, suuret uupuvat. Palvelut uhkaaavat keskittyä maakuntakeskuksiin, mikä ruokkii vastakkainasettelua maakuntakeskuksen ja reuna-alueiden kesken. 

Elintarviketaloudesta ei juuri puhuttu, mutta maataloustukien leikkaus mainittiin. Missä on huoli ruokaturvasta ja tuottajien jaksamisesta?

Sen sijaan Pride-teemaa käsiteltiin kymmenissä puheissa. Tärkeä aihe toki, mutta miksei samaa huomiota saa syrjäytynyt isoäiti syrjäseudulta, jonka eläke ei riitä lääkkeisiin, sähköön eikä yhteyksiin? Tai syrjäytynyt nuori mies, jonka koulupolku katkesi eikä kukaan kysy perään?

Myös teiden rapautuminen ja rakentamisen hiipuminen jäivät täysin huomiotta, vaikka ne ovat alueiden elinvoiman peruspilareita. Rakentaminen ei näytä enää kiinnostavan SDP:tä.

Sen sijaan persujen kimppuun käydään hanakasti, mutta kokoomusta vältellään, kuin peläten. Se on liian läpinäkyvää, eikä vakuuta. Varmisteleeko SDP politiikallaan Kokoomuksen kanssa hallitusyhteistyötä vuoden 2027 vaalien jälkeen? 

Tämä on minun rehellinen näkökulma, ja samalla myös varoitus. Politiikka ei voi olla pelkkää juhlapuhetta ja leimaamista. Tarvitsemme tekoja – erityisesti niiltä, jotka väittävät puolustavansa heikoimpia.

Katsoin nämä puheet keskustalaisin silmin. Nyt on Keskustan aika nostaa omat arvot vahvasti esiin oppositiossa ja palata aidosti juurilleen. Vain niin voimme olla vuoden 2027 vaaleissa uskottava ja vahva vaihtoehto.

Suuria muutoksia ensivuoden hyvinvointialueiden rahoitukseen - Siun sotelle viisi miljoonaa euroa lisää

Lauantai 28.6.2025 klo 22.51

Vihdoin hallitus alkaa ymmärtää hyvinvointialueiden todellisen tilanteen. Keskusta on jo pitkään tuonut rahoitusvajeen esiin. Nyt maamme hallitus on pakon edessä pyörtänyt linjauksensa lisäajan antamisesta talouden sopeuttamiseen.

Hyvinvointialueet saavat nyt aikaa vuoteen 2028 taloutensa tasapainottamiseen. Ehtona on, ettei uusia alijäämiä synny tänä vuonna. Ratkaisu oli välttämätön – asiantuntijat, alueet ja varsinkin Keskusta oppositiosta ovat vaatineet sitä pitkään. Silti hallituksen vitkastelu aiheutti kohtuuttomia ongelmia. Olisin toivonut oppositiolta aiempaa enemmän aktiivisuutta asiassa.

Tilannetta hankaloittaa myös se, että vuoden 2026 rahoitus muuttuu  hyvinvointialueiden TA2025 nähden. Neljä aluetta saa lisää rahoitusta – esimerkiksi Siun sote viisi miljoonaa euroa ja Helsinki peräti 34,2 miljoonaa. Samalla suurimmat menettäjät, kuten Varsinais-Suomi (–10,1 milj. €) ja Pohjois-Savo (–5,6 milj. €), jäävät reilusti arvioitua pienemmän rahoituksen varaan.

Muutokset ovat jopa kymmenien miljoonien luokkaa. THL:n laskelmista puuttui sairastavuustietoja kesäkuun 2024 ja helmikuun 2025 väliseltä ajalta, mikä johti virheellisiin arvioihin. Herää kysymys: millä tarkkuudella koko rahoituslain koelaskennat sen valmistelussa tehtiin?

Laskelmien päivittyminen ei kuitenkaan tarkoita leikkausta hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksesta. Se on nolla-summapeliä. Hyvinvointialueiden kokonaisrahoitus säilyy suunnitellulla tasolla. Neljä onnekasta aluetta sai yhteensä 65,7 miljoonaa euroa lisää. Se on pois 18 rahoitusta menettäneeltä hyvinvointialueelta. 

Myös kuntien VOS-arvioiden ja toteutumien välillä on ollut epätarkkuutta. Kuntien verotulojen kasvu työttömyyden kasvaessa viime vuonna herätti ainakin meissä senioripolitiikoissa ihmetystä. No loppuvuodesta sekin seikka selviää. Tämä vain sivuhuomiona julkisen sektorin taloussuunnittelun vaikeuksista. 

Lisäksi Itä-Uusimaa, Keski-Suomi ja Lappi ovat joutumassa valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn – ensimmäistä kertaa käytännössä. Herää aiheellinen epäilys: löytyykö ministeriöltä riittävästi asiantuntemusta ja resursseja arviointien toteuttamiseen, varsinkin jos arviointiin joudutaan ottamaan kuuden alueen sijaan useampi, kuten asiantuntijat ennakoivat?

Trump, Iran-Israel -kriisi ja maailman turvallisuustilanne: kohti kolmatta maailmansotaa??

Sunnuntai 22.6.2025 klo 14.03

Tänä aamuna mökillä muiden vielä nukkuessa mietin maailman menoa. Tämän juhannuksen ajatuksia kirjoitan tänne. Varmaan joskus lueskelen mietteitäni. Tämä blogihan on minulle myös päiväkirja, jonka sisältö seuraa minua eli paikallispolitiikka jää jatkossa vähemmälle. Toivottavasti alla olevat ajatukseni ovat vain tämän aamun synkkiä mietteitä.

Iranin ja Israelin välinen kriisi on noussut nyt uudelle, vaarallisen eskaloituneelle tasolle. Kun presidentti Donald Trump ilmoitti tukevansa voimakkaasti Israelia ja väläytti Yhdysvaltojen mahdollisuutta osallistua konfliktiin sotilaallisesti, kansainvälinen jännite  kiristyi merkittävästi. Viime yönä USA:n raskaat pommikoneet veivät lastinsa Iranin mahdollisiin ydinaseen kehittämislaitoksiin. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka toteuttaa  nyt radikaalisti Trumpin diktatuurista tahtoa— kohti suoraviivaisempaa ja  sotilaallisesti aggressiivisempaa linjaa. Tosin olen sitä mieltä, että Iran ei tarvitse ydinasetta. 

Ukrainan sodassa heikentynyt Venäjä seuraa Lähi-idän kehitystä tarkasti. Iran on ollut Moskovalle tärkeä kumppani erityisesti sen jälkeen, kun Venäjä ajautui lännen pakotteiden kohteeksi Ukrainan sodan vuoksi. Jos konflikti Israelin ja Iranin välillä syvenee ja laajenee, Venäjällä voi olla houkutus käyttää tilannetta hyväkseen omien strategisten tavoitteidensa edistämiseksi – etenkin heikentääkseen lännen yhtenäisyyttä ja siirtääkseen huomiota pois Ukrainan sodasta. 

Nykyisessä tilanteessa on todellinen riski siihen, että alueellinen kriisi voi eskaloitua globaaliksi yhteenotoksi, jossa suurvallat ajautuvat epäsuorasti tai jopa suoraan sotilaalliseen vastakkainasetteluun. Pahimmillaan olemme tilanteessa, jossa kolmannen maailmansodan uhka ei ole enää teoreettinen, vaan käytännössä mahdollinen.

NATO:n rooli on tämän kehityksen valossa korostunut entisestään. Jos Yhdysvaltojen sitoutuminen Euroopan puolustukseen horjuu – mikä Trumpin aiemmasta ja mahdollisesta tulevasta politiikasta päätellen ei ole mahdotonta – Euroopan maiden on otettava aiempaa suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan. Näin onneksi on jo tapahtunut ihan päätöstasolla nostaa NATOn jäsenmaiden puolustusmenoja. Tämä siis tarkoittaa konkreettisesti paljon enemmän: varautumista hybridiuhkiin sekä laajempaa strategista autonomiaa. Eurooppa ei voi enää olettaa, että Washington ratkaisee kaikki sen puolustusongelmat. NATO:n sisäinen koheesio on nyt koetuksella.

Lopulta kysymys ei ole vain sodan ja rauhan vaihtoehdoista, vaan myös siitä, kuinka kansainvälinen yhteisö kykenee ehkäisemään suurvaltojen välisen suoran yhteenoton. Diplomatian, ennaltaehkäisevän vaikuttamisen ja strategisen yhtenäisyyden merkitys ei ole koskaan ollut suurempi. Eurooppa tarvitsee nyt selkeää linjaa, vahvaa puolustusta ja ennen kaikkea vastuullista johtajuutta.

Poikkeuksellinen juhannus

Lauantai 21.6.2025 klo 9.21

Tämä juhannus on monella tapaa poikkeuksellinen. Luonnon kauneus, järven hiljaisuus ja keskikesän valo tuntuvat entistä arvokkaammilta, kun taustalla kaikuu maailman levottomuus. 

Euroopassa soditaan – ei kaukana meistä. Itäinen naapuri kylvää pelkoa Eurooppaan. Lähi-idässä syvenee  kriisi, joka on kasvanut Israelin ja Iranin väliseksi yhteenotoksi. Se uhkaa vakavasti koko maailman vakautta. Toivon, sydämeni pohjasta, ettei Yhdysvallat liittolaisineen syöksy siihen mukaan, sillä seuraukset olisivat arvaamattomat. NATOn jäsenenä kiristyvä tilanne koskettaa meitäkin. 

Tällaisessa ajassa rauha ei ole vain ulkoista hiljaisuutta. Se on myös sisäistä etsimistä ja löytymistä. Minulle tämä juhannus on poikkeuksellinen myös henkilökohtaisesti. Olen nyt vapaa – vapaa luottamustoimista, kokousten velvoitteista, päätösten painosta. 

Vuosien ajan niissä mukana oleminen oli tärkeää, mutta myös kuormittavaa. Varsinkin paikallispolitiikka, joka ennen oli inhimillistä ja keskustelevaa, muuttui koronavuosien aikana karkeammaksi, kun kohtasimme nettikokouksissa ja perinteiset kasvokontaktit eivät olleet mukana. 

Tänä juhannuksena viihdyn mökilläni nuorimman tyttäreni perheen kanssa. Katson, kun lapset leikkivät vielä viileässä rantavedessä ja kahvi höyryää kupissa. En kaipaa muuta. Enää ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Ei tarvitse miettiä, mitä seuraavassa hallituksessa tai valtuustossa tapahtuu. Itsekin huomasin, kuinka joskus oma empaattisuus joutui koetukselle - ja se säikäytti. Kaikkea ei voinut hyväksyä ikääntymisen mukanaan tuomaksi. Asioiden sopuisa hoitaminen ei ollut enää keskeisin agenda, vaikka kuinka sitä sisimmässään halusi. 

Nyt uudet ihmiset ovat astuneet vastuuseen. He lähtevät liikkeelle puhtaalta pöydältä, toivottavasti rohkeasti ja viisaasti. Maakunnassa ja kotikunnassani elämä jatkuu, ja asioita hoidetaan – niin kuin pitääkin – vastuullisesti ja yhteistä hyvää ajatellen.

Minulle tämä juhannus merkitsee ennen kaikkea lepoa. Uutta vaihetta. Kiitollisuutta siitä, että saa olla perheen kanssa, kuunnella hiljaisuutta ja antaa ajatusten vaeltaa vapaasti. Kiitos myös teille lukujoille lukuisista yksityisistä viesteistä. 

Juuri nyt – tässä hetkessä – on rauha.

Lukijoille hyvää juhannusaikaa🌞!

Vihreämpään Yhteiskuntaan -seminaari Nurmeksessa

Perjantai 13.6.2025 klo 9.47

Eilen oli Nurmeksessa huikea päivä. Se alkoi aamulla Mikko Koskelon kirjoittaman Esa Timosen elämänkerran julkistamistilaisuudella, jossa puhui mm. Seppo Kääriäinen. kirjan julkaisi Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö. Tilaisuus pidettiin Hannikaisen salin kahviossa. Tungos yritti meidät yllättää, kun kymmeneltä alkavaan seminaarin alkoi väkeä virrata jo heti yhdeksän jälkeen. Tilaa ja tuoleja kyllä löytyi kaikille.

Päivä jatkui Vihreämpään yhteiskuntaan -seminaarilla. Tilaisuuteen osallistui noin 180 henkilöä. Sen avasivat sellotaiteilija Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian Sibeliuksen musiikilla.

Esitin siellä kaupungin tervehdyksen. Se oli minun viimeinen puhe luottamushenkilönä.

Puheita:https://www.mattikamarainen.com/3 

Kyllä ihan liikutuin, kun vilkaisin välillä yleisöä. Eri puolilta Suomea oli saapunut vuoden 1975 Keskustanuorten Nurmeksessa järjetettyjen suvijuhlien osanottajia. Siellä oli myös monia minulle tuttuja opiskeluajan politiikasta tuttuja kavereita 1970-luvulta tämän päivän maakunta- ja kuntapolitiikkaan.

Poliittisesti aktivoiduin Turussa ja siellä kovin oikeistolaisessa ympäristössä poliittiseksi kodikseni muodostui Keskusta. Teinikunnassa olin enemmän sitoutumaton keskitien kulkija.

Tuohon reilun 50 vuoden väliin mahtuu paljon. Valtakunnantasolla olin mukana presidentin valitsijamiesvaaleissa 1988 ja ek-vaaleissa 2003 ja 2007. Valintaan äänet eivät riittäneet, mutta puolueelle toin ihan hyvät äänimäärät. Varsinkin vuoden 2007 nurmeksessa ylipuoluerajojen tullut tuki opetti nöyryyttä äänestäjiä kohtaan ja toi paljon ystäviä.

Nurmeksen kaupunginvaltuutettu olin 40,5 vuotta ja hyvinvointialueemme valtuutettu yhden kauden. Kaupunkimme ja maakunnallisten organisaatioiden hallituksissa minulla on vuosia niin paljon, etten viitsi mainita. Olen kuitenkin pitänyt mielessä puolueemme ohjeistuksen, että kolmea kautta peräkkäin (12 vuotta) enempää en ole toiminut missään keskeisessä luottamustoimessa millään taholla.   

Kehä sulkeutui eilen Keskustanuorten 1975 suvijuhlien juhlaseminaarissa hyviä puheenvuoroja kuunnellen. Illalla sitten muisteltiin Bomballan silloisten keskustanuorten ja opiskelijoiden toimintaa ja samalla poliittisen urani alkuaikoja iltamyöhään.

Seminaarissa puhuivat entinen pääministeri Esko Aho, meppi Katri Kulmuni, suurlähettiläs Rene Nyberg, I-S:n erityislähetteläs Harri Broman, Metsäteollisuuden tj. Paula Lehtomäki, tohtori Ilkka Herlin, SDP:n pj. Antti Lindman, Keskustan pj. Antti Kaikkonen, Kok:n puoluesihteeri Timo Elo, LUT –yliopistin rehtori Juha-Matti Saksa ja tohtori Susanna Myllylä.

Päivän juontajana Sari Sirkkiä toimi ammattitaidolla. Lauri Kontro juonsi paneelikeskustelun.

Illalla kokoonnuimme illalliselle Bomban talolle. Siellä puhui toimittaja, tietokirjailija Helena Petäistö. Erkki Liikanen vei musiikillaan meidät muisteloihin nuoruuteemme. Erja Tikka oli illan emäntänä.

Iltatilaisuudessa Keskustanuorten pj. Jere Tapio ja Keskustaopiskelijoiden pj. Lauri Salo käytivät puheenvuorot. Maailma on muuttunut, mutta vihreämmästä yhteiskunnasta voidaan puhua edelleen, no ensin aluksi 20 vuotta! Onnea ja menestystä työhönne.

Eilen Esko Aho kertoi, että 50 vuoden takaisella Keskustanuorten johdolla oli mielessä muitakin parempien kulkuyhteyksien varrella olevia juhlaseminaarin järjestämispaikkoja. Onneksi jo opiskeluajoilta tuttu Nurmeksen mies, KOL:n silloinen pj.Lauri Kontro, otti ja tiedusteli Nurmeksen valmiutta järjestää seminaari. Seminaari pidettiin ei poliittisena, vaikka keskustalaisia siellä valtaosa oli.

Tilaisuuden valmistelu alkoi. Mukaan saimme onneksemme myöhemmin MSL:n, jonka apu olikin välttämätön. Samalla testasimme heidän uutta ilmoittautumisohjelmaa. Kiitos kaikille tahoille, jotka mahdollistivat seminaarin. Kiitän erityisesti Marttoja aamukahvituksen ja keittolounaan järjestämisestä ja kaupunkia Nurmes-talon ja keskustan koulun keittiön käytöstä. Yhteispelillä kaikki onnistui.